15.12.2003

Esitiedot

Käräjäoikeus oli 22.2.2001 antamallaan tuomiolla velvoittanut A:lle suoritettavaksi korvausta muun muassa kivusta ja särystä 8.000 markkaa eli 1.345,50 euroa. Valtiokonttori oli 5.9.2001 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle korvausta kivusta ja särystä käräjäoikeuden mukaisen määrän eli 1.345,50 euroa. Valtiokonttorin päätökseen ei ollut haettu muutosta, ja se oli tullut lainvoimaiseksi. Hovioikeus oli 5.3.2002 antamallaan päätöksellä alentanut käräjäoikeudessa tuomittuja korvausmääriä siten, että A:lle oli velvoitettu suorittamaan korvausta kivusta ja särystä 4.000 markkaa eli 672,75 euroa.

Valtiokonttorin päätös

Valtiokonttori on 5.9.2001 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle korvausta kivusta ja särystä 8.000 markkaa eli 1.345,50 euroa käräjäoikeuden 22.2.2001 tuomion mukaisesti. Hovioikeus on 5.3.2002 antamallaan tuomiolla alentanut A:lle kivusta ja särystä maksettavia korvauksia 4.000 markkaan eli 672,75 euroon. Koska A:lle on näin ollen maksettu korvausta aiheettomasti, Valtiokonttori velvoitti A:n suorittamaan 672,75 euroa takaisin Valtiokonttorin tilille.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen vaatien takaisinperinnästä luopumista. Perusteena vaatimukselleen A kertoi, ettei hänellä tämänhetkisen taloudellisen tilanteensa vuoksi ole maksuvalmiutta. A kertoi olevansa äitiyslomalla, ja päivärahan olevan 2.700 markkaa kuukaudessa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätös kumottiin. Asia palautettiin Valtiokonttorille tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

A oli 25.4.2000 joutunut törkeän pahoinpitelyn uhriksi. Asiaa oli käsitelty käräjäoikeudessa, joka oli 22.2.2001 julistamallaan tuomiolla määrännyt vahingon aiheuttajan suorittamaan A:lle muun muassa korvauksena kivusta ja särystä 8.000 markkaa eli 1.345,50 euroa.

Valtiokonttori oli ratkaissut A:n korvaushakemuksen 5.9.2001 antamallaan päätöksellään myöntäen hänelle korvausta muun muassa kivusta ja särystä käräjäoikeuden päätöksen mukaisen määrän 8.000 markkaa eli 1.345,50 euroa. Valtiokonttorin päätökseen ei ole haettu muutosta ja se on tullut lainvoimaiseksi.

Sittemmin hovioikeus oli 5.3.2002 antamallaan tuomiolla alentanut A:n pahoinpitelijälle käräjäoikeudessa tuomittuja korvausmääriä siten, että hänet oli velvoitettu suorittamaan Alle korvauksena kivusta ja särystä 4.000 markkaa eli 672,75 euroa.

Valtiokonttori on valituksenalaisella päätöksellä katsonut, että A:lle on maksettu korvausta aiheettomasti ja ilmoittanut perivänsä A:lta aiheettomasti maksettua korvausta 672,75 euroa.

Vakuutusoikeus toteaa, että kun A:lle on maksettu kivusta ja särystä korvausta Valtiokonttorin 5.9.2001 antaman lainvoimaisen päätöksen mukainen määrä, hänelle ei ole maksettu korvausta aiheettomasti.

Rikosvahinkolain nojalla korvausta myönnettäessä yleisen tuomioistuimen korvausasiassa antama ratkaisu ei ole sitova. Näin ollen hovioikeuden 5.3.2002 antama tuomio ei muodollisesti aiheuta sitä, että Valtiokonttorin 5.9.2001 antama päätös perustuisi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisesti ei olisi lainmukainen. Kun korvauskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että rikosvahinkolain mukainen valtion korvausvastuu ei pääsääntöisesti voi olla vahingon aiheuttajan korvausvastuuta suurempi, hovioikeuden asiassa antamalla tuomiolla saattaa olla merkitystä myös A:n rikosvahinkolain mukaista korvausasiaa arvioitaessa.

Vakuutusoikeus toteaa kuitenkin, että Valtiokonttorin toimivaltaan ei kuuluu rikosvahinkolain nojalla annetulla lainvoimaisella päätöksellä ratkaistun asian uudelleen käsitteleminen silloin, kun kysymys ei ole evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä. Vakuutusoikeus katsoo, että Valtiokonttori on tosiasiassa käsitellyt valituksenalaisella takaisinperintäpäätöksellä uudelleen asian, joka oli jo ratkaistu sen 5.9.2001 antamalla lainvoimaisella päätöksellä.

Mikäli Valtiokonttori asiassa ilmenneen uuden selvityksen johdosta tai muusta syystä katsoo, että sen lainvoimainen korvauspäätös on mahdollisesti virheellinen, sen tulee hakea vakuutusoikeudelta antamansa lainvoimaisen päätöksen poistamista ennen asian uudelleen käsittelemistä. Valtiokonttori voi käsitellä asian uudelleen myös korvauksensaajan vahingoksi silloin, kun korvauksensaaja on antanut tähän suostumuksensa.

Ennen kuin Valtiokonttori velvoittaa korvauksen saajan maksamaan aiheettomasti maksetun korvauksen takaisin, sen on kuultava tätä. Valtiokonttori on tässä tapauksessa suorittanut kuulemisen siten, että se on lähettänyt A:lle ennen takaisinperintäpäätöksen antamista takaisinperintäkirjeeksi otsikoimansa asiakirjan, joka vastaa sisällöltään pääosin varsinaista takaisinperintäpäätöstä ja jossa korvauksen saajaa jo kehotetaan maksamaan aiheettomasti maksettu korvaus Valtiokonttorin tilille. Tästä takaisinperintäkirjeestä ei mitenkään ilmene, että kysymyksessä on vasta korvauksen saajan kuuleminen. Vakuutusoikeus katsoo, että Valtiokonttori ei ole myöskään lainmukaisesti kuullut A:ta ennen takaisinperintäpäätöksen antamista.

Lainkohdat

Rikosvahinkolaki 23 § ja 27 §

Osasto

2