19.9.2003

Esitiedot

A haki korvausta Valtiokonttorilta ilmoittaen, että hänet oli törkeästi pahoinpidelty. Asiaa käsiteltäessä Lohjan käräjäoikeudessa syyte oli hylätty näytön puuttuessa syytettyä kohtaan. Helsingin hovioikeudessa A oli itse peruuttanut valituksensa. Tekijä oli jäänyt tuntemattomaksi.

Valtiokonttorin päätös

Valtiokonttori hylkäsi A:n korvausvaatimuksen.

Valtiokonttorin perustelut

Rikoksella aiheutettu vahinko korvataan valtion varoista siten kuin rikosvahinkolaissa säädetään (rikosvahinkolaki 1 § 1 mom.)

Hakemus hylätään rikosvahinkolain 1 § 1 momentin nojalla, koska ei ole osoitettu, että A:lla todetut vammat johtuisivat pahoinpitelystä tai että hän muutoinkaan olisi joutunut rikoksen kohteeksi.

A:lla todetut vammat ovat senlaatuisia, että ne ovat saattaneet syntyä rikoksen kautta mutta toisaalta ne ovat voineet aiheutua muullakin tavoin eikä rikoksen tapahtumisesta ole esitetty riittävää näyttöä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen ja vaati uudistaen esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa esittämänsä, että Valtiokonttori velvoitetaan korvaamaan hänelle törkeän pahoinpitelyn johdosta aiheutuneista suoranaisista kuluista ja esinevahingoista 50,46 euroa, kivusta ja särystä 8.409,40 euroa, pysyvästä kosmeettisesta haitasta 1.513,69 euroa ja kärsimyksestä 1.681,88 euroa.

A totesi, että hänen korvaushakemuksensa perustuu häneen kohdistuneeseen törkeään pahoinpitelyyn. Lohjan käräjäoikeus hylkäsi 1.10.1999 asiaa koskeneen rikossyytteen näytön puuttuessa teosta syytettyä kohtaan. A valitti tuomiosta Helsingin hovioikeuteen, mutta peruutti valituksensa tultuaan vakuuttuneeksi, että häntä pahoinpidellyt henkilö ei ollut se, jota kohtaan virallinen syyttäjä nosti syytteen, vaan tekijä oli joku muu paikalla ollut henkilö.

A viittasi esitettyihin lääkärintodistuksiin vammojensa laadusta ja vakavuudesta sekä totesi, ettei asiassa voi kokonaisuutena arvostellen olla mitään epäilystä siitä, etteikö hän ollut joutunut väkivallan eli rikoksen uhriksi. Se, että syyttäjä ehkä poimi paikalla olleista tai ehkä muutoin väärän henkilön, ei saa koitua hänen vahingokseen, koska hänelle on rikoksella aiheutettu erittäin vaikeat kolmen viikon tehohoitoa vaatineet vammat.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Valtiokonttorin päätös kumottiin ja asia palautettiin Valtiokonttorille vakuutusoikeuden päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus totesi, että vaikka esitutkinnassa ilmenneiden seikkojen ja Lohjan käräjäoikeuden käsittelyssä ilmenneiden seikkojen perusteella, tapahtumainkulku on jäänyt epäselväksi, eikä tekijää ole tavoitettu, niin esitetty lääketieteellinen selvitys todentaa erittäin vahvasti sen, että A on joutunut pahoinpitelyn kohteeksi. Asiassa ei myöskään ole tullut ilmi mitään muutakaan vaihtoehtoista tapahtumainkulkua, joka olisi voinut aiheuttaa A:lle kyseessä olevat vammat. Näin ollen vakuutusoikeus katsoo, että A on joutunut rikoksen kohteeksi.

Lainkohdat

Rikosvahinkolaki 1 §

Osasto

2