21.8.2002

Esitiedot

Yliopiston opintotukilautakunta oli päätöksellään päättänyt periä A:lta takaisin vuonna 1998 liikaa maksetun opintotuen, joka korotuksineen oli 10.383 markkaa. Opintotukilautakunta totesi, että A:n opintotukeen vaikuttava vuositulo oli ollut 12.704 markkaa suurempi kuin hänen henkilökohtainen vapaa tulonsa. Opintotukilautakunta totesi edelleen, että jos vuositulo ylittää vapaan tulon enintään 6.000 markkaa, ylityksestä peritään takaisin puolet, ja yli 6.000 markkaa ylittävä osa peritään takaisin kokonaan. Takaisinperittävä määrä voi kuitenkin olla enintään vuoden aikana maksetun opintorahan ja asumislisän suuruinen.

A haki päätökseen muutosta opintotuen muutoksenhakulautakunnalta.

Opintotuen muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Opintotuen muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Opintotuen muutoksenhakulautakunnan perustelut

Opiskelijalla voi olla opintorahan ja aikuisopintorahan lisäksi muita veronalaisia tuloja ja toimeentulon turvaamiseen tarkoitettuja apurahoja kalenterivuodessa määrä, jota kutsutaan vapaaksi tuloksi. Vapaa tulo lasketaan siten, että opiskelijalla voi olla tuloa 3.000 markkaa jokaista kuukautta kohden, jona hän on saanut opintorahaa tai asumislisää. Tuloa voi olla 9.000 markkaa niitä kuukausia kohden, joina opiskelija ei ole saanut opintorahaa tai asumislisää.

Opintojen aloittamisvuonna ennen opintojen aloittamiskuukautta tai opintojen päättymisvuonna tutkinnon tai tukeen oikeuttavien opintojen päättymisen jälkeen saatuja tuloja ei oteta huomioon siltä osin kuin vapaa tulo ylittyisi niiden perusteella. Opiskelijan on esitettävä tulojen kohdentumisajasta selvitys.

A on saanut vuonna 1998 opintotukea kahdeksalta tukikuukaudelta, joten hänen vapaan tulon rajansa on 60.000 markkaa. Verotustietojen mukaan A:n opintotukeen vaikuttavat tulot ovat kyseisenä vuonna yhteensä 72.704 markkaa. Opiskelijan veronalaisella tulolla tarkoitetaan opintotukilakia sovellettaessa, mitä tuloverolaissa (1535/1992) säädetään veronalaisesta pääomatulosta ja ansiotulosta.

Vapaan tulon ylittävästä määrästä peritään takaisin ensimmäisestä 6.000 markasta puolet ja 6.000 markkaa ylittävä osa kokonaan. Takaisinperittävä määrä voi kuitenkin olla enintään vuoden aikana maksetun opintorahan ja asumislisän suuruinen.

Jos opintorahaa tai asumislisää on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, liikaa maksettu etuus on perittävä takaisin. Takaisinperinnästä voidaan luopua joko kokonaan tai osittain, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä aiheeton maksaminen ole johtunut etuuden saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen.

A ei ole peruuttanut haettua tukea tai maksanut sitä takaisin vapaan tulon korottamiseksi vuoden 1998 aikana. Verotuksessa vahvistetut tulot ylittävät määritellyn vapaan tulon 12.704 markalla, joten opintukea peritään takasin yhteensä 9.704 markkaa. Takaisinperittävä summa asetuksessa säädetyn seitsemän prosentin korotuksella on yhteensä 10.383 markkaa. Asiassa ei ole esitetty perusteita luopua takaisinperinnästä. Ottaen huomioon asiassa annetun päätöksen lopputuloksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisella ei ole esitetty perusteita.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta opintotuen muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että päätös kumottaisiin tai toissijaisesti, että vakuutusoikeus palauttaisi päätöksen kohtuullistettavaksi liikaa maksetun etuuden eli 6.270 markan suuruiseksi. Vaihtoehtoisesti A vaati takaisinperinnän kohtuullistamista asiaa palauttamatta. Lisäksi A vaati oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 4.500 markalla.

A totesi Suomen perustuslain 6 §:ään viitaten Suomen kansalaisten olevan yhdenvertaisia lain edessä. Suomen perustuslain 19 §:n mukaan Suomen kansalaisella on oikeus ihmisarvoisen elämän turvaamaan välttämättömään toimeentuloon, johon kuuluivat myös asuminen ja työmatkat. Toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n mukaan toimeentulotukea myönnettäessä ei oteta tuloina huomioon työmatkamenoja ja muita työssäkäynnistä aiheutuneita menoja. Tuloverolain 93 §:n 4 momentin mukaan matkakulujen ja muiden tulonhankkimiskulujen osalta opiskelijat on Suomen perustuslain 6 §:n vastaisesti asetettu toimeentulotuen saajien lisäksi työttömyyspäivärahaa ja muita työvoimapoliittisia etuuksia saavia huonompaan asemaan ilman hyväksyttäviä perusteita. Opiskelijalla ei siis ole mahdollisuutta alennettuun omavastuuosuuteen tulonhankkimiskuluihin työmatkoista ja opiskelupaikkakunnan asunnon ylläpitomenojen aiheuttamien tarpeettomien elantomenojen lisääntymisen vähentämiseen verotuksessa.

A totesi, että opintotukea ja sen asumislisää maksetaan yhdeksänä kuukautena lukuvuodessa korkeakouluopiskelijoille, vaikka asunnon tarve on ympärivuotinen. Hän viittasi korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätökseen 1.2.2001/176, josta A:n mukaan ilmenee, että jopa säännöllistä palkkatyötä tekevät ovat tilapäisesti työtä tekeviä opiskelijoita paremmassa asemassa. Lisäksi A viittasi oikeuskanslerille tekemäänsä kanteluun, johon antamassaan vastauksessa oikeuskansleri on moittinut Kansaneläkelaitosta uusien takaisinperintäsäädösten tiedottamisesta. Lisäksi oikeuskansleri on todennut, että taloudellisesti ankaraan takaisinperintään liittyviä lisäseuraamuksia tulisi lainmuutoksella poistaa.

A vaati vakuutusoikeutta toteamaan opintotukilain 22 ja 27 §:ien asettavan opiskelijat esimerkiksi toimeentulotuen saajia, työttömiä ja toissijaista työtä tekeviä heikompaan asemaan Suomen perustuslain 6 §:n vastaisesti, koska opintotukilakia valmisteltaessa ei ollut samalla muutettu tuloverolain 93 §:n tulonhankkimiskuluja koskevia säännöksiä. Hän katsoi, että kun opintotukia lasketaan kuukauden tarkkuudella, olisi lainsäätäjän tullut muuttaa tuloverolain tulonhankkimissäännöksetkin kuukausikohtaisiksi kuten tilapäistä työtä tekevien ja osan vuotta työssäkäyvien kohdalla oli tehty. Selkeät opiskelijan tulonhankkimissäännökset olisivat mahdollistaneet A:n mukaan vuositulojen ennakoinnin. Valituksensa liitteeksi A oheisti otteen korkeimman hallinto-oikeuden oikeustapausrekisteristä sekä oikeuskanslerin päätöksen Dnro 298/1 /00.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Opintotuen muutoksenhakulautakunnan päätöksen lopputulosta ei muutettu. Valitus hylätään.

A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Vakuutusoikeuden perustelut

Opintotuen muutoksenhakulautakunnan päätöksessä mainitut perustelut. Lisäksi vakuutusoikeus toteaa seuraavaa: Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Pykälän 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Suomen perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Pykälän 2 momentin mukaan lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.

A on valituksessaan esittänyt, että opiskelijat on asetettu muun muassa toimeentulotuen saajia sekä työttömyyspäivärahan ja muiden työvoimapoliittisten etuuksien saajia huonompaan asemaan, koska opiskelijan omien tulojen vaikutus opintorahaan ja asumislisään arvioidaan sen perusteella, mitä tuloverolaissa (1535/1992) säädetään veronalaisesta ansio- ja pääomatulosta. Opiskelijalla ei näin ollen ole mahdollisuutta vähentää opintotuen takaisinperinnästä päätettäessä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneita kustannuksia.

Opintotukilakia (65/1994) koskevan hallituksen esityksen (226/1993) mukaan opintotukijärjestelmän tarkoitus on opiskelijan toimeentulomahdollisuuksien parantaminen opintojen aikana. Opiskelun aikaista toimeentuloa ei kuitenkaan voida täysin rinnastaa toimeentuloon Suomen perustuslain 19 §:n 2 momentissa luetelluissa sosiaalisissa riskitilanteissa. Tämä johtuu siitä, että oppivelvollisuuden jälkeen päätoimisesti opiskelevien henkilöiden opintojen aikaista perustoimeentuloa turvaavat ja tukevat toimeentulo- ja opintososiaaliset etuusjärjestelmät eivät kuulu Suomen perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaisiin perustoimeentuloturvajärjestelmiin. Tähän nähden opintotuen saajia ei sellaisenaan voida rinnastaa A:n valituksessaan mainitsemiin henkilöryhmiin eikä heidän siten voida myöskään katsoa olevan Suomen perustuslain vastaisesti huonommassa asemassa näihin henkilöryhmiin verrattuna.

Asiassa sovellettavat opintotukilain 22 § ja 27 § eivät aseta A:ta eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin vuonna 1998 opintotukea saaneisiin henkilöihin. Näin ollen vakuutusoikeus katsoo, että asiassa sovelletut opintotukilain säännökset ja menettely eivät ole ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa sillä tavoin, että A:n yhdenvertaisuus muihin vuonna 1998 opintotukea saaneisiin opiskelijoihin nähden tulisi loukatuksi.

Asian näin päättyessä ei ole kohtuutonta, että A joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jaosto

I