22.4.2025

Asiassa oli hovioikeudessa kysymys suomalaisen tuomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta ja toimivallan säilymisestä lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa tilanteessa, jossa lasten asuinpaikka ja kotikunta on riidattomasti ollut Oulun käräjäoikeuden tuomiopiirin alueella asian vireille tullessa.

Asian käsittely käräjäoikeudessa

Asian tausta

A laittoi Itä-Uudenmaan käräjäoikeuteen hakemuksen lasten huoltoa ja tapaamisia koskevan Helsingin käräjäoikeuden antaman päätöksen muuttamisesta. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus siirsi asian Oulun käräjäoikeuteen, koska lapset olivat asuneet ja heidän kotikuntansa oli ollut Oulun käräjäoikeuden tuomiopiirin alueella asian tullessa vireille. Oulun käräjäoikeus selvitti viran puolesta väestötietojärjestelmästä, että lasten asuinvaltioksi asian käsittelyn ollessa kesken oli rekisterin mukaan vaihtunut Yhdysvallat.

A väitti, että väestötietojärjestelmässä oleva merkintä ei pitänyt paikkaansa.

B vaati, että hakemus jätetään tutkimatta.

Käräjäoikeus järjesti asiassa istuntokäsittelyn toimivaltakysymyksen ratkaisemiseksi.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että väestötietojärjestelmässä oleva tieto B:n ja lasten asuinvaltiosta oli julkisesti luotettava, eikä A:n esittämä näyttö riittänyt osoittamaan merkintää vääräksi.

Käräjäoikeus katsoi, ettei asiaa voitu tutkia suomalaisessa tuomioistuimessa ottaen huomioon sekä sen, ettei lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 4 luvun 19 §:n 1 momentin säännös ole velvoittava, että mainitun lain esityöt toimivallan määräytymisen osalta. Käräjäoikeus otti asiaa arvioidessaan huomioon lisäksi toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa annetun yleissopimuksen (jäljempänä Haagin yleissopimus) tulkintaperiaatteet toimivallan säilymisestä, oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 25 §:n ja mainitun lainkohdan esityöt sekä kansainvälisen yksityisoikeuden vakiintuneet näkemykset toimivallan määräytymisestä ja toimivaltaisesta tuomioistuimesta.

Käräjäoikeus jätti A:n hakemuksen tutkimatta.

Muutoksenhaku hovioikeuteen

A:lle myönnettiin jatkokäsittelylupa. Ensisijaisesti hän vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

B vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Suomalaisen tuomioistuimen toimivalta

Kysymys suomalaisen tuomioistuimen kansainvälisestä prosessioikeudellisesta toimivallasta ratkaistaan kansainvälisten sopimusten ja kansallisen lainsäädännön nojalla. Tuomioistuimien kansainvälisestä toimivallasta on kansallisessa lainsäädännössä säädetty yleisesti oikeudenkäymiskaaren 10 luvussa. Mainitun luvun 27 §:n mukaan oikeudenkäymiskaaren 10 luvun säännöksiä noudatetaan kuitenkin vain, jollei muusta laista, Euroopan yhteisön lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.

Kansainvälistä toimivaltaa koskevia normeja asiaa koskien on 19.10.1996 tehdyssä Haagin yleissopimuksessa, jonka Suomi on ratifioinut. Yhdysvallat on allekirjoittanut Haagin yleissopimuksen, mutta sopimusta ei ole ratifioitu. Hovioikeus toteaa, että sopimus ei siten tule sovellettavaksi Suomen ja Yhdysvaltojen välillä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.

Suomen tuomioistuinten kansainvälisestä toimivallasta on säädetty erikseen lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa, joten oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 25 ja 26 §:ien säännökset eivät näin ollen tule nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa sovellettavaksi luvun 27 §:stä ilmenevin tavoin. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa lain 4 luvun 19 §:n mukaan Suomen tuomioistuin voi tutkia lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevan asian, jos lapsella on asian vireille tullessa Suomessa kotipaikka. Edelleen oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 13 §:n mukaan lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskeva asia tutkitaan käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä lapsella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka.

Hovioikeus toteaa, että edellä esitetyillä perusteilla Oulun käräjäoikeus on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 4 luvun 19 §:n nojalla ollut asian vireille tullessa toimivaltainen tutkimaan asian lasten asuessa tuolloin tosiasiallisesti Suomessa ja asuinpaikan ollessa Oulun käräjäoikeuden tuomiopiirin alueella. Asiassa tulee seuraavaksi ratkaista kysymys suomalaisen tuomioistuimen toimivallan säilymisestä.

Toimivallan säilymisen arviointi

Oulun käräjäoikeus on edellä todetuin tavoin ollut toimivaltainen tutkimaan asian sen tullessa vireille. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 20 §:n mukaan tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, pysyy toimivaltaisena, vaikka toimivallan perustaneissa olosuhteissa tapahtuu muutoksia vireillepanon jälkeen. Lisäksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain esitöiden mukaan, jos lapsella on asuinpaikka asian vireilletulon ajankohtana Suomessa, ei asian käsittelyä estä lapsen asuinpaikan siirtyminen vieraaseen valtioon vireilletulon jälkeen (HE 60/1993, s. 27). Kansallisessa lainsäädännössä toimivallan jatkuvuuden periaate on siten hyväksytty. Oulun käräjäoikeuden toimivalta on siten lähtökohtaisesti säilynyt, vaikka vireilletulon jälkeen toimivaltaolosuhteissa olisikin tapahtunut muutoksia.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa käräjäoikeuden toimivallan päättyminen ja hakemuksen jättäminen tutkimatta voisi tulla kysymykseen silloin, jos asiassa olisi selvästi pääteltävissä, että lasten edun mukainen ratkaisu olisi luotettavimmin ja vaivattomimmin tehtävissä Suomen sijasta toisessa valtiossa, jossa lapset asuvat ja jossa heidän elämänsä tärkeimmät kiinnekohdat ovat. B on asian tultua vireille käräjäoikeudessa väittänyt, että hän ja lapset olivat muuttaneet ulkomaille. B ei ole ilmoittanut, minne he olivat muuttaneet, ja hänen avustajansakin on ilmoittanut, ettei tiennyt B:n ja lasten asuinvaltiota. Käräjäoikeus on viran puolesta selvittänyt väestötietojärjestelmästä, että rekisterimerkintöjen mukaan B ja lapset olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin. Väestötietojärjestelmään tallennettuja henkilötietoja pidetään lähtökohtaisesti julkisesti luotettavina tietoina.

Kansainvälisessä yksityisoikeudessa asuinpaikalla tarkoitetaan valtiota, jossa henkilö tosiasiallisesti asuu ja jossa hänen elämänsä keskipiste ja tärkeimmät kiinnekohdat sillä hetkellä ovat. Henkilön kotipaikan katsotaan yleensä olevan siellä, missä hän asuu tarkoituksenaan jäädä sinne pysyvästi tai ainakin toistaiseksi. Muuttaminen toiseen valtioon ei muuta henkilön kotipaikkaa, ellei hänen tarkoituksensa ole asettua pysyvästi asumaan kyseiseen valtioon. Sen sijaan hänen asuinpaikkansa voi muuton myötä vaihtua, jos voidaan katsoa, että uudesta valtiosta on tullut hänen elämänsä tosiasiallinen keskipiste. Asianosaisen asuin- ja kotipaikka eivät selviä yksinomaan Suomen väestötietojärjestelmästä. (Anna-Kaisa Aaltonen: Lapsioikeus ja lapsen oikeus tuomioistuimissa. Helsinki 2020, verkkokirja s. 505–506.)

Näyttötaakka siitä, että lapset asuvat ulkomailla, on B:lla, koska vain hänellä on tosiasiallinen mahdollisuus esittää seikasta näyttöä. B ei ole esittänyt ulkomailla asumisesta mitään näyttöä. Asiassa ei ole siten mahdollisuutta tehdä päätelmiä väitetyn ulkomaille muuttamisen ja siellä asumisen tarkoituksesta ja pysyvyydestä. Lisäksi asiassa ei ole poissuljettua sekään, että ilmoitus väestötietojärjestelmään Yhdysvaltoihin muuttamisesta on tehty tarkoituksin välttää lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva oikeudenkäynti. Pelkkä viran puolesta selvitetty väestötietojärjestelmämerkintä Yhdysvaltoihin muuttamisesta ei edellä todetuissa olosuhteissa riitä osoittamaan, että lasten edun mukaista olisi tutkia lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia Suomen sijasta jossain muussa valtiossa.

Hovioikeus katsoo edellä todetuin perustein, että käräjäoikeuden ei olisi tullut jättää hakemusta tutkimatta.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian Oulun käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenneuvos Maarit Tukiainen

hovioikeudenneuvos Kaarina Ollikainen

hovioikeudenneuvos Terhi Mokko

Esittelijä:

käräjänotaari Johanna Paananen

Lainvoimaisuustiedot: Vailla lainvoimaa