18.9.1998

Asiassa, jossa lapsen epäilty isä oli kuollut ja jossa kannetta oli lapsen puolesta tämän vuoksi ajettu epäillyn isän oikeudenomistajia vastaan, käräjäoikeus oli määrännyt isyyden selvittämiseksi veritutkimuksen toimitettavaksi kuolleen äidistä ja kahdesta veljestä. Nämä kantelivat ratkaisusta hovioikeuteen.

Kysymys oli siitä, voitiinko veritutkimus ilman asianosaisten suostumusta määrätä suoritettavaksi muista kuin lapsesta sekä hänen äidistään ja epäillystä isästään. Lisäksi oli kysymys siitä, rikkoiko määräys perustuslain takaamaa henkilökohtaisen vapauden ja ruumiillisen koskemattomuuden suojaa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen säännöksiä.

Toimittamalla veritutkimus myös epäillyn isän mainituista sukulaisista saatetaan nykyaikaisella DNA-tutkimuksella saada isyyttä tukevaa tai sitä vastaan olevaa, jopa sen pois sulkevaa näyttöä.

Asiaa harkittaessa oli otettava huomioon toisaalta perustuslailla turvattujen henkilökohtaisen vapauden ja ruumiillisen koskemattomuuden loukkaukset, jotka kantelijoille veritutkimuksista aiheutuisivat, ja toisaalta lapsen oikeudet. Käräjäoikeus oli tätä intressivertailua suorittaessaan katsonut vastaajien veritutkimukseen velvoittamisen mahdolliseksi nojautumalla lapsen oikeuksia koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa lapselle taattuun oikeuteen henkilöllisyyteen ja sukulaissuhteisiin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisusta tapauksessa Marckx ja Euroopan ihmisoikeustoimikunnan päätöksestä tapauksessa X. v. Itävalta katsottiin saatavan tulkinta-apua harkittaessa lapsen oikeuksien sisältöä.
Näiden ratkaisujen katsottiin tukevan käräjäoikeuden päätöstä.
Lapsen oikeuksia, lähinnä hänen oikeuttaan tuntea alkuperänsä, pidettiin tärkeinä ja kysymyksessä olevassa ristiriitatilanteessa suurempiarvoisina kuin niitä kantelijoiden oikeuksia, joiden loukkaamista veri- ja DNA-tutkimuksen tekeminen merkitsivät.

Sitä paitsi lapsen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin vaarantuisi, mikäli aineelliseen totuuteen pyrittäessä ei lain vanhentuneen sanamuodon vuoksi voitaisi hyödyntää kaikkea saatavissa olevaa näyttöä.

Kantelu hylättiin.

L eräistä veri- ja muita periytyviä ominaisuuksia koskevista tutkimuksista 1 §, 2 § 1 mom

IsyysL 26 § 4 mom IsyysL 30 § 1 mom

IhmisoikeusSop 5 artikla IhmisoikeusSop 8 artikla IhmisoikeusSop 14 artikla IhmisoikeusSop ensimmäinen lisäpöytäkirja 1 artikla

Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus lapsen oikeuksista 7 artikla ja 8 artikla

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 13.6.1979 A 31 (tapaus Marckx)

Euroopan ihmisoikeustoimikunta 13.12.1979 (päätös valitukseen numero 8278/78, X. v. Itävalta)

II osasto: Pitkänen - Ikävalko - Ketola Esittelijä: Vistilä

KKO:n ratkaisu 30.4.1999 nro 1076, KKO:1999:50 KKO katsoi, että käräjäoikeuden päätöksestä, jolla kuolleen miehen äiti ja kaksi veljeä oli velvoitettu antamaan verinäytteet isyyden selvittämistä varten, voitiin erikseen kannella hovioikeuteen. KKO poisti käräjäoikeuden antaman tutkimusmääräyksen lakiin perustumattomana ja kumosi hovioikeuden päätöksen.