28.5.2025

Aluehallintovirasto oli hylännyt osakaskunnan kalataloudellista kunnostusta koskevan hakemuksen niiltä osin, kun se oli koskenut Mikkelin läänin kuvernöörin 22.8.1906 myöntämän vesimyllyn luvan rauettamista ja myllypadon korvaamista pohjapadolla. Aluehallintovirasto oli perustellut hakemuksen osittaista hylkäämistä muun muassa sillä, että vesimyllyn luvalla on ainakin yksi lainmukainen haltija A, joka on vastustanut luvan rauettamista. Lisäksi luvan mukainen toiminta on edelleen mahdollista, joten lupa ei ole menettänyt alkuperäistä merkitystään. Hakemuksen mukainen pohjapato oli suunniteltu korvaamaan voimassa olevan vesimyllyn luvan mukaiset säännöstelypadot (settipadot). Suunnitellun pohjapadon takaluiska olisi sijoittunut osittain säännöstelypatojen kohdalle, mistä olisi voinut aiheutua haittaa säännöstelypatojen luvan mukaiselle käytölle. Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan luvan myöntäminen laillisen luvan omaavan rakenteen tai toiminnan päälle ei ole mahdollista. Tämän vuoksi aluehallintovirasto on hylännyt vesitalouslupahakemuksen pohjapadon rakentamisen osalta.

Osakaskunnan valituksen johdosta hallinto-oikeudessa oli arvioitavana, olisiko aluehallintoviraston tullut saadun selvityksen perusteella vesilain 3 luvun 24 §:ssä säädetyin perustein määrätä vesimyllyä koskeva vesitalouslupa raukeamaan. Keskeisiä seikkoja arvioinnissa ovat olleet muun muassa luvanhaltijan selvittäminen ja se, onko hanke menettänyt alkuperäisen merkityksensä.

Myllykiinteistö on merkitty kiinteistörekisteriin 19.2.1908 eikä sillä ole lainhuutomerkintöjä.

Vastuu luvan myöntämiseksi tarvittavien tietojen toimittamisesta on lähtökohtaisesti luvan hakijalla, mutta myös niiden asianosaisten, jotka haluavat vedota oikeuteensa tai etuunsa, on hallintolain 31 §:n nojalla esitettävä selvitystä vaatimustensa perusteista. Tilanteessa, jossa pyritään selvittämään vesilain 3 luvun 24 §:n mukaisen vireillepanon vuoksi vesitaloushankkeen luvanhaltija, luvanhaltijuuteen vetoavalla on erityisen painava syy esittää selvitystä oikeutensa tueksi. Tällaisina selvityksinä voidaan pitää esimerkiksi kiinteistön kauppakirjoja, perukirjoja, testamentteja tai muita vesitalousluvan haltijuuteen liittyviä asiakirjoja taikka maanmittauslaitoksen lausuntoa myllyluvan haltijuudesta tai myllykiinteistön omistajuudesta.

Saadun selvityksen perusteella myllyluvan haltijuus on jäänyt aluehallintoviraston käsittelyssä epäselväksi. Myllyluvan haltijaa ei ole pystytty jäljittämään eikä luvan nykyistä haltijaa ole varmuudella saatu selville. Näin ollen, kun luvanhaltijaa ei ole hankaluudetta voitu saada selville, hankkeen on katsottava rinnastuvan isännättömiin hankkeisiin, jolloin vesilain 3 luvun 24 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainitun luvan rauettamisen edellytysten on arvioitava olleen olemassa. Koska toimivalta rauettaa vesitalouslupa kuuluu lupaviranomaiselle, hallinto-oikeus on kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja palauttanut rauettamishakemuksen uuteen käsittelyyn aluehallintovirastossa. Uudessa käsittelyssä asianosaiset voivat vielä harkintansa mukaan esittää uutta selvitystä myllyluvan haltijuudesta ja sen perusteista.

Hankkeen alkuperäinen tarkoitus on ollut vesimyllyn rakentamisen ohella myös vedenkorkeuden säännöstely vesimyllyn toiminnan mahdollistamiseksi. Hallituksen esityksen HE 277/2009 vp mukaisesti merkityksen menettämisen arvioinnissa lähtökohtana on se tarkoitus, jota varten hanke on toteutettu ja jonka perusteella lupa hankkeeseen on alun perin myönnetty. Merkityksen menettämistä voidaan arvioida muun muassa sen perusteella, tuottaako hanke edelleen olennaisin osin luvan myöntämisen perusteena ollutta tai sitä vastaavaa hyötyä. Nyt kysymyksessä oleva vesitalouslupa mahdollistaa vesi-jauhomyllytoiminnan harjoittamisen. Myllyn toiminta on kuitenkin päättynyt jo noin 58 vuotta sitten. Käytettävissä olevien valokuvien ja muun selvityksen perusteella mylly ei ole ollut toimintakunnossa ainakaan vuoden 1973 jälkeen. A on hoitanut padon säännöstelyä.

Ottaen huomioon vesitaloushankkeille myönnettyjen lupien pysyvä voimassaolo, luvan haltijalla on lähtökohtaisesti oikeus harjoittaa luvassa mainittua myllytoimintaa tai kunnostaa rakenteet luvassa tarkoitettuun käyttöön. Vesilain 3 luvun 24 §:n 2 momentissa on säädetty tähän liittyvästä menettelystä luvan rauettamishakemuksen käsittelytilanteessa. Jos hanke on menettänyt alkuperäisen merkityksensä, luvanhaltijalle on, jos hän sitä vaatii, varattava tilaisuus hankkeeseen kuuluvien rakenteiden kunnostamiseen tai muuhun toimenpiteeseen, jolla luvan myöntämisen perusteena ollut hankkeen hyöty voidaan olennaisin osin palauttaa. Toimenpide on määrättävä tehtäväksi kohtuullisessa ajassa uhalla, että lupa raukeaa ja 25 §:n nojalla tehdyn raukeamispäätöksen velvoitteet tulevat voimaan.

Jos palautetun rauettamisasian käsittelyssä saadaan selville myllyluvan haltija, jolla on oikeudelliset edellytykset vastata luvan mukaisesta toiminnasta ja luvan velvoitteista ja jos luvanhaltija vaatii saada kunnostaa hankkeeseen kuuluvat rakenteet tai ryhtyä muihin vesilain 3 luvun 24 §:n 2 momentissa mainittuihin toimenpiteisiin, asiassa on annettavat kyseisessä lainkohdassa mainitut määräykset ja määräaika toimenpiteiden toteuttamiseksi.

Koska hallinto-oikeus on kumonnut aluehallintoviraston päätöksen myllyn vesitalousluvan rauettamisesta ja palauttanut asian tältä osin aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, hallinto-oikeus on palauttanut myös pohjapadon rakentamista koskevan hakemuksen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.