22.5.2025

Asiassa oli ratkaistavana, oliko Rikosseuraamuslaitos laskenut valittajan rangaistuksesta tehtävän vapaudenmenetystä vastaavan vähennyksen vankeuslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla.

Helsingin hovioikeus oli tuominnut valittajan 1 vuoden 2 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen ja katsonut valittajan tutkintavankeudesta johtuneen yhteensä 2 vuoden 5 kuukauden pituisen vapaudenmenetysajan rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Helsingin hovioikeus oli myöhemmin tuominnut valittajan 3 vuoden 11 kuukauden vankeusrangaistukseen ja tähän tuomioon merkitty vankeusrangaistukseen liittyvä vapaudenmenetysaika sisälsi saman ajanjakson kuin valittajan aiemmassa tuomiossa mainittu vapaudenmenetysaika. Rikosseuraamuslaitoksen täytäntöönpanoyksikkö oli rangaistusaikapäätöksellään ottanut vapaudenmenetystä vastaavana vähennyksenä huomioon hovioikeuden jälkimmäiseen tuomioon merkityn vapaudenmenetysajan siltä osin kuin se ylitti 1 vuoden 2 kuukautta.

Valittaja oli valituksessaan vedonnut siihen, että hän olisi vankeinhoidollisesti ensikertalaisena suorittanut Helsingin hovioikeuden ensin tuomitsemasta 1 vuoden 2 kuukauden pituisesta vankeusrangaistuksesta vankeudessa vain puolet, mikäli vapaudenmenetysaikaa ei olisi katsottu rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Valituksen mukaan valittajan vankilasta vapautumista olisi tullut aikaistaa seitsemällä kuukaudella.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeus totesi, että vankeuslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan rangaistuksesta tehtävä vapaudenmenetystä vastaava vähennys otetaan rangaistuksen täytäntöönpanossa huomioon sen pituisena kuin tuomioistuimen päätöksessä on määrätty, ja samaa kalenteriaikaa koskeva vähennys otetaan huomioon vain kerran. Helsingin hovioikeus oli tuominnut valittajan 1 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen ja katsonut vapaudenmenetyksen rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Näin ollen kyseisen tuomion osalta ei ollut jäljellä täytäntöönpantavaa rangaistusta. Kun vapaudenmenetys oli katsottu koko 1 vuoden 2 kuukauden pituisen vankeusrangaistuksen täydeksi suoritukseksi, rangaistuksesta ei voitu myöskään määrittää rikoslain 2 c luvun 5 §:n 2 momentin mukaista määräosaa ja jäännösrangaistusta. Hallinto-oikeus katsoi, että Rikosseuraamuslaitoksen täytäntöönpanoyksikkö oli voinut ottaa Helsingin hovioikeuden valittajalle sittemmin tuomitseman 3 vuoden 11 kuukauden vankeusrangaistuksen täytäntöönpanossa huomioon kyseisessä tuomiossa merkityn vapaudenmenetysajan vain 1 vuoden 2 kuukauden ylittäviltä osin. Rangaistusaikapäätöksellä oli huomioitu valittajan vapaudenmenetystä vastaava aika vankeuslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesti.

Rikoslaki 2 c luku 5 § 1 ja 2 momentti ja 6 luku 13 § 1 momentti

Vankeuslaki 3 luku 1 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Taina Hakkarainen, Pirjo Järvenpää ja Anna Mähönen.

Asian esittelijä Rosa Kallatsa.

Ei lainvoimainen