10.10.2014

Suomalainen yhtiö A ja sen kanssa samaan konserniin kuuluva sveitsiläinen yhtiö ovat solmineet kesäkuussa 2004 lisenssisopimuksen, jonka perusteella yhtiö A maksaa lisenssimaksua (rojaltia) sveitsiläisen yhtiön rekisteröimän konsernin nimen ja logon käyttöoikeudesta. Mainitun lisenssisopimuksen perusteella suomalaisella yhtiöllä on oikeus käyttää sanottua nimeä ja logoa sopimuksessa määritellyllä alueella, joka käsittää yhtiön liiketoiminnan markkina-alueen eli Suomen. Suomalainen yhtiö A on käyttänyt vuodesta 1989 lähtien sopimuksen tarkoittamaa tuotemerkkiä ja konsernin nimi on sisältynyt sen toiminimeen vuodesta 1995 alkaen.

Asiassa oli ratkaistavana ovatko yhtiö A:n sopimuksen perusteella sveitsiläiselle yhtiölle suorittamat maksut yhtiön verotuksessa vähennyskelpoisia kun otettaan huomioon verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n (1558/1995) ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n säännökset.

Yhtiö A on kuulunut nyt kyseessä olevaan konserniin vuodesta 1981 lähtien. Ennen vuotta 2004 yhtiöiden välillä ei ollut tuolloin tehtyä sopimusta vastaavaa sopimusta eikä vastaavia lisenssimaksuja ollut suoritettu, vaikkakin suomalainen yhtiö on kuulunut vastaavalla tavalla vastaavan tyyppisissä olosuhteissa konserniin. Tehty sopimus kattoi sanamuotonsa perusteella konsernin nimen ja logon käyttöoikeuden. Toisaalta yhtiö asian käsittelyn yhteydessä esitti, että se maksaa sopimuksen tarkoittamaa lisenssimaksua paitsi sopimuksen tarkoittamasta nimestä ja logosta myös konsernin brändin pehmeämmistä puolista, joita ovat konsernin missio ja arvot.

Hallinto-oikeus totesi, että arvioitaessa konsernin sisäisten lisenssimaksujen vähennyskelpoisuutta verotusmenettelystä annetun lain 31 § huomioon ottaen merkitystä on annettava sille, olisiko riippumaton yritys vastaavissa olosuhteissa valmis maksamaan sanotuista oikeuksista vai onko kyse sellaisista hyödyistä, jotka syntyvät konserniin kuulumisesta. Hallinto-oikeus totesi, että lähtökohtaisesti konsernin nimi ja logo samoin kuin konsernin missio ja arvot ovat yhteisiä kaikille konserniyhtiöille ja osoittavat yhtiön olevan osa suurempaa konsernikokonaisuutta. Niiden voidaan katsoa olevan sellaisia konserniin kuulumisesta syntyviä etuja, joista ei voida veloittaa konsernin sisällä. Veloitus voi kuitenkin olla tietyissä tapauksissa perusteltua, mikäli osapuoli pystyy osoittamaan, että se on saanut kyseisten etujen käytöstä tehdyn sopimuksen johdosta liiketaloudellista hyötyä. Nyt kyseessä olevassa tilanteessa yhtiö on kuulunut konserniin jo vuodesta 1981 lähtien. Yhtiö on käyttänyt sopimuksen tarkoittamaa tuotemerkkiä vuodesta 1989 ja konsernin nimeä osoittava sana on lisätty sen toiminimeen vuodesta 1995. Lisenssimaksu näiden käyttöoikeudesta otettiin käyttöön vasta vuonna 2004. Vaikka tämä seikka ei yksinomaan merkitse, että sanottu veloitus ei olisi yhtiön verotuksessa vähennyskelpoinen, on sille annettava merkitystä erityisesti, mikäli yhtiön markkina-asemassa ja toimintaympäristössä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Verotarkastuskertomuksen mukaan nyt puheena oleva nimi ja logo yhtiön nimenä ja logona on vakiintunut Suomessa jo ainakin vuodesta 1989 lähtien. Yhtiöstä saatujen tietojen mukaan sen toimiala ja asiakkuudet ovat vakiintuneita ja asiakassuhteet pääasiassa pitkäkestoisia. Osa asiakkuuksista on ajalta ennen konsernin nimen käyttöä. Yhtiön selvityksen mukaan täysin uusia asiakassuhteita syntyy harvakseltaan. Yhtiö on myös selvittänyt, että sen suurimmat asiakkuudet ja niiden prosentuaaliset osuudet myynneistä eivät ole merkittävästi muuttuneet vuoden 2000 jälkeen.

Hallinto-oikeus totesi, että asiassa ei ole esitetty sveitsiläisen yhtiön itse osallistuneen konsernin tuotteiden valmistukseen ja siten tätä kautta luoneen konsernin brändiä. Sen ei ole myöskään osoitettu osallistuneen koko konsernia koskevin markkinointikampanjoin, PR-toiminnoin tai muilla vastaavilla tavoilla konsernin brändin rakentamiseen. Yhtiö A on esittänyt, että sen käsityksen mukaan sveitsiläiset yhtiöt ovat investoineet konsernin brändiin ja luoneet sen ainutlaatuisen arvon konsernille. Yhtiö ei ole kuitenkaan esittänyt selvitystä tällaisista kustannuksista. Sen mukaan brändikustannuksia ei ole kerrottu tytäryhtiölle. Hallinto-oikeus totesi, että sen arvioimisessa, onko ylipäänsä syntynyt palvelua, josta on vastaanottajalle hyötyä tai oletettua hyötyä, on merkitystä myös syntyneillä kustannuksilla. Hallinto-oikeus totesi myös, että yhtiön verotarkastuksen kuluessa antamissa vastineissa kuvatut sveitsiläisen yhtiön tekemiksi ilmoitetut konsernin brändin rakentamis- ja ylläpitämiseen liittyvät toimet ovat hyvin samanluonteisia kuin mitä on sovittu verotarkastuskertomuksessa käsitellyissä yhtiön ja muiden konserniyhtiöiden välisissä muissa sopimuksissa.

Edellä sanottuun nähden ja kun otettiin huomioon muu asiassa esitetty selvitys hallinto-oikeus katsoi, että yhtiö ei ollut osoittanut, että sen valituksessa esittämän laskelman mukaisen rutiinituoton ylittävä tuotto tai osa siitä, olisi syntynyt nimenomaan tehdyn sopimuksen ansiosta. Näin ollen ja kun otettiin huomioon asiassa saatu selvitys kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:lle konsernin nimestä ja logosta sekä konsernin missiosta ja arvoista mahdollisesti syntyneet hyödyt ovat sellaisia konserniin kuulumisesta syntyneitä etuja, joista konserniyhtiöillä ei voida katsoa olevan perustetta veloittaa toista konserniin kuuluvaa yhtiötä. Yhtiön ei näin ollen voitu katsoa saaneen konsernin nimen ja logon tai mission ja arvojen perusteella sellaista hyötyä, josta sen liiketaloudelli­sesti olisi ollut perusteltua maksaa erikseen korvausta toiselle konserniyhtiölle. Hallinto-oikeus hylkäsi yhtiön valituksen.

Laki verotusmenettelystä 31 § (1558/1995)

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 §

Suomen tasavallan ja Sveitsin valaliiton välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen

(SopS 89-90) artikla 9

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Pertti Risu (t) ja Matti Haapaniemi.

Asian esittelijä Katja Saukkonen.

KHO:n päätös 28.6.2016 taltio 2894/16. Valituslupahakemus hylätään.