12.2.1998

Oikeuskysymyksenä oli se, pidetäänkö jakolain (604/51) 29 §:n
2 momentin (594/61) mukaista lunastusmenettelyä noudattaen
toimitetussa yhteisen vesijätön jaossa vesijättökorvauksena
saatua luovutusvoittoa osittain verovapaana tuloverolain
49 §:n 1 kohdan mukaan.
Vesijätön jakaminen tarkoittaa sen määräosaisen yhteisomistussuhteen
purkamista, joka kylän taloilla on vedenlaskun
johdosta muodostuneeseen, vesijätöksi kutsuttuun ranta-alueeseen.
Koska vesijättöä ei ole aina mahdollista tai
tarkoituksenmukaista liittää osakastilaan, on laissa säädetty
oikeudesta lunastuskorvauksiin. Yleensä vesijättö
liitetään sen kohdalla oleviin tiloihin ja lunastuskorvaukset
jaetaan osakkaiden kesken heidän osuuksiensa mukaan.
Yhteisen vesijätön jakaminen edellä mainitulla tavalla
oli perustunut osakkailla jakolain 25 §:n 2 momentin mukaan
olevaan oikeuteen saada omistusosuuttaan vastaava
osuus erotetuksi yhteisestä vesijätöstä. Lääninoikeus
katsoi, että vaikka jakolain säännökset huomioon ottaen
yhden osakkaan vastustus ei sinänsä estä toisen osakkaan
vaatiman jaon toimittamista, niin kun otetaan huomioon,
että kyseessä on vain yhteisen alueen osakkaiden yhteisomistussuhteen
purkaminen, ei kysymyksessä ollut tuloverolain
49 §:n 1 kohdassa tarkoitetusta kiinteän omaisuuden
ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun
lain (603/77) mukaiseen menettelyyn rinnastettavasta menettelystä.
Näin ollen luovutuksesta saatua voittoa ei veroteta
tuloverolain 49 §:n 1 kohdan, vaan 46 §:n 1 momentin
mukaan. Verovuosi 1995.
Äänestys 2-1
Eri mieltä olleen jäsenen mukaan kyseistä lunastusmenettelyä
on pidettävä tuloverolain 49 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna
pakkolunastukseen rinnastettavana menettelynä. Siten kysymyksessä
on osittain verovapaa luovutusvoitto.
TVL 46 § 1 mom
TVL 49 § 1 k
Ks. KHO A:11.1.1993 T:45
Vrt. KHO:1974-B-II-538 ja KHO:1978-B-II-557