28.8.1997

MS-tautia sairastava, enää vain pyörätuolilla itsenäisesti
liikkumaan kykenevä 35-vuotias henkilö asui perheineen kolmikerroksisen
omakotitalon kolmannessa kerroksessa. Rakennuksen
toisessa kerroksessa asuivat henkilön vanhemmat.
Pohjakerroksessa sijaitsivat pesutilat, autotallit ja muut
asuntojen yhteiset tilat. Kolmannesta kerroksesta ei ollut
suoraa uloskäyntiä. Henkilö pyysi sosiaalilautakuntaa korvaamaan
vammaishissin hankkimisesta ja asentamisesta sekä
eräistä muista asunnon muutostöistä aiheutuvat kustannukset.
Sosiaalilautakunta hylkäsi hakemuksen tarkoitukseen varatun
määrärahan riittämättömyyden vuoksi. Lääninoikeudelle
antamassaan lausunnossa sosiaalilautakunta totesi pääperusteen
hakemuksen hylkäämiselle olleen sen, että henkilölle
kyetään tarjoamaan hänen halutessaan vammaista varten
varustettu asunto muualta.
Lääninoikeus kumosi sosiaalilautakunnan päätöksen todeten,
että lautakunnan on korvattava vammaishissin hankinnasta ja
sen asentamisen välttämättä vaatimista muista asunnon muutostöistä
aiheutuvat kohtuulliset kustannukset tai annettava
sellainen korvauksetta hakijan käyttöön.
Lääninoikeus katsoi henkilön sairauden laadun sekä perhe- ja
asuinolosuhteet huomioon ottaen, että hän tarvitsee
välttämättä vammaishissiä suoriutuakseen tavanomaisista
elämän toiminnoista eli päästäkseen omatoimisesti vakituiseen
asuntoonsa ja sieltä ulos sekä voidakseen käyttää
talon yhteistiloja, muun muassa peseytymistiloja ja autotallia
itsenäisesti.
Lääninoikeus tulkitsi vammaispalvelulakia perusoikeusmyönteisesti
ottaen huomioon Suomen Hallitusmuodossa turvatun
yksilön vapauden ja oikeudet, vammaisuuden perusteella tapahtuvan
syrjinnän kiellon ja oikeuden vapaasti valita
asuinpaikkansa. Henkilön oikeutta saada vakituiseen asuntoonsa
hänen tarvitsemansa hissi ei poista se, että kunta
voisi tarjota hänelle muun asunnon.
VammaispalveluL 1 §
VammaispalveluL 9 § 2 mom
VammaispalveluL 10 § 1 mom
VammaispalveluA 12 §
VammaispalveluA 31 §
KHO:n päätös T:1701, A:2.9.1998 :Ei muutosta.