21.10.2016

Tapauksessa oli kysymys viranomaisen internetsivuilla julkaistusta tiedotteesta. Tiedotteen informaatioarvo oli apulaisoikeuskanslerin mukaan ollut sellainen, että se olisi tullut julkaista viranomaisen internetsivuilla suomen lisäksi toisella kansalliskielellä. Viranomainen oli itsekin katsonut tiedontarpeen olleen molemmilla kansalliskielillä ilmeinen. Ruotsinkielistä tiedotetta ei kuitenkaan julkaistu ilmeisesti siitä syystä, että henkilöstöresursseja suunnattiin toiseen tarkoitukseen.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että oli ollut olemassa hyviä perusteita katsoa, että tarve tiedotteen nopealle julkaisemiselle oli ollut olemassa. Ei ollut kuitenkaan perusteltua, että edes lyhyttä ruotsinkielistä versiota ei ollut julkaistu samassa yhteydessä suomenkielisen tiedotteen kanssa. Ruotsinkielisen väestönosan tiedontarpeesta asiassa ei ollut siten tarpeellisissa määrin huolehdittu sillä tavoin kuin kielilaissa säädetään.

Apulaisoikeuskanslerin tulkinnan mukaan kielilaki ei olisi tässä tapauksessa vaatinut sitä, että ruotsinkielinen tiedote olisi tullut julkaista täsmälleen samansisältöisenä kuin suomenkielinen. Olisi voitu laatia lyhennetty versio, jossa olisi annettu tieto henkilöistä, joiden puoleen olisi voinut kääntyä lisätietoa saadakseen. Hän antoi viranomaiselle tiedoksi käsityksensä asiassa.