17.3.2010

Poliisitutkinnanjohtaja, kihlakunnansyyttäjä ja käräjätuomari olivat laiminlyöneet varata työsuojeluviranomaiselle tilaisuuden tulla kuulluksi työsyrjintäasiassa.

Asian käsittelyyn osallistuneiden virkamiesten antamista selvityksistä ilmeni, että he myönsivät inhimillisestä erehdyksestä aiheutuneen menettelyvirheen. Virkamiehet katsoivat asiaan vaikuttaneen sen, että kyse oli verrattain harvinaisesta rikostyypistä ja lain säännöksestä, joka oli lakiteknisesti vaikeasti havaittavissa.

Kyse ei ollut työsuojeluviranomaisten käynnistämästä menettelystä, mikä osaltaan vaikutti siihen, että työsuojeluviranomaisten rooli rikosprosessissa oli jäänyt huomioimatta. Rikosasian osapuolet olivat tyytyneet käräjäoikeuden syyksilukevaan ratkaisuun, joka on lainvoimainen. Menettelyvirheestä ei ollut aiheutunut vahinkoa asianosaisille. Valtakunnansyyttäjänvirasto oli jälkikäteisesti varannut työsuojelupiirille tilaisuuden lausunnon antamiseen asiassa kantelijan kanneltua myös Valtakunnansyyttäjänvirastoon syyttäjän samaan asiaan liittyneistä syyttämättäjättämispäätöksistä.

Apulaisoikeuskansleri viittasi työsuojelun valvonnasta ja työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain esitöihin ja totesi, että on tärkeää, että kyseisissä erityisosaamista edellyttävissä rikostyypeissä työsuojeluviranomaisten asiantuntemus menettelyn erivaiheissa hyödynnetään ja asioita käsittelevien lainkäyttöviranomaisten ammattitaidosta riittävästi huolehditaan.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti asianosaisten virkamiesten huomiota huolellisuuteen käsiteltäessä rikosepäilyjä, joissa on kyse työsuojelun valvonnasta ja työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 50 §:n 1 ja 2 momenteissa tarkoitetuista teoista.

Valtion virkamieslaki 14 § 1 mom
Työsuojelun valvonnasta ja työsuojeluyhteistoiminnasta annettu laki 50 § 1 ja 2 mom