14.1.2010

Maahanmuuttovirasto oli omaksunut niin sanotun paperittoman päätöksentekokäytännön, jonka mukaan ulkomaille annetuissa myönteisissä oleskelulupapäätöksissä (luovuttajina muun muassa Suomen edustustot) ei laadittu lainkaan kirjallista päätöstä, vaan Suomeen myönnettyä oleskelulupaa osoittamaan annettiin matkustusasiakirjaan (passi) ainoastaan oleskeluoikeutta osoittava tarra. Lisäksi annettiin vaihtelevin käytännöin myös niin sanottu päätöstietojentuloste, josta kävi ilmi, että Maahanmuuttovirasto voi toimittaa pyynnöstä erillisen kirjallisen päätöksen valitusosoituksineen. Tarrassa ei ollut muutoksenhakuohjausta eikä tietoa erillisen päätöksen saamismahdollisuudesta. Päätöstietojentulosteessa ollut muutoksenhakuohjaus oli puutteellinen muun muassa valitusajan ja sen laskemisen suhteen.

Maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan tarra muodosti hallintolain 43 §:n edellyttämän hallintopäätöksen eikä hakijalla ollut oikeussuojan tarvetta tilanteessa, jossa lupa myönnettiin hakemuksen mukaisesti. Sisäasianministeriö viittasi lausunnossaan passilain (671/2006) 20 §:ään, jonka mukaan erillistä hallintopäätöstä ei tehdä silloin, kun passi myönnetään hakemuksen mukaisesti.

Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että Maahanmuuttoviraston toimintaan sovellettava hallintolaki asettaa 43, 44 ja 45 §:ssä hallintopäätökselle tietyt edellytykset kirjallisen muodon, sisällön ja perustelujen suhteen. Lain 47 §:n ehdottoman sanamuodon mukaan myös myönteiseen hallintopäätökseen on liitettävä valitusosoitus. Kyseisten säännösten pohjimmaisena tarkoituksena on riittävän tehokkaiden muutoksenhakumahdollisuuksien luominen ja siten osaltaan perustuslain 21 §:ssä turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon turvaaminen.

Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Oleskelulupapäätöksiin sovellettavaan ulkomaalaislakiin (301/2004) ei sisälly passilain kaltaista erityissäännöstä mahdollisuudesta jättää kirjallinen päätös antamatta. Maahanmuuttoviraston oleskelulupapäätöksenä antamaa tarraa yksinään tai yhdessä päätöstietojentulosteen kanssa ei voida pitää perustuslain ja hallintolain edellyttämänä hallintoviranomaisen päätöksenä. Maahanmuuttovirasto oli siten omaksunut käytäntöjä, jotka eivät perustuneet sen toimintaa sääteleviin lakeihin.

Apulaisoikeuskansleri saattoi tätä koskevan käsityksensä Maahanmuuttoviraston ja sisäasianministeriön tietoon.