20.4.2009

Pakolaisena Suomeen tullut kantelija arvosteli poliisilaitoksen menettelyä muun muassa kotietsintää ja kuulustelun tulkkausta koskevassa asiassa. Kantelijalle ei ollut varattu tilaisuutta olla läsnä hänen kotonaan rikosepäilyn johdosta suoritetussa kotietsinnässä ja häntä kuulustellut rikosylikonstaapeli ei ollut pyynnöstä huolimatta suostunut hankkimaan kuulusteluun englannin kielen tulkkia, vaan kommunikoi kantelijan kanssa itse englanniksi.

Apulaisoikeuskansleri totesi ratkaisussaan, että pakkokeinolain 5 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan sille, jonka luona kotietsintä pidetään, tai hänen poissa ollessaan jollekin hänen kotiväkeensä kuuluvalle paikalla olevalle on annettava tilaisuus olla etsinnässä saapuvilla ja kutsua siihen todistaja, jollei se viivytä toimitusta. Koska kysymys on viime kädessä perusoikeutena turvatusta yksityiselämän ja kotirauhan suojasta, oikeus läsnäoloon on mahdollista evätä vain silloin kun se konkreettisesti viivyttäisi toimitusta ja vaarantaisi sen tarkoituksen toteutumisen. Pelkkä mahdollisuus siihen, että toimitus saattaa viivästyä, ei vielä oikeuta poikkeamaan pääsäännöstä.

Kanteluun hankitusta selvityksestä ilmeni, että kotietsinnän suorittanut rikosylikonstaapeli oli ennen etsinnän alkamista yrittänyt tavoittaa kantelijaa ainoastaan tämän kotipuhelinnumerosta. Kun numeroon ei ollut vastattu, rikosylikonstaapeli oli päättänyt mennä asuntoon huoltomiehen avustuksella.

Apulaisoikeuskanslerin käsityksen mukaan rikosylikonstaapelin menettely hänen jättäessään yhteydenottoyrityksen kantelijaan ainoastaan kotipuhelinsoiton varaan on arvostelulle altis. Rikosylikonstaapeli oli selvityksessään kertonut, että kantelijan matkapuhelinnumero olisi ollut löydettävissä poliisiasemalla säilytettävästä kuulustelukertomuksesta. Hankitun tiedon mukaan kantelijan asunto sijaitsi noin puolen kilometrin päässä poliisiasemalta ja rikosylikonstaapelilla oli käytössään matkapuhelin ja hänen mukanaan oli toinen poliisimies. Kotietsintä olisi siten tuskin voinut viivästyä laissa tarkoitetulla tavalla, vaikka toinen poliisimies olisi joutunut palaamaan poliisiasemalle etsimään kantelijan matkapuhelinnumeroa tai vaihtoehtoisesti joutunut soittamaan poliisiasemalle pyytämään jonkun muun viranhaltijan etsimään numeron. Huomionarvoista oli vielä, että kotietsintäluvan voimassaoloaika oli vajaat kaksi kuukautta ja etsintää oli lähdetty suorittamaan heti luvan ensimmäisenä voimassaolopäivänä.

Mainittujen asiatietojen valossa apulaisoikeuskansleri päätyi käsitykseen, että rikosylikonstaapeli ei ollut kotietsintään ryhtyessään ottanut riittävässä määrin huomioon läsnäolo-oikeutta etsinnässä säätävän pakkokeinolain 5 luvun 4 §:n 2 momentin säännöksen sisällön, hengen ja oikeudellisen velvoittavuuden.

Tulkkauksesta esitutkinnassa apulaisoikeuskansleri totesi, että kielilain 37 §:n 3 momentin mukaan ei ole estettä sille, että viranomainen itse huolehtii tulkkauksesta. Tällöin on tietenkin edellytettävä, että viranomaisella on tarpeellinen kielitaito.

Hankitun selvityksen mukaan kuulustelun suorittanut rikosylikonstaapeli oli hoitanut ulkomaalaisasioita 17 vuotta, opiskellut englannin kieltä, sai sen hallitsemisesta kielilisää ja oli käyttänyt sitä työkielenä palvellessaan siviilipoliisitarkkailijana Bosniassa. Selvityksen valossa apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei ollut perusteita epäillä, että rikosylikonstaapeli olisi menetellyt lainvastaisesti huolehtiessaan itse tulkkauksesta.