27.2.2007

Poliisi ei ollut toimittanut asianomistajan tutkintapyynnön johdosta esitutkintaa, koska asiassa ei tutkinnanjohtajan näkemyksen mukaan ollut syytä epäillä rikosta. Tutkinnanjohtaja oli perustellut päätöksensä tutkintapyynnön sisältämien petosta ja luottamusaseman väärinkäyttöä koskevien epäilyjen osalta. Tutkintapyynnössä mainitusta kuluttajansuojarikkomuksesta tutkinnanjohtaja oli kuitenkin todennut päätöksessään ainoastaan seuraavan: "Mahdolliset kuluttajansuojalain vastaiset menettelyt tulee vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella saattaa kuluttajansuojaviranomaisten tietoon, jotka kyseisen oikeusalueen erityisviranomaisena ottavat kantaa siihen, miten kauppatapaa ja/tai yksittäistä kauppaa tosiasiallisen tapahtumakuvauksen perusteella tulee arvioida kuluttajansuojalain kannalta."

Päätöksestä kannellut asianomistaja oli ymmärtänyt esitutkintapäätöksen siten, ettei poliisin tehtäviin kuuluisi kuluttajansuojarikkomuksen selvittäminen vaan että asianomistajan olisi tullut saattaa rikosepäilynsä kuluttajansuojaviranomaisten käsiteltäväksi. Tätä tutkinnanjohtaja ei selvityksensä mukaan ollut kuitenkaan tarkoittanut. Hän oli ainoastaan pyrkinyt "osoittamaan ilmoittajalle viranomaistahon, josta hän saa tukea asialleen, jos asiassa ei muutoin päästä sopuun".

Oikeus saada asiassaan perusteltu päätös kuuluu perustuslaissa mainittuihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeisiin. Asianosaisilla on tarve tietää, miksi esitutkintaa ei asiassa toimiteta tai miksi se on lopetettu. Päätöksen perustelut mahdollistavat lisäksi ratkaisujen ulkoisen kontrolloitavuuden. Niillä on merkitystä myös ratkaisijan oman itsekontrollin kannalta, sillä ratkaisija joutuu perusteluja kirjoittaessaan pohtimaan päätöksensä oikeudellista kestävyyttä. Perusteluilla on merkitystä myös viranomaisen toimintaa kohtaan tunnettavan luottamuksen kannalta.

Asianomistaja on jäänyt epätietoiseksi siitä, onko poliisi arvioinut asiaa lainkaan hänen tutkintapyynnössään mainitseman kuluttajansuojarikkomuksen kannalta. Tutkinnanjohtajan päätöksen perustelut eivät siten ole täyttäneet sitä keskeistä perustelujen tehtävää, että asianomistaja olisi perusteluista saanut tietoonsa esitutkinnan aloittamatta jättämisen perusteet. Apulaisoikeuskansleri totesi lisäksi, että jos asianosaiselle halutaan antaa esitutkintapäätöksen yhteydessä jotakin ohjausta tai neuvontaa, tulisi se pyrkiä tekemään siten, ettei ohjaus ole ymmärrettävissä ratkaisun perusteluksi.

Apulaisoikeuskansleri saattoi asian tutkinnanjohtajana toimineen rikoskomisarion tietoon ratkaisussaan esitutkintapäätöksen perustelemisesta esittämänsä näkemykset.

Perustuslaki 21 § 2 mom