13.6.2005

Rikosasian oikeudenkäynti oli kestänyt kymmenen vuotta seitsemän kuukautta laskettuna kantelijan kuulustelemisesta ensimmäisen kerran esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä ja päätyen korkeimman oikeuden kantelijalle antamaan kielteiseen valituslupapäätökseen. Kysymyksessä ollut asiakokonaisuus oli ollut keskimääräistä laajempi.

Asian esitutkinnassa oli ollut kaksi yhteensä runsaan kahden vuoden ajanjaksoa, joiden aikana asiassa ei suoritettu kuulusteluja eikä ilmeisesti muitakaan tutkintatoimenpiteitä. Poliisilaitos ei ollut asiassa antamassaan selvityksessä osannut kertoa syytä mainittuihin tutkinnassa olleisiin taukoihin. Kokonaisuudessaan esitutkintaan oli kulunut aikaa kaksi vuotta yhdeksän kuukautta. Ottaen huomioon tutkinnassa olleet pitkät tauot, joille ei ollut esitetty hyväksyttävää syytä, esitutkintaa ei oikeuskanslerin näkemyksen mukaan ollut toimitettu esitutkintalain 6 §:n edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä.

Syyteharkinta oli asiassa kestänyt lähes neljä vuotta neljä kuukautta. Syyttäjänviraston selvityksen mukaan syyteharkintaa oli viivyttänyt asian laajuuden ohella tarve lisätutkinnan suorittamiseen ja syyttäjän vaihtuminen kesken syyteharkinnan. Lisätutkintatarve ja syyttäjän vaihtuminen eivät oikeuskanslerin mielestä selittäneet syyteharkinnan viivästymistä asiassa, kun se vielä lisätutkinnan valmistuttua ja syyttäjän vaihduttua oli ollut asiaan nimetyn uuden syyttäjän harkittavana kolme vuotta. Oikeuskansleri totesi, että myös laajojen ja vaikeiden asioiden syyteharkinta tulee suorittaa viivytyksettä ja katsoi syyteharkinnan kestäneen asiassa kohtuuttoman kauan.

Hovioikeudessa asia oli jaettu esittelijälle runsaat vuosi ja kaksi kuukautta sen jälkeen kun asia oli saapunut hovioikeuteen. Kyseinen esittelijä oli asian saatuaan ollut erään toisen asian vuoksi osastotyöskentelystä vapautettuna vielä runsaat neljä kuukautta. Näin ollen asian käsittely ei hovioikeudessa ollut edennyt runsaaseen puoleentoista vuoteen. Kokonaisuudessaan asian hovioikeuskäsittely oli kestänyt lähes kolme vuotta. Oikeuskansleri totesi päätöksessään, ettei asiaa ollut käsitelty hovioikeudessa ilman aiheetonta viivytystä, kun asiaa ei ollut sen saavuttua hovioikeuteen jaettu kohtuullisessa ajassa esittelijälle, jolla olisi ollut mahdollisuus ryhtyä sitä valmistelemaan.

Asian käsittelyyn kulunutta aikaa käräjäoikeudessa (7 kk) ja korkeimmassa oikeudessa (6 kk) oikeuskansleri piti kohtuullisena.

Oikeuskansleri totesi, että vaikka kysymys oli laajasta asiasta, ylitti asian kokonaiskäsittelyaika Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitetun kohtuullisen ajan. Asian esitutkintaa, syyteharkintaa ja hovioikeuskäsittelyä ei ollut suoritettu ilman aiheetonta viivytystä, vaan asian käsittelyssä oli ollut useita pitkiä passiivisia jaksoja. Jotta rikosasioiden oikeudenkäynnin kokonaiskäsittelyajat eivät yksittäistapauksissa muodostuisi kohtuuttoman pitkiksi, tulisi oikeuskanslerin mielestä pyrkiä mahdollisuuksien mukaan priorisoimaan sellaisten asioiden käsittelyä, joiden käsittely prosessin aiemmissa vaiheissa on kestänyt kovin pitkään.

Oikeuskansleri kiinnitti asian käsittelyyn osallistuneen poliisilaitoksen, syyttäjänviraston ja hovioikeuden huomiota siihen, että myös laajat rikosasiat tulee käsitellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan ja Suomen perustuslain 21 §:n edellyttämällä tavalla kohtuullisessa ajassa ilman aiheetonta viivytystä. Oikeuskansleri saattoi päätöksessään esittämänsä näkökohdat oikeusministeriön tietoon.

Suomen perustuslaki 21 § 1 mom
Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artikla 1 kohta
Esitutkintalaki 6 §