16.9.2003

Kantelussa arvosteltiin käräjäoikeutta siitä, että päätös asian käsittelemisestä yleisön läsnä olematta pakkokeinoistunnossa oli tehty kansliassa. Istuntosalin ulkopuolelle ei ollut laitettu istuntolistaa eikä istunnon alkamisesta ollut kuulutettu. Kysymys oli tapauksesta, jossa kaksi lasta oli löydetty kotoaan kuolleina arkusta ja lasten äitiä vaadittiin vangittavaksi epäiltynä heidän taposta. Kantelussa katsottiin myös, että tuomioistuimen diaariin olisi kohtaan "asian laatu" pitänyt merkitä epäillyn rikoksen nimike, eikä pelkästään "vangitsemisasia".

Tuomioistuimen diaariin pakkokeinojen osalta merkittävät tiedot

Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen diaariin ja muuhun asiakirjahakemistoon tehdyt merkinnät asianosaisen nimestä samoin kuin asian laadusta sekä asian käsittelyn istuntoajankohdasta ja -paikasta tulevat julkisiksi, kun ne on tehty.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei hänellä ole perusteita epäillä, että käräjäoikeus olisi diaaritietojen merkitsemisen osalta ylittänyt harkintavaltansa. Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 2 §:n 1 momentin säännös diaariin tehtävistä merkinnöistä on tulkinnanvarainen erityisesti "asian laadun" osalta. Käräjäoikeuden säännöksen soveltamisesta omaksuma tulkinta on apulaisoikeuskanslerin mielestä mahdollinen.

Apulaisoikeuskansleri kuitenkin katsoi, että olisi ollut oikeudellisesti perusteltua merkitä diaariin kysymyksessä olevan väitetyn rikoksen nimi. Rikosnimikkeen ilmoittaminen auttaa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden yksilöinnissä. Menettelyllä helpotetaan siten esimerkiksi tiedotusvälineiden mahdollisuutta seurata käsiteltävänä olevia asioita.

Menettely päätettäessä asian käsittelemisestä yleisön läsnä olematta

Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 5 a §:n mukaan tuomioistuin voi päättää, että vangitsemista, matkustuskieltoa ja todisteiden esittämistä koskevan asian suullinen käsittely ennen syytteen käsittelyn alkua toimitetaan yleisön läsnä olematta, jos pakkokeinovaatimuksen esittäjä tutkinnallisista syistä tai epäilty itse sitä pyytää taikka jos tuomioistuin katsoo muutoin siihen olevan syytä. Vastoin epäillyn pyyntöä asia saadaan käsitellä yleisön läsnä ollessa vain erityisen painavista syistä.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei käräjäoikeus menetellyt minkään nimenomaisen lainsäännöksen vastaisesti tehdessään päätöksen asian käsittelemisestä yleisön läsnä olematta kansliassa. Oikeudenkäynnin julkisuudesta annettuun lakiin ei sisälly määräyksiä siitä, missä järjestyksessä asiasta on päätettävä.

Koska nimenomaista ja yksiselitteistä säännöstä asiasta ei ole, apulaisoikeuskansleri ei pitänyt oikeudellisesti perusteltuna julkisuusperiaatteen rajoittamista merkitsevää menettelytapaa. Oikeudenkäynnin julkisuudesta annettua lakia on apulaisoikeuskanslerin mielestä sovellettava niin, että käsittely on julkista, ellei jossakin säännöksessä nimenomaisesti muuta säädetä. Näin ollen olisi oikeudellisesti asianmukaisempaa, jos päätös asian käsittelemisestä yleisön läsnä olematta tehtäisiin istunnossa. Hän viittasi myös siihen, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkinnassa on korostettu sitä, että julkisuusperiaatteesta poikkeavaa määräystä on tulkittava oikeudenkäyntimenettelyn osalta ahtaasti.

Apulaisoikeuskansleri totesi myös, että pakkokeinoistunnosta pitää aina laittaa istuntolista istuntosalin ulkopuolelle ja myös kuuluttaa istunnon alkamisesta, vaikka asiasta ei olekaan nimenomaisia lainsäännöksiä. Menettelyllä edistetään julkisuuden toteutumista oikeudenkäynnissä. Muussa tapauksessa esimerkiksi tuomioistuimen diaarista annettujen tietojen perusteella paikalla tulleet saattavat odottaa turhaan istunnon alkamista.

Apulaisoikeuskansleri saattoi esittämänsä näkökohdat käräjäoikeuden tietoon.