24.9.2003

Syyttäjä oli vaatinut käräjäoikeudessa vastaajalle rangaistusta eri aikoina tapahtuneista viidestä eri rikoksesta. Yksi syyte oli koskenut rauhan rikkomista virkahuoneessa ja neljä syytettä laitonta uhkausta.

Käräjäoikeus selosti asiassa antamansa tuomion perusteluissa lyhyesti, mitä asianomistajat olivat oikeudessa kertoneet vastaajan menettelystä. Sen jälkeen perusteluissa todettiin yleisesti, että vastaajan käyttäytymisen perusteella asianomistajilla oli vastaajan kanssa asioidessaan ollut syytä pelätä häntä ja varautua siihen, että vastaaja jollain tavoin toteuttaisi esittämiään uhkauksia. Perusteluissa todettiin edelleen, että arvioitaessa sitä, onko kysymys ollut tilanteesta jossa on ollut perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden olevan vaarassa, oli pantava erityistä painoa asianomistajien henkilökohtaiselle käsitykselle tilanteen vaarallisuudesta.

Apulaisoikeuskansleri katsoi ratkaisussaan, ettei käräjäoikeuden tuomiota perusteltu oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 4 §:n edellyttämällä tavalla. Perusteluista ei ilmene, mitä oikeudellisesti merkittäviä seikkoja ja millä perusteella käräjäoikeus on katsonut tulleen näytetyksi asiassa. Tuomiossa on ainoastaan selostettu mitä asianomistajat ovat vastaajan menettelystä kertoneet. Kertomusten merkitys todisteena oli täysin jäänyt tuomiossa arvioimatta ja perustelematta. Käräjäoikeuden olisi apulaisoikeuskanslerin mielestä ollut välttämätöntä perustella näytön arviointinsa erityisesti siihen nähden, että syytetty oli kiistänyt syytteet. Asianosaisten kertomusten sisällön referointi ei riitä näyttökysymyksen perusteluksi.

Apulaisoikeuskanslerin mielestä perusteluista ei myöskään selvästi ilmene, mihin rikoksiin vastaaja on käräjäoikeuden käsityksen mukaan menettelyllään syyllistynyt.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti asiassa puheenjohtajana toimineen käräjätuomarin huomiota tuomion asianmukaiseen perustelemiseen.