17.1.2003

Kantelussa oli arvosteltu Suomen autoverolakia ja pyydetty oikeuskansleria selvittämään, mihin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä autoverolain saattamiseksi EY-oikeuden mukaiseksi.

Oikeuskanslerin päätöksen mukaan kantelukirjoituksessa samoin kuin eräissä muissa oikeuskanslerille saapuneissa kirjoituksissa autoveroa oli arvosteltu samalla tavoin kuin komission Suomelle osoittamissa kannanotoissa. Nämä olivat perustuneet Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen usean ratkaisun muodostamaan oikeuskäytäntöön. Ratkaisut olivat koskeneet samantapaista, mutta ei kuitenkaan identtistä autoverojärjestelmää kuin Suomessa vallitseva. Verolakien valmistelusta vastaava valtiovarainministeriö olisi oikeuskanslerin käsityksen mukaan jo näillä perusteilla voinut valmistella ja esitellä sellaisen autoverouudistuksen, jota ei voida arvostella Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön tukeutuen. Asia oli kuitenkin ollut sillä tavoin tulkinnan- ja harkinnanvarainen, että oikeudellista velvollisuutta tällaiseen valmisteluun ministeriöllä ei oikeuskanslerin mielestä ole ollut.

Komission kannanotot eivät ole välittömästi oikeudellisesti velvoittavia eikä niiden sisältämien ehdotusten tai tulkintojen torjumista voida pitää jäsenyysvelvoitteiden vastaisena tottelemattomuutena. Oikeudellisesti velvoittava toimivalta on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella. Oikeuskanslerin piti lisäksi huomionarvoisena, että tämän tuomioistuimen kanta Suomen autoverojärjestelmää koskevassa asiassa 19.9.2002 annetussa tuomiossa (C-101/00) poikkesi muun muassa komission kannasta autoveron perusteella suoritettavan arvonlisäveron osalta. Ratkaisu kokonaisuudessaan osoittikin, että kysymys Suomen autoverojärjestelmän eri osien suhteesta EY-oikeuteen ja sitä koskevaan oikeuskäytäntöön oli ollut EY-tuomioistuimen ratkaisuun saakka tulkinnanvarainen. Lisäksi Suomen autoverojärjestelmä tuli edelleen arvioitavaksi yhteisön oikeuden kannalta edelleen vireillä olevissa komission käynnistämissä valvontamenettelyissä ja EY-tuomioistuimelle esitetyssä ennakkoratkaisupyynnössä.

Oikean tulkinnan asiassa ollessa arvioitavana ja keskeneräinen valtiovarainministeriössä ei ollut menetelty lainvastaisesti tai oikeudellisesti virheellisesti autoveroa koskevien säännösten valmistelun ja esittelyn osalta. Oikeuskansleri totesi kuitenkin useiden valvontamenettelyjen ja oikeusprosessien osoittavan, että valtiovarainministeriössä tuli kiinnittää erityistä huomiota ajoneuvojen verotusta Suomessa koskevien säännösten saattamiseen EY-oikeuden vaatimusten mukaisiksi. Asianmukaista olisi, että viranomaisvalmistelussa varauduttaisiin myös siihen vaihtoehtoon, että valvontamenettelyissä päädyttäisiin niissä, samoin kuin kanteluissa esitetynlaisiin Suomea sitoviin ratkaisuihin.