14.6.2002

Rovaniemen hovioikeus oli käräjäoikeuden tuomiosta tehtyä valitusta käsitellessään ottanut huomioon valittajan muutoksenhakemiselle säädetyn määräajan jälkeen toimittaman kirjelmän pyytämättä kirjelmän johdosta vastapuolelta selvitystä.

YK:n ihmisoikeuskomitea totesi antaessaan 24.10.2001 näkökantansa Rovaniemen hovioikeuden menettelyä koskevassa yksilövalitusasiassa (n:o 779/1997) Suomen viranomaisten syyllistyneen KP-sopimuksen rikkomukseen siltä osin, kun vastapuolille ei ollut "kommunikoitu" lisäkirjelmää.

Ulkoasiainministeriö toimitti asiaan liittyvät asiakirjat oikeuskanslerille sen harkitsemista varten, olisiko oikeuskanslerin käsityksen mukaan aihetta turvautua ylimääräiseen muutoksenhakuun.

Apulaisoikeuskansleri totesi kannanotossaan, että tapaukseen näyttäisi ensi sijassa soveltuvan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n mukainen tuomiovirhekantelu ja lähinnä sen 4 kohta, jonka mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut muu oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Toisaalta tuomionpurkamista koskevaa 7 §:äkään ei voida sulkea pois. Tämän pykälän 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan purkaa, jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Voidaan ajatella, että tämän säännöksen alaan kuuluisi ainakin joissakin tapauksissa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeva virhe. Myös tulee harkittavaksi saman pykälän 3 kohdan purkuperuste. Tämän säännöksen mukaan tuomio voidaan purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut toiseen lopputulokseen. Tämän lainkohdan soveltamisedellytysten täyttymistä arvioitaessa on otettava kantaa siihen, voisiko YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisu yksilövalitusasiassa olla lainkohdan tarkoittama "seikka", jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut toiseen lopputulokseen.

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdan mukainen kantelu tuomiovirheestä on tehtävä 2 §:n 2 momentin mukaan kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona tuomio sai lainvoiman. Jos kysymys on tuomionpurusta 7 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan, sitä on 10 §:n 1 momentin mukaan haettava vuoden kuluessa siitä päivästä, jona tuomio sai lainvoiman.

Korkein oikeus on antanut ratkaisun asiassa 29.10.1997, jolloin päätös on tullut lainvoimaiseksi. Näin ollen molempien lainkohtien mukaan ylimääräisen muutoksenhaun määräaika on kulunut umpeen. Ainoaksi mahdollisuudeksi hakea ylimääräistä muutoksenhakua jää näin ollen oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohta.

Ylimääräistä muutoksenhakua koskevissa lainvalmisteluasiakirjoissa on todettu 7 §:n 1 momentin 3 kohdan purkuperusteen (eli uuden "seikan") koskevan nimenomaisesti jutun tosiasia-aineistoa. Myös oikeuskirjallisuudessa on katsottu "seikan" tarkoittavan tässä yhteydessä nimenomaan "oikeustosiseikkaa." Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on esitetty myös näkemys, että 3 kohdassa tarkoitettuna seikkana voidaan pitää myös aikaisempaa oikeusvoimaista tuomiota, jos tuon tuomion esittäminen jälkimmäisessä lainvoimaiseen tuomioon päättyneessä jutussa olisi johtanut toisenlaiseen lopputulokseen ja että myös lainvoimaisen tuomion jälkeen annettu uusi tuomioistuimen ratkaisu voisi joissakin tapauksissa olla uusi seikka. Tästä on esitetty esimerkkinä purkutuomio, jolla on poistettu toisen lainvoimaisen tuomion perusteena ollut tuomio. Tilanteita, joissa lainvoimaisen tuomion jälkeen annettua tuomiota on voitu pitää uutena seikkana, on kuitenkin pidetty poikkeuksina.

Vaikka hyväksyttäisiinkin se, että lainvoimaisen tuomion jälkeen annettu uusi tuomioistuimen antama ratkaisu voi joissakin tapauksissa olla oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittama uusi seikka, niin tässä tapauksessa YK:n ihmisoikeuskomitean toisessa asiassa antamaa ratkaisua tuskin voidaan pitää sellaisena säännöksessä tarkoitettuna seikkana, "jota ei aikaisemmin ole esitetty" ja jonka esittäminen "todennäköisesti olisi johtanut toiseen lopputulokseen".

Voidaan myös todeta yleisellä tasolla, ettei YK:n ihmisoikeuskomitean toteama Suomen sopimusrikkomus automaattisesti tarkoita sitä, että moitteen kohteena olleessa oikeudenkäynnissä annettu tuomio olisi poistettavissa tai purettavissa, vaikka määräajat ylimääräisten muutoksenhakukeinojen käyttämiselle olisivatkin vielä avoinna. Ylimääräisten muutoksenhakukeinojen mahdollisuus on harkittava itsenäisesti kunkin tapauksen olosuhteiden valossa.

Yleisempänä kysymyksenä apulaisoikeuskansleri totesi, että oikeudenkäymiskaaren riita-asioiden ylimääräisten muutoksenhakukeinojen määräajat ovat varsin lyhyet erityisesti niissä tapauksissa, joissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tai YK:n ihmisoikeuskomitea katsoo myöhemmin Suomen syyllistyneen ihmisoikeussopimusten rikkomiseen jossain oikeudenkäynnissä.

Apulaisoikeuskansleri lähetti ratkaisunsa oikeusministeriölle tiedoksi.

OK 31 luku 1 §
OK 31 luku 7 §