15.8.2000

Hovioikeus oli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaisesti tuominnut riita-asian hävinneen osapuolen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut ja määrännyt saman lainkohdan 2 momentin mukaisesti tuomitulle markkamäärälle viivästyskorkoa siitä lähtien, kun kuukausi oli kulunut tuomitsemispäivästä. Päivä, josta lähtien tuli suorittaa viivästyskorkoa oli arkilauantai. Velallisen suorittaessa tuomitun korvauksen ulosottovirastoon seuraavana arkipäivänä, eli maanantaina, ulosottovirasto määräsi perittävälle saatavalle viivästyskorkoa lauantaista lukien.

Kantelijan käsityksen mukaan hänellä olisi ollut oikeus säädettyjen määräaikojen laskemisesta annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan suorittaa maksu pyhäpäivää seuraavana arkipäivänä ilman viivästyskorkoa.

Ratkaisussaan apulaisoikeuskansleri totesi, että säädettyjen määräaikojen laskemisesta annetun lain 1 §:n sanamuodosta voidaan päätellä, että laki on tarkoitettu koskemaan prosessuaalisia määräaikoja. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 2 momentissa mainittu kuukauden määräaika on katsottava olevan luonteeltaan materiaaliseen oikeuteen liittyvä. Näin ollen määräaikalain säännökset eivät vaikuta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 2 momentissa säädetyn oikeudenkäymiskuluille määrättävän viivästyskoron alkamisajankohtaan. Kantelun kohteena oleva ulosottoviranomainen oli toiminut oikein määrätessään viivästyskorkoa maanantaina suoritetulle korvaukselle lauantaista lukien.