31.1.2000

Ulkoasiainministeriö oikeudellinen osasto oli passilain 9 §:n 1 momentissa (14/1998)lueteltujen passin saamista koskevien esteellisyysperusteiden tulkinnanvaraisuuden vuoksi pyytänyt oikeuskanslerin lausuntoa siitä,

1) onko säännöksen 1 kohdassa tarkoitettua esteellisyysperustetta arvioitaessa ratkaisun perusteeksi asetettava rikokselle rikoslaissa säädetyn rangaistusasteikon mukainen rangaistusminimi (kuten ulkoasiainministeriön mielestä oli asian laita) vai rangaistusmaksimi;

2) onko säännöksen 2 kohdassa tarkoitettua 60 päiväsakon lukumäärää esteellisyysperusteena arvioitaessa tarkasteltava jokaisesta rikoksesta erikseen tai useasta rikoksesta samalla kertaa tuomittua rangaistusta lähtökohtana pitäen, vai tuleeko useasta rikoksesta eri kerroilla tuomitut päiväsakot laskea yhteen (mitä menettelyä lainsäätäjä näyttäisi tarkoittaneen); sekä

3) onko säännöksen 3 kohdassa tarkoitettua asevelvollisen esteellisyyttä pidettävä esteenä passin myöntämiselle niissäkin tapauksissa, joissa muutakin asevelvollista kuin 28-30 vuotta täyttänyttä asevelvollista pidetään esteellisenä saamaan passia sillä perusteella, että hänet on etsintäkuulutettu asevelvollisuuslain rikkomisesta.

Oikeuskansleri oli asian johdosta pyytänyt sisäasiainministeriön lausunnon.

Lausuntonaan ulkoasiainministeriölle oikeuskansleri on todennut, että hallitusmuodon perusoikeussäännöksiin kuuluvan 7 §:n (969/1995) 2 momentin mukaan jokaisella on oikeus lähteä maasta. Tähän oikeuteen voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämiseksi. Rajoitusperusteet on tarkoitettu sillä tavoin tyhjentäviksi, ettei maasta poistumisen estämisestä muulla perusteella voida säätää tavallisella lailla.

Passilain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisen esteellisyysperusteen osalta on tarkoitettu rikoksesta säädettyä enimmäisrangaistusta, joten lainkohdan soveltaminen edellyttää, että rikoksesta saattaa ankarimpana rangaistuksena seurata vähintään yhden vuoden vankeusrangaistus.

Säännöksen 2 kohdan osalta lainsäätäjän tarkoitus kyllä selviää eduskuntakäsittelyyn liittyvistä asiakirjoista, mutta rikosoikeudellinen lainalaisuusperiaate, johon tässä tapauksessa on analogisesti tukeuduttava, ei oikeuta sanamuodon vastaiseen tulkintaan. Lainkohdan sanamuodosta nimittäin saa sen käsityksen, että esteellisyysperusteella on tarkoitettu yhdestä tai useammasta rikoksesta samalla kertaa tuomittua vähintään 60 päiväsakon sakkorangaistusta, eikä eri rikoksista eri kerroilla tuomittujen sinänsä vähäisempien sakkorangaistusten yhteenlaskettua lukumäärää.

Säännöksen 3 kohta ei sanamuotonsa mukaisesti koske muita siinä nimenomaan mainittuja 28-30 -vuotiaita asevelvollisia.

Oikeuskanslerin lausunnossa on vielä todettu, että kun asiassa on kysymys hallitusmuodon 7 §:n 2 momentissa perusoikeutena turvatusta oikeudesta, asiaa koskevien rajoitussäännösten tulee riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia niin, ettei niiden oikean sisällön selvittäminen saisi olla eri viranomaisten toisistaan mahdollisesti eriävien tulkintojen varassa. Tämän vuoksi oikeuskansleri on lähettänyt jäljennöksen lausunnostaan sisäasiainministeriölle tiedoksi ja samalla esittänyt, että ministeriö ryhtyisi toimenpiteisiin sen arvioimiseksi, onko asiassa aihetta passilain sanottujen säännösten sanamuodon tarkistamiseen.

Hallitusmuoto 7 § (969/1995) 2 mom.
Passilaki 9 § 1 mom. (14/1998)