4.10.1999

Hallitusmuodon 5 § turvaa yhdenvertaisuuden lain edessä ja 15 a §:n 1 momentti oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon niille, jotka eivät kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa. Sosiaalitoimen viranomaiset olivat virkatyönä laaditun valmisteluohjeen pohjalta omaksuneet käytännön, jonka mukaan toimeentulotuki evättiin tai sitä vähennettiin sellaisilta hakijoilta, jotka omistivat tai jotka olivat myyneet puhelinosakkeensa. Kantelun mukaan kyseinen menettelytapa oli lainvastainen mm. sillä perusteella, että se loukkasi perusoikeuksia ja oli ristiriidassa lainsäädännön kanssa.

Oikeuskansleri tarkasteli kanteluun antamassaan ratkaisussa perusoikeussäännöksiä, lakia toimeentulotuesta ja sen valmisteluvaiheita. Eduskunnan perustuslakivaliokunta oli po. lakia säädettäessä päätynyt siihen, että lakiehdotus, jonka mukaan toimeentulotuen tarvetta vähentävänä seikkana otetaan huomioon käytettävissä olevat varat, voitiin käsitellä ja hyväksyä eduskunnassa tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä. Sekä eduskunnan perustuslaki- että sosiaali- ja terveysvaliokunta olivat korostaneet toimeentulotuen olevan viimesijainen tukimuoto. Sosiaaliviranomaisten laintulkinta- ja menettelyohje puhelinosakkeiden huomioon ottamisesta toimeentulotukiasioissa oli annettu siinä tarkoituksessa, että yhdenvertaisuusperiaate toteutuisi toimeentulotukea myönnettäessä. Ohje ei rajoittanut ylemmänasteisiin säädöksiin tai määräyksiin taikka yksittäisen tapauksen erityislaatuun perustuvaa viranhaltijoiden harkintaa päätettäessä oikeudesta toimeentulotukeen. Näistä syistä ohje ei loukannut eduskunnan määrittelemiä perusoikeuksia.