17.9.1998

Henkilöä oli poliisiasemalla kuulusteltu rikosasiassa syylliseksi epäiltynä. Henkilön asiamies oli seuraavana päivänä pyytänyt poliisilta jäljennöksen kuulustelukertomuksesta, mutta tutkinnanjohtajana toiminut rikoskomisario oli välittömästi lähettämässään kirjallisessa vastauksessa, esitutkintalain 11 §:ään ja AsiakJulkL 19 ja 7 §:ään viitaten, toistaiseksi kieltäytynyt pyydettyä jäljennöstä luovuttamasta. Kieltäytymistä oli perusteltu siten, että tiedon antaminen ko. asianosaisjulkisesta asiakirjasta olisi aiheuttanut haittaa esitutkinnalle, joka oli ollut aivan alussa. Sittemmin kuulustelukertomuksen jäljennös oli esitutkinnan edistyttyä toimitettu asianosaiselle.

Asiasta tehtyyn kanteluun antamassaan ratkaisussa apulaisoikeuskansleri on katsonut, ettei rikoskomisarion menettelyä, ottaen huomioon erityisesti esitutkintalain 11 §:n säännös, ole pidettävä sinänsä virheellisenä. Ratkaisussa on lisäksi todettu rikoskomisarion selvityksessään toisaalta esittäneen, että kysymys oli ollut AsiakJulkL 19 §:n 1 momentissa tarkoitetusta ei-julkisesta asiakirjasta, jonka sisällöstä rikoskomisarion mukaan olisi voitu tutkinnanjohtajan toimesta kertoa esimerkiksi suullisesti asianosaiselle tai tämän asiamiehelle. Jos kuulustelun sisältö kerran olisi voitu kertoa suullisesti, niin silloin ei liene ollut estettä myöskään sille, että asianosaiselle olisi pyynnöstä luovutettu jäljennös hänen kuulustelukertomuksestaan.

EsitutkintaL 11 §
L yleisten asiakirjain julkisuudesta 19 § 1 mom
L yleisten asiakirjain julkisuudesta 19 § 3 mom 1 kohta