18.6.1998

Johtava kihlakunnansyyttäjä oli päättänyt jättää syytteen nostamatta kaupunginsihteerin syyksi epäillyssä matkalaskuväärinkäytöksiä koskevassa rikosjutussa, jonka osalta syyttäjä oli syyttämättäjättämispäätöksessään katsonut kaupunginsihteerin menettelyllään syyllistyneen rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuun petokseen. Syyttäjä kuitenkin oli rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen tuolloin voimassaolleen 15 a §:n säännöksen 1 kohdan (ns. kohtuusperuste) nojalla jättänyt syytteen nostamatta epäiltyä vastaan ko. rikoksesta. Epäilty puolestaan ei ollut RVA 15 b §:n 3 momentin mukaisella tavalla saattanut syyllisyyttään koskevaa ratkaisua tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Asiasta tehtyyn kanteluun antamassaan ratkaisussa apulaisoikeuskansleri on todennut, että syyttäjän päätöksessä on käsitelty vain epäillyn syyksi väitettyä petosta. Syyttäjä ei ole päätöksessään ottanut huomioon sitä seikkaa, että epäillyn menettelyä olisi tullut arvioida myös rikoslain 40 luvun säännöksissä tarkoitettuna virkavelvollisuuden rikkomisena tai tuottamuksellisena virkavelvollisuuden rikkomisena. Syyttäjä ei ole petosrikoksen osalta tekemässään ratkaisussa ylittänyt hänelle kuuluvan harkintavallan rajoja, mutta edellytyksenä syyksilukevan syyttämättäjättämispäätöksen käyttämiselle tällaisessa tapauksessa kuitenkin on ollut, että syyttäjä on ennen päätöksen tekemistään varmistunut siitä, että epäilty myöntää syyllistyneensä hänelle syyksi luettuihin matkalaskuväärinkäytöksiin. Asiasta olisi ollut syytä hankkia senkaltainen luotettava ja riittävä selvitys, ettei asiaa voitaisi enää jälkeenpäin kyseenalaistaa.

Rikoslaki 36 luku 1 § 1 mom
Rikoslaki 40 luku 10 §
Rikoslaki 40 luku 11 §
RVA 15 a § (301/1990) 1 kohta
RVA 15 b § (301/1990) 3 mom