3.5.1996

Sosiaali- ja terveysministeriölle esitetty mielenterveyslain tarkistamista siltä osin kuin on kysymys itsemääräämisoikeuden rajoittamisen perusteista tahdosta riippumattoman hoidon aikana.

Psykiatrian tulosyksikön henkilökunnalle oli annettu ohje, että potilaalle ei välitetty puheluja viikon ajan. Rajoitus oli ollut välttämätön hoidon toteuttamisen kannalta ja se oli toteutettu mahdollisimman vähän haittaa tuottavalla tavalla. Tänä aikana potilaalle oli kuitenkin välitetty tarpeelliset ja terveydentilaa vaarantamattomat viestit. Ohje oli annettu mielenterveyslain 28 §:n 1 momentin perusteella, jossa on säädetty itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta yleisesti. Mielenterveyslaissa ei sen sijaan ole määritelty itsemääräämistä eikä mielenterveyslaissa ole varsinaisia säännöksiä puhelimen käytöstä. Apulaisoikeuskanslerin varamies katsoi, että annettua ohjetta ei voitu pitää ainakaan selvästi lainvastaisena.

Hallituksen esityksessä perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta (309/1993 vp) on todettu, että perusoikeuksien rajoittamisen tulee perustua lakiin. Lailla säädettävältä perusoikeusrajoitukselta vaaditaan täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta. Rajoituksen olennaisen sisällön tulee ilmetä suoraan laista. Siitä tulee käydä selville esimerkiksi rajoituksen laajuus ja sen täsmälliset edellytykset. Rajoitukset tulisi voida oikeuttaa erikseen kussakin tapauksessa ja kunkin oikeuden osalta.

Mielenterveyslain 28 §:n 1 momentti on tulkinnanvarainen. Uudet perusoikeussäännökset huomioon ottaen siinä on osin puutteellisesti säädetty itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta. Tahdosta riippumattomassa hoidossa olevien oikeusturvaan on jatkuvasti kiinnitettävä huomiota ja perusoikeuksien rajoittamisesta on säädettävä riittävän yksityiskohtaisesti lain tasolla.

MielenterveysL 28 § 1 mom