10.4.1995

Kihlakunnanoikeuden antama määräys toimia julkisena kaupanvahvistajana oli määrätty olemaan voimassa niin kauan kuin henkilö toimi pankin toimitusjohtajana. Määräyksen saanut henkilö oli suorittanut vielä tuon ajankohdan jälkeenkin julkiselle kaupanvahvistajalle kuuluvia tehtäviä. Kihlakunnanoikeus oli sittemmin peruuttanut annetun määräyksen.

Kanteluasiaa tutkittaessa on ilmennyt, että julkisena kaupanvahvistajana toiminut henkilö oli saattanut kysymyksen kaupanvahvistajan oikeuksiensa olemassaolosta tuomiokunnan tietoon toimittamalla sinne muun muassa kopion määräyksen sisältävästä pöytäkirjanotteesta. Selvityksistä ei ilmennyt, että julkiselle kaupanvahvistajalle olisi tuomiokunnasta ilmoitettu aikomuksesta peruuttaa määräys tai että sen oli katsottu automaattisesti rauenneen.

Apulaisoikeuskanslerin ratkaisussa on todettu, että julkisena kaupanvahvistajana toimineen henkilön oma vaikutus asian selvittämiseen huomioon ottaen, hänen ei voitu katsoa menettelyllään syyllistyneen rikoslain 16 luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitettuun virkavallan anastukseen. Kun asianomainen oli aikanaan saamansa määräyksen perusteella toiminut julkisena kaupanvahvistajana vielä määräyksen voimassaolon edellytyksenä olleen toimitusjohtajan toimen päättymisen jälkeenkin, hänen voitiin siihen nähden, että määräystä ei ollut peruutettu, katsoa käyttäneen tuona aikana julkista valtaa. Tämän vuoksi entistä kaupanvahvistajaa huomautettiin hänen virheellisestä menettelystään.