3.8.1994

Vanhemman konstaapelin huomiota kiinnitetty poliisille kuuluvista rikosten ja onnettomuuksien ennaltaehkäisevistä tehtävistä johtuviin poliisin velvollisuuksiin.

Poliisi oli asianmukaisesti pyrkinyt huolehtimaan törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen poliisin kiinniottaman henkilön omistaman henkilöauton säilytyksestä siirtämällä auton kiinniottopaikalta lähellä olevan huoltoaseman pihaan. Huoltoaseman pihassa poliisi oli luovuttanut lukitsemansa auton avaimen rattijuopumusrikoksesta epäillyn henkilön toivomuksesta tämän kuljettamassa autossa matkustajana olleelle ajokortittomalle ja juopuneelle henkilölle, joka oli kohta avaimen saatuaan ja poliisien poistuttua paikalta ryhtynyt kuljettamaan autoa, vaikka hänen verensä alkoholipitoisuus oli ollut yli kaksi promillea eikä hänellä ollut ollut ajokorttia. Auto oli tuolloin suistunut valaisinpylvästä päin, jolloin autossa ollut matkustaja oli kuollut.

Vanhemman konstaapelin tietoon saatettu apulaisoikeuskanslerin käsitys, jonka mukaan auton siirron jälkeen olisi ollut tarkoituksenmukaista ottaa auton avaimet poliisin huostaan ja luovuttaa ne kiinniotetulle henkilölle seuraavana päivänä hänen vapauttamisensa yhteydessä. Vaikkakaan kysymyksessä olevassa tilanteessa ei ollut ollut odotettavissa, että autossa olleet matkustajat lähtevät autolla ajoon, poliisin olisi kuitenkin tullut ottaa tämä mahdollisuus huomioon heidän aiemmasta toiminnastaan johtuen.

Poliisilaissa ja pakkokeinolaissa ei ole erityisesti säännelty poliisin toimivaltaa puuttua yksityishenkilön oikeuteen määrätä autostaan epäillyn rattijuopumusrikoksen selvittelyn aikana.

Poliisille kuuluvat rikosten ja onnettomuuksien ennaltaehkäisevät tehtävät huomioon ottaen vanhemman konstaapelin ei olisi virkavelvollisuutensa mukaisesti pitänyt luovuttaa kyseisessä tilanteessa auton avainta. Hänen vastuunsa ei ulottunut kuitenkaan tahallisia rikoksia käsittävään auton ajoon ja siitä myöhemmin aiheutuneisiin seurauksiin.