12.11.1993

Syyttäjä oli pyytänyt oikeuskansleria ryhtymään toimenpiteisiin hovioikeuden lainvoimaisen päätöksen purkamiseksi, jolla vastaaja oli tuomittu sakkorangaistukseen erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tapahtuneesta perättömän lausuman antamisesta totuusvakuutuksen nojalla oikeudessa asianosaisena.

Syyttäjän syyteharkintaan oli hovioikeuden päätöksen jälkeen tullut kolme uutta perättömäksi epäiltyä lausumaa koskevaa esitutkintapöytäkirjaa, jotka koskivat saman vastaajan samassa kihlakunnanoikeuden istunnossa ja saman vakuutuksen nojalla antamaa kertomusta kuin mistä hovioikeus oli hänet tuominnut. Syyttäjä oli yhden esitutkintapöytäkirjan perusteella tehnyt päätöksen syyttämättä jättämisestä.

Syyttäjälle ilmoitettu, että oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan yhdestä esitutkintapöytäkirjasta ilmenevät teot oli jo tutkittu, joten ne olivat olleet sekä syyttäjän että tuomioistuimen tiedossa heidän arvioidessaan vastaajan menettelyä. Kahdessa muussa esitutkintapöytäkirjassa oli kysymys samoista asioista, joista lääninsyyttäjä oli jättänyt vastaajan syyttämättä esitutkintavaiheen osalta.

Esitetyn selvityksen perusteella ei ole todennäköistä, että esitutkintapöytäkirjoista ilmenevät seikat johtaisivat siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava olennaisesti ankarampaa rangaistusasteikkoa. Tämän vuoksi apulaisoikeuskansleri ei ole katsonut aiheelliseksi ryhtyä toimenpiteisiin hovioikeuden päätöksen purkamiseksi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 9 §:n 2 kohdan perusteella.

OK 31 luku 9 § 1 mom. 2-kohta