Hämeenlinnan HAO 02.04.2020 20/0321/2

Ulkomaalaisasia - Perheenyhdistäminen - Toimeentuloedellytys - Toimeentuloedellytyksestä poikkeaminen - Poikkeuksellisen painava syy - Turvapaikan saanut perheenkokoaja - Perheenjäsenen oleskelulupahakemuksen jättäminen määräajan jälkeen - Tehokkuusperiaate - Ulkomaalaislaki 114 § 4 momentti

Diaarinumero: 01351/18/3101
Taltionumero: 20/0321/2
Antopäivä: 2.4.2020

Pakolaisen perheenjäsenet olivat hakeneet oleskelulupaa perhesiteen perusteella ulkomaalaislain 114 §:n 4 momentissa säädetyn kolmen kuukauden määräajan päättymisen jälkeen. Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko toimeentuloedellytyksestä poiketa heidän kohdallaan sillä perusteella, että asian erityiset olosuhteet olivat tehneet hakemusten myöhäisestä jättämisestä anteeksiannettavaa.

Hallinto-oikeus totesi Euroopan unionin oikeuden tehokkuusperiaatteen edellyttävän, että kansallisessa lainsäädännössä säädellyt menettelytavat eivät saa tehdä unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttämisestä käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. Euroopan unionin tuomioistuin oli 7.11.2018 asiassa C-380/17 antamassaan tuomiossa katsonut mainitun periaatteen edellyttävän, että perheenyhdistämisdirektiivin 12 artiklan 1 kohdan mukaista pakolaisten suotuisampaa kohtelua ei voida evätä pelkästään hakemuksen vireillepanoa koskevan kolmen kuukauden määräajan ylittymisen perusteella tilanteissa, joissa erityiset olosuhteet tekevät hakemuksen myöhäisestä jättämisestä anteeksiannettavaa. Hallinto-oikeus katsoi, että tällaiset olosuhteet voivat liittyä muihinkin seikkoihin kuin viranomaisten menettelyyn. Yksittäisessä tapauksessa lyhyehkö määräaika ja oleskeluvan hakemiseen liittyvät kansalliset menettelytavat voivat nimittäin tehdä pakolaisen ja hänen perheenjäsentensä olosuhteissa edellä tarkoitetun oikeuden käyttämisestä tosiasiassa mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa silloinkin, kun asianosaisten kohtaamat vaikeudet perheenyhdistämistä koskevan asian vireille saattamisessa eivät johdu Suomen viranomaisten toiminnasta.

Ulkomaalaislain mukaan perheenkokoaja ei ollut voinut panna hakemuksia vireille Suomessa perheenjäsentensä puolesta. Hakijat eivät myöskään olleet voineet hakea oleskelulupia kotimaassaan Afganistanissa, koska Suomen Kabulin edustusto ei antanut konsulipalveluja oleskelupa-asioissa. Heidän oli sen vuoksi täytynyt matkustaa Intiaan voidakseen jättää hakemuksensa Suomen New Delhin suurlähetystöön. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella asianosaiset olivat toimineet aktiivisesti saadakseen oleskelulupahakemukset vireille ennen säädetyn kolmen kuukauden määräajan päättymistä, mutta perheenkokoajan puoliso ei ollut onnistunut saamaan viisumia Intiaan ennen määräajan päättymistä. Hakemusten myöhäisen jättämisen oli näissä erityisissä olosuhteissa katsottava olleen objektiivisesti anteeksiannettavaa, ja toimeentuloedellytyksestä oli siten hakijoiden kohdalla poikettava ottaen myös huomioon heidän olosuhteensa kotimaassaan, lasten etu ja heidän asemansa pakolaisen perheenjäseninä. Hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi oleskeluluvan myöntämisen muiden edellytysten arvioimiseksi.

Ulkomaalaislaki 39 § 1 mom
Ulkomaalaislaki 114 § 1 mom 1 kohta
Ulkomaalaislaki 114 § 4 mom
Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-380/17 (K ja B v. Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anneli Aura, Jussi-Pekka Lajunen, joka on myös esitellyt asian, ja Susanna Aspelund (t).

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.