HE 128/2017

Hallituksen esitys eduskunnalle Etelä-Afrikan ja Intian kanssa diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston tai kansainvälisissä järjestöissä toimivan edustuston työntekijän perheenjäsenen ansiotyön tekemisestä tehtyjen sopimusten hyväksymisestä sekä laeiksi sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen ja Etelä-Afrikan ja Suomen ja Intian väliset sopimukset diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston tai kansainvälisissä järjestöissä toimivan edustuston työntekijän perheenjäsenen ansiotyön tekemisestä sekä lait sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.  

Useissa maissa edustustojen henkilökunnan puolisoiden työskentely on periaatteessa mahdollista, mutta työllistymisen edellytyksenä on diplomaattistatuksesta ja immuniteetista luopuminen, ellei työnteon ehdoista tehdä erillistä sopimusta (perhe- ja puolisosopimus) hallitusten välillä. Perhe- ja puolisosopimuksissa säännellään tarkemmin työtä koskevia edellytyksiä, lupamenettelyä ja työtä tekevän perheenjäsenen asemaa. Sopimusten perusteella tehtävän ansiotyön osalta perheenjäsenet ovat vastaanottajavaltion vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien alaisia. Työntekoon sovelletaan vastaanottajavaltion kansallista lainsäädäntöä.  

Niillä työtä tekevillä perheenjäsenillä ja puolisoilla, joiden työntekoon Suomessa sovelletaan perhe- ja puolisosopimusta, on oikeus työntekijän oleskelulupaan ilman saatavuusharkintaa. Kyse on kuitenkin vain rajallisesta määrästä henkilöitä.

Suomen ja Etelä-Afrikan sekä Suomen ja Intian väliset sopimukset tulevat voimaan toiseksi seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun jälkimmäinen ilmoitus kunkin sopimuksen voimaantulon edellyttämien sisäisten menettelyjen päättämisestä on otettu vastaan. Esitykseen sisältyvät ehdotukset laeiksi sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimukset tulevat voimaan.  

YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

Kahdenvälisillä sopimuksilla diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston sekä kansainvälisessä järjestössä toimivan edustuston henkilöstön perheenjäsenten ansiotyön tekemisestä (”perhe- ja puolisosopimus”) on tarkoitus helpottaa puolisoiden ja perheenjäsenten työskentelyä asemamaassa ja mahdollistaa työskentely ilman, että heidän tarvitsee luopua diplomaattistatuksestaan niissä tapauksissa, joissa diplomaattistatuksesta luopuminen vastaanottajavaltion noudattaman käytännön mukaan muutoin olisi työskentelyn edellytyksenä. Diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 3 ja 4/1970, jäljempänä Wienin diplomaattisopimus) ja konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 50/1980, jäljempänä Wienin konsulisopimus) perusteella myönnettävät erioikeudet ja vapaudet soveltuvat tietyin osin myös diplomaattisten edustustojen henkilöstön talouteen kuuluviin perheenjäseniin.

Wienin diplomaattisopimuksen 37 artikla määrittelee sen, mitä erioikeuksia ja vapauksia kunkin henkilöstöryhmän perheenjäsenet nauttivat. Diplomaattisen edustajan perheenjäsen on vapaa esimerkiksi vastaanottajavaltion rikosoikeudellisesta tuomiovallasta ja pääsääntöisesti hänet on myös vapautettu vastaanottajavaltion siviilioikeudellisesta ja hallinnollisesta tuomiovallasta, paitsi ansiotyöhön liittyvissä kysymyksissä. Yleisesti katsotaan, että Wienin diplomaattisopimus ei estä diplomaatin tai muun lähetetyn virkamiehen perheenjäsenen työskentelyä asemamaassa, mutta joissakin valtioissa työskentelyn edellytyksenä on niin sanotun perhe- ja puolisosopimuksen tekeminen, jossa säännellään tarkemmin työtä koskevista edellytyksistä, lupamenettelyistä ja työtä tekevän perheenjäsenen asemasta. Sopimusten perusteella tehtävän ansiotyön osalta perheenjäsenet ovat vastaanottajavaltion vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien alaisia. Työntekoon sovelletaan vastaanottajavaltion kansallista lainsäädäntöä.

Vaikka perhe- ja puolisosopimukset kattavat määritelmiensä mukaisesti pääsääntöisesti edustustoihin akkreditoitujen henkilöiden puolisot sekä mukana seuraavat alaikäiset tai riippuvaisessa asemassa olevat lapset, sopimuksilla on käytännössä merkitystä lähinnä puolisoiden työskentelymahdollisuuksien kannalta. Sopimukset eivät koske perheenjäseniä, jotka ovat vastaanottajavaltion kansalaisia tai asuvat pysyvästi vastaanottajavaltiossa.

2 Nykytila
2.1 Suomen voimassa olevat perhe- ja puolisosopimukset

Suomella on voimassa perhe- ja puolisosopimus Kanadan (SopS 12/1989), Iso-Britannian (SopS 24/1990), Amerikan Yhdysvaltojen (SopS 13/1996), Unkarin (SopS 20/2003), Chilen (SopS 85/2005), Serbian (SopS 30 ja 31/2016), Vietnamin (SopS 34 ja 35/2016), Israelin (SopS 40 ja 41/2016) ja Argentiinan (SopS 56 ja 57/2016) kanssa. Sopimukset on tehty vastavuoroisuuden perusteella yleisen luvan antamiseksi edustuston henkilöstön perheenjäsenille, jotta he voisivat tehdä ansiotyötä vastaanottajavaltiossa. Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että Maahanmuuttovirasto myöntää perheenjäsenelle hakemuksesta työn vastaanottamiseksi tarvittavan luvan ilman saatavuusharkintaa.

Sopimusmääräyksissä on sopimuskohtaisia eroja esimerkiksi liittyen sopimuksen piiriin kuuluvien perheenjäsenten määritelmään, mutta pääpiirteissään sopimukset ovat yhteneväisiä. Ansiotyön laadulle ei aseteta rajoituksia, mutta ammattiin mahdollisesti liittyvistä pätevyysvaatimuksista ei tehdä poikkeusta. Lupa voidaan evätä, jos turvallisuussyistä tehtävään voidaan palkata vain vastaanottajavaltion kansalainen. Työtä tekevä perheenjäsen ei ole vapautettu vastaanottajavaltion siviilioikeudellisesta ja hallinnollisesta lainkäyttövallasta kyseiseen ansiotyöhön liittyvissä kysymyksissä. Tämä vastaa Wienin diplomaattisopimuksen määräyksiä. Rikosoikeudellista koskemattomuutta sovelletaan myös perheenjäsenen ansiotyön yhteydessä ilmeneviin tekoihin, mutta lähettäjävaltio sitoutuu harkitsemaan perusteellisesti jokaista vastaanottajavaltion pyyntöä rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta luopumiseksi sopimuksen perusteella. Perheenjäsenet ovat vastaanottajavaltion vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien alaisia, kun kyse on ansiotyöstä. Perheenjäsenen työlupa katsotaan päättyneeksi virkamiehen tehtävän päättyessä vastaanottajavaltiossa. Työ, johon sopimuksen perusteella on ryhdytty, ei oikeuta perheenjäsentä jatkamaan asumista vastaanottajavaltiossa luvan päättymisen jälkeen.

2.2 Vieraan valtion diplomaattien puolisoiden ja perheenjäsenten työntekoa Suomessa koskeva kansallinen lainsäädäntö ja käytäntö

Ulkomaalaisen työskentely Suomessa edellyttää ulkomaalaislain (301/2004) nojalla työntekijän oleskelulupaa (3 § 1 momentin 6 kohta, 70–75 §, 78 §), ellei kyse ole työstä, jota on mahdollista tehdä muulla oleskeluluvalla (77 §) tai ilman oleskelulupaa (79 §).

Työntekijän oleskelulupaa koskeva menettely on moniportainen, ja edellyttää toimenpiteitä työntekijältä. Työntekijän oleskelulupaa on haettava, jos työskentely ei ole mahdollista muulla oleskeluluvalla tai ilman oleskelulupaa. Työntekijän oleskelulupaa haettaessa työpaikka on oltava valmiina. Työntekijän oleskelulupa myönnetään pääsääntöisesti yhdelle ammattialalle, jolloin työntekijä voi tehdä useampaa saman alan työtä yhdellä luvalla.

Jos työntekijä tulee Suomeen työskentelemään jossakin ulkomaalaislain 77 §:ssä luetelluista tehtävistä, hän ei tarvitse työntekijän oleskelulupaa, vaan muun oleskeluluvan ansiotyötä varten, joka myönnetään erikseen kuhunkin pykälässä lueteltuun tehtävään. Ulkomaalaislain 77 §:n mukaisia tehtäviä ovat muun muassa erityisasiantuntijan, tutkijan, uskonnollisen tai aatteellisen yhdistyksen työntekijän, urheilijan, valmentajan tai urheilutuomarin työt. Osassa näissä tehtävistä on mahdollisuus työllistyä vain lyhytaikaisesti.

Työnteko on mahdollista kokonaan ilman oleskelulupaa ulkomaalaislain 79 §:ssä luetelluissa tilanteissa. Tällöin työntekijällä on kuitenkin oltava voimassa oleva viisumi, jos henkilö on viisumivelvollinen tai toisen maan myöntämä Schengen-oleskelulupa, joka mahdollistaa lyhytaikaisen luvallisen oleskelun Suomessa. Jos henkilö on viisumivapaan maan kansalainen, hän voi työskennellä ilman oleskelulupaa Suomessa niin kauan, kuin viisumivapaa oleskeluaika on voimassa. Ilman oleskelulupaa Suomessa voi työskennellä muun muassa tulkki, opettaja, asiantuntija tai urheilutuomari, jos työtä tehdään kutsun tai sopimuksen nojalla enintään 90 päivää.

EU:n jäsenvaltion (taikka Sveitsin, Islannin, Norjan tai Liechtensteinin) kansalaisiin sovelletaan lähtökohtaisesti ulkomaalaislain 10 luvun (EU:n kansalaisen ja häneen rinnastettavan oleskelu) säännöksiä. EU:n kansalaisilla on oikeus oleskella ja oikeus rajoittamattomaan työntekoon Suomessa. Kyseisten henkilöiden on kuitenkin rekisteröitävä oleskelunsa Maahanmuuttovirastossa kolmen kuukauden oleskelun jälkeen.

Ulkoasiainministeriö myöntää ulkomaalaislain 69 §:n mukaisesti tilapäisen oleskeluluvan lähettäjävaltiota Suomessa edustavan diplomaatti- ja konsuliedustuston henkilökuntaan kuuluvalle ja hänen perheenjäsenelleen, riippumatta siitä, mistä lähettäjävaltiosta on kysymys. Valtiot voidaan jakaa kolmeen kategoriaan Suomessa kyseisiä henkilöitä koskevien käytäntöjen osalta: 1) EU:n jäsenvaltiot ja niihin rinnastettavat valtiot; 2) kolmannet maat, joiden kanssa Suomella on voimassa oleva perhe- ja puolisosopimus; 3) kolmannet maat, joiden kanssa Suomella ei ole voimassa olevaa perhe- ja puolisosopimusta. Ulkoasiainministeriön myöntämät oleskeluluvat ovat erityistapauksia ulkomaalaislaissa eikä niiden kohdalla ole kyse tavanomaiseen maahanmuuttoon liittyvistä oleskeluluvista. Ulkomaalaislain 78 §:n 2 momentin mukainen perheenjäsenten työteko-oikeus liittyy tavanomaisiin ulkomaalaislain mukaisesti myönnettäviin oleskelulupiin, ei ulkoasiainministeriön myöntämiin diplomaattioleskelulupiin.

Vaikka EU:n jäsenvaltion (taikka Sveitsin, Islannin, Norjan tai Liechtensteinin) kansalaisiin sovelletaan lähtökohtaisesti ulkomaalaislain 10 luvun (EU:n kansalaisen ja häneen rinnastettavan oleskelu) säännöksiä, näitä ei kuitenkaan pääsääntöisesti sovelleta henkilöihin, joiden oleskelusta ulkoasiainministeriö ulkomaalaislain 69 §:n mukaisesti päättää. Kyseiset henkilöt oleskelevat Suomessa ulkoasiainministeriön myöntämän tilapäisen oleskeluluvan perusteella ja tällöin heidän oleskelunsa rinnastetaan ulkomaalaislain näkökulmasta muun kuin EU:n jäsenvaltion kansalaisen oleskeluun.

Diplomaattisia erioikeuksia ja vapauksia nauttivan EU:n jäsenvaltion kansalaisen tai häneen rinnastettavan henkilön työnteko-oikeus on käytännössä toteutunut siten, että henkilön työllistyessä ulkoasiainministeriö peruuttaa myöntämänsä oleskeluluvan ja henkilö rekisteröi oleskeluoikeutensa Maahanmuuttovirastossa. Merkintä oleskeluoikeudesta tehdään ulkomaalaisrekisteriin (UMA) ja todistuksen rekisteröinnistä myöntää Maahanmuuttovirasto. Tämän jälkeen henkilöt oleskelevat, ulkomaalaislain näkökulmasta, Suomessa EU:n kansalaisina (eivätkä diplomaatti- tai konsuliedustuston henkilöstön perheenjäsenenä). Suomen tulkinnan mukaan kyseiset henkilöt ovat tällöin kuitenkin kansainvälisen oikeuden näkökulmasta edelleen Wienin diplomaattisopimuksessa tarkoitettuja perheenjäseniä. EU:n kansalaisten diplomaattistatus säilyy myös työskentelyn aikana, mutta heitä ei Wienin diplomaattisopimuksen mukaisesti ole vapautettu työntekoon liittyvästä siviilioikeudellisesta ja hallinto-oikeudellisesta lainkäyttövallasta. Näissä tapauksissa EU:n kansalaisten ansiotyön tekeminen ei siten edellytä kahdenvälisiä sopimusjärjestelyjä Suomen ja kyseessä olevan EU:n jäsenvaltion välillä.

Kolmansien maiden edustustojen henkilöstön perheenjäsenet oleskelevat Suomessa niin ikään ulkoasiainministeriön myöntämällä tilapäisellä oleskeluluvalla. Nämä henkilöt tarvitsevat pääsääntöisesti ulkomaalaislain 3 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetun Maahanmuuttoviraston myöntämän työntekijän oleskeluluvan voidakseen vastaanottaa työtä Suomessa, ellei kyse ole työstä, jota edellä selostetuin tavoin voidaan tehdä ilman työntekijän oleskelulupaa.

Niiden valtioiden osalta, joiden kanssa Suomi on tehnyt perhe- ja puolisosopimuksen, työntekijän oleskeluluvan hakemusmenettely käynnistyy sillä, kun lähettäjävaltio ilmoittaa nootilla ulkoasiainministeriölle edustuston henkilön perheenjäsenen tai puolison aikomuksesta työllistyä Suomessa.

Ulkoasiainministeriö selvittää hakijan aseman perheenjäsenenä ja muut sopimuksen soveltamisen edellytykset sekä ilmoittaa nootilla lähettäjävaltiolle tai asianomaiselle kansainväliselle järjestölle työntekijän oleskeluluvan hakemisesta Maahanmuuttovirastolta. Hakija liittää ulkoasianministeriön lähettämän vastausnootin Maahanmuuttovirastolle toimitettavaan oleskelulupahakemukseen.

Maahanmuuttovirasto myöntää työ- ja elinkeinotoimiston myönteisen osapäätöksen jälkeen ulkomaalaiselle työntekijän oleskeluluvan, jollei ulkomaalaislain 36 §:stä muuta johdu. Sopimusvaltioiden kohdalla Maahanmuuttovirasto tekee hakemukseen päätöksen ilman saatavuusharkintaa, mikä sujuvoittaa hakemusmenettelyä. Henkilö saa Maahanmuuttoviraston myönteisen päätöksen perusteella oleskelulupakortin, jossa on maininta työnteko-oikeuden perusteesta.

Saatuaan tiedon oleskeluluvan myöntämisestä ulkoasiainministeriö peruuttaa perheenjäsenelle tai puolisolle myöntämänsä oleskeluluvan ja myöntää henkilölle kansainvälisen käytännön mukaisen henkilökortin ilman mainintaa oleskeluoikeudesta.

Jos lähettäjävaltiona olevan kolmannen maan ja Suomen välillä ei ole voimassa olevaa perhe- ja puolisosopimusta, perheenjäsenen tai puolison edellytyksiä saada Maahanmuuttovirastolta työntekijän oleskelulupa arvioidaan ulkomaalaislain säännösten mukaisesti (mm. saatavuusharkinta).

Työntekijän oleskeluluvan saatuaan puolison tai perheenjäsenen katsotaan edellä mainituissa tapauksissa ulkomaalaislain näkökulmasta oleskelevan Suomessa työntekijänä, mutta Wienin diplomaattisopimuksen näkökulmasta henkilö oleskelee Suomessa edelleen sopimuksessa tarkoitettuna perheenjäsenenä, jolla on diplomaattisopimuksen mukainen diplomaattistatus. Suomessa puolison/perheenjäsenen diplomaattistatuksen säilymiseen ei vaikuta se, mistä lähettäjävaltiosta on kysymys, sillä diplomaattistatus ja siihen liittyvät erioikeudet ja vapaudet määräytyvät aina Wienin diplomaattisopimuksen mukaan.

2.3 Euroopan unioni

Euroopan unioni on tehnyt perhe- ja puolisosopimuksia, joita sovelletaan unionin kolmansissa maissa työskentelevien virkamiesten puolisoihin ja perheenjäseniin. Toistaiseksi EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisen sopimuksen tekeminen on osoittautunut hankalaksi, koska diplomaattiset erioikeudet ja vapaudet kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja koska käytäntö näiden säilyttämisestä työtä tekevillä puolisoilla ja perheenjäsenillä ei ole yhteneväinen EU:n jäsenvaltioissa. Joissain EU-maissa työskentelyn aloittava perheenjäsen menettää diplomaattistatuksensa kokonaan, ja joissain tämä menettää vain tietyt ansiotyöhön liittyvät erioikeudet ja vapaudet.

2.4 Nykytilan arviointi

Uusien perhe- ja puolisosopimusten tekemiselle on edelleen tarvetta. Useissa maissa edustustojen henkilökunnan puolisoiden työskentely on periaatteessa mahdollista, mutta työllistymisen edellytyksenä on diplomaattistatuksesta ja immuniteetista luopuminen, ellei sopimusta tehdä. Ulkomaanedustustossa työskentelevien puolisoiden työllistyminen on haaste, johon ulkoasiainministeriö pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan. Puolison työskentelymahdollisuus ulkomaankierroksen aikana koetaan merkittäväksi kannustimeksi, joka vaikuttaa virkamiehen edellytyksiin siirtyä ulkomaanedustukseen. Perhe- ja puolisosopimusten tekeminen on tehokas tapa edistää puolisoiden työllistymismahdollisuuksia asemamaassa.  

Ulkoasiainministeriö teki laajan edustustokyselyn vuosina 2007 ja 2012–2013. Kyselyjen tarkoituksena oli selvittää ne maat, joiden kanssa neuvottelut perhe- ja puolisosopimuksen tekemiseksi voitaisiin aloittaa. Kyselyllä pyrittiin selvittämään puolisoiden ja perheenjäsenten työskentelyyn asemamaassa soveltuva sääntely ja käytännöt sekä keräämään tietoa mahdollisista kokemuksista asemamaassa työskentelystä. Toimenpidepyynnössä todettiin, että uusien sopimusten neuvottelussa lähtökohtana on tarveharkinta, jossa otetaan huomioon mm. suomalaisten mahdollisuudet työskennellä kohdemaassa ja vastaanottajavaltion olemassa olevat lainsäädännölliset esteet työnteolle sopimuksen puuttuessa.  

Kyselyjen perusteella perhe- ja puolisosopimuksia tekivät mm. Alankomaat, Amerikan Yhdysvallat, Argentiina, Australia, Belgia, Brasilia, Chile, Espanja, Etelä-Afrikka, Etiopia, Intia, Irlanti, Israel, Italia, Itävalta, Kanada, Kazakstan, Kosovo, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Meksiko, Namibia, Peru, Portugali, Puola, Romania, Ruotsi, Saksa, Sambia, Serbia, Slovakia, Sveitsi, Tansania, Tanska, Tšekki, Turkki, Ukraina, Unkari, Vietnam, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta. Kyselyyn saatujen vastausten perusteella useimmat näistä valtioista tekivät perhe- ja puolisosopimuksia pitkälti Suomen käyttämää Euroopan neuvoston mallisopimusta vastaavan mallin pohjalta. Kaikkien valtioiden osalta vastausta ei saatu. Vastauksista Suomen kannalta relevantteja olivat muut kuin EU:n jäsenvaltiot ja ETA-valtiot ja näiden muiden maiden vastaukset otettiin jatkovalmisteluun.  

Kriteereinä sopimuskumppanien valinnassa pidettiin ensinnäkin valtion jo tekemää ehdotusta Suomelle neuvottelujen aloittamisesta. Toiseksi edellytettiin, että valtiosopimus on kyseisessä maassa edellytyksenä puolison tai perheenjäsenen diplomaattistatuksen säilyttämisessä asemamaassa työskennellessään. Kolmanneksi edellytettiin, että Suomella on erityinen intressi saada sopimus aikaiseksi kyseisen maan kanssa huomioiden erityisesti se, että työskentely olisi muutoin mahdollista kyseisessä maassa ja puolisoilla, taikka perheenjäsenillä olisi halukkuutta ja edellytyksiä työskennellä kyseisessä maassa. Tällä perusteella ensimmäisessä vaiheessa neuvottelukumppaneiksi valikoituivat valtiot, joiden osalta kaikki kolme kriteeriä täyttyivät: Etiopia, Turkki, Serbia, Vietnam, Brasilia, Argentiina ja Peru. Lisäksi sovittiin, että resurssien salliessa neuvottelut voitaisiin aloittaa myös Tansanian, Israelin, Ukrainan, Intian ja Etelä-Korean kanssa. Ensimmäisen ja toisen vaiheen neuvottelutunnustelujen jälkeen neuvotteluja on käyty kumppanimaiden tai Suomen ulkomaanedustustojen tekemien aloitteiden pohjalta.  

On huomattava, että puolison työllistymisen esteenä on usein myös sellaisia asemamaan tilanteeseen liittyviä tekijöitä, jotka eivät ole poistettavissa perhe- ja puolisosopimuksin. Lisäksi on huomattava, että määrällisesti kaikki sopimukset ovat edistäneet vain muutaman työntekijän työllistymistä. Voimassa olevia sopimuksia on sovellettu 1990-luvulta lähtien noin 30 Suomessa työtä tekevään henkilöön. Näistä kaksi kolmasosaa on Yhdysvalloista. Sopimusten perusteella työllistyneistä suomalaisista ei ole saatavissa tarkkoja lukuja, mutta kyse on yksittäisistä henkilöistä.  

3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Etelä-Afrikan ja Intian kanssa tehtyjen perhe- ja puolisosopimusten tavoitteena on mahdollistaa diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston sekä kansainvälisessä järjestössä toimivan edustuston henkilöstön perheenjäsenten työnteko kyseisissä maissa ilman, että heidän tarvitsee luopua diplomaattistatuksestaan niissä tapauksissa, joissa diplomaattistatuksesta luopuminen vastaanottajavaltion noudattaman käytännön mukaan muutoin olisi työskentelyn edellytyksenä. Vastaavasti Suomi takaa sopimuksissa työnteon edellytykset kyseisten maiden vastaavassa asemassa oleville puolisoille ja perheenjäsenille Suomessa.  

Esityksen tavoitteena on hankkia eduskunnan hyväksyminen sopimuksille. Esitys sisältää myös ehdotukset niin sanotuiksi blankettilaeiksi, joilla saatetaan voimaan sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.  

4 Esityksen vaikutukset
4.1 Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole suoranaisia taloudellisia vaikutuksia.

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Sopimuksilla poistetaan ennakolta esteitä diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston tai kansainvälisessä järjestössä toimivan edustuston henkilöstön puolisoiden ja perheenjäsenten työnteolta niissä vastaanottajavaltioissa, joissa työnteon edellytyksenä on valtiosopimus. Puolisosopimusten edistäminen on ilmoitettu myös ulkoasiainministeriön norminpurkuhankkeeksi. Sopimukset helpottavat myös Suomessa olevien vieraiden valtioiden edustustojen henkilökunnan perheenjäsenten työskentelyä. Suomessa tämän arvioidaan vähentävän asiaan osallisena olevien viranomaisten (ulkoasiainministeriö, työ- ja elinkeinotoimistot, Maahanmuuttovirasto) neuvonta- ja selvitystyötä. Sopimusmaiden kohdalla saatavuusharkinnan poistuminen vähentää viranomaisten työtä ja sujuvoittaa lupakäsittelyä. Lisäksi sopimukset selkeyttävät mahdollisissa tulkintatilanteissa henkilön työskentelyyn liittyvää lainkäytöllistä koskemattomuutta. Toisaalta sopimusten arvioidaan helpottavan Suomen ulkomailla olevien edustustojen henkilöstön tarvetta selvittää yksittäistapauksissa työnteon edellytyksiä.

Sopimukset vaikuttavat yksittäisten henkilöiden työllistymiseen Suomessa ja/tai sopimusvaltiossa. Voimassa olevia sopimuksia on sovellettu 1990-luvulta lähtien Suomessa noin 30 työtä tekevään henkilöön.

4.3 Muut yhteiskunnalliset vaikutukset

Perhe- ja puolisosopimuksilla edistetään osaltaan Suomen ulkomailla olevan diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston tai kansainvälisessä järjestössä toimivan edustuston henkilöstön puolisoiden ja perheenjäsenten työntekoa asemamaassa sekä vastavuoroisesti Suomessa toimivien sopimusvaltioiden edustustojen lähetetyn henkilöstön perheenjäsenten työntekoa Suomessa. Sopimuksilla on myönteinen vaikutus myös Suomen edustustoissa työskentelevien puolustushallinnon ja muiden hallinnonalojen virkamiesten perheenjäsenten työllistymiseen. Sopimuksilla on merkitystä yksittäisen henkilön oikeussuojan kannalta, koska täydellistä luopumista diplomaattistatuksesta ei ole pidettävä suositeltavana edustuston henkilöstön puolisoiden työllistymisen mahdollistamiseksi. Täydellinen luopuminen voisi johtaa siihen, että diplomaattistatuksestaan luopuneeseen puolisoon tai perheenjäseneen kohdistuvia vastaanottajavaltion toimia voitaisiin käyttää Wienin diplomaattisopimuksen tai Wienin konsulisopimuksen tarkoituksen ja päämäärän sivuuttamiseksi. Sopimuksen myötä työtätekevä puoliso ei luovu diplomaattistatuksestaan, mutta häntä ei ole vapautettu siviilioikeudellisesta ja hallinnollisesta lainkäyttövallasta kyseiseen ansiotyöhön liittyvissä kysymyksissä, minkä voidaan katsoa palvelevan työnantajan etua sekä yhteiskunnan kokonaisetua. Rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta luopuminen tapahtuisi tapauskohtaisesti ansiotyöhön liittyvissä tapauksissa ulkoasiainministeriön harkinnan mukaan.

Perhe- ja puolisosopimusten tekeminen edistää osaltaan tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain tavoitteiden ja ministeriön perhepoliittisten tavoitteiden toteutumista. Perheen kokonaistilanteen vaikuttaessa yhä selvemmin siirtymishalukkuuteen, tavoitteena on löytää lisää siirtohalukkuutta ja sukupuolten tasa-arvoa tukevia käytäntöjä. Tämä on huomioitu myös ulkoasiainministeriön toiminnallisessa tasa-arvosuunnitelmassa sukupuolten välisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi ulkoasiainministeriön toiminnassa vuosina 2017-2019 sekä henkilöstöpoliittisessa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmassa, joiden on tarkoitus valmistua vuoden 2017 aikana.

5 Asian valmistelu

Ulkoasiainministeriö pyysi vuonna 2007 toimivaltaisten ministeriöiden lausuntoa uusien perhe- ja puolisosopimusten tekemisestä. Työministeriö ja sisäasiainministeriö katsoivat lausunnoissaan, että perhe- ja puolisosopimusten tekeminen ei ulkomaalaislain säännösten ja niin sanotun yhden luvan periaatteen mukaan ole mahdollista. Yhden luvan periaate perustui eduskunnan hallintovaliokunnan mietintöön ulkomaalaislain muutoksesta, jossa valiokunta totesi että ulkomaalaisella voi olla vain yksi oleskelulupa kerrallaan (HE 28/2003 vp - HaVM 4/2004 vp). Tämän katsottiin merkitsevän, ettei samalla henkilöllä voi olla yhtä aikaa sekä työhön perustuvaa oleskelulupaa että ulkoasiainministeriön myöntämää oleskelulupaa. Ennen ulkomaalaislain voimaantuloa tehtyjen perhe- ja puolisosopimusten määräysten katsottiin kuitenkin olevan myös ulkomaalaislain muutoksen voimaantulon jälkeen muuttumattomina voimassa. Tämän katsottiin perustuvan ulkomaalaislain 1 §:ään sekä sen perusteluihin (HE 28/2003 vp) ja tulkinta vahvistettiin yhteisesti myös vuonna 2007 järjestetyssä ulkoasiainministeriön, sisäasiainministeriön ja työministeriön välisessä kokouksessa.  

Ulkoasiainministeriö pyysi heinäkuussa 2012 uudelleen lausuntoja sisäasiainministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä sekä Maahanmuuttovirastolta siitä, katsovatko ne uusien perhe- ja puolisosopimusten tekemisen mahdolliseksi voimassa olevan lainsäädännön puitteissa. Lausuntojen perusteella jatkuneessa valmistelussa päädyttiin ratkaisuun, jossa muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden edustustojen virkamiesten perheenjäsenten työllistyessä Suomessa Maahanmuuttovirasto myöntäisi kyseisille henkilöille työntekijän oleskeluluvan, jolloin ulkoasiainministeriön heille myöntämä tilapäinen oleskelulupa peruttaisiin. Tämä koskisi myös tilanteita, joissa sovelletaan Suomen ja lähettäjävaltion välistä perhe- ja puolisosopimusta. Käytännön myötä yhden luvan periaatteen vastaista tilannetta ei syntyisi ja käytäntö olisi sopusoinnussa sekä ulkomaalaislain että Suomea velvoittavien Wienin diplomaatti- ja konsulisopimusten sekä perhe- ja puolisosopimusten määräysten kanssa. Ulkomaalaislakia katsottiin näin ollen olevan mahdollista tulkita siten, että myös uusien perhe- ja puolisosopimusten tekeminen olisi sopusoinnussa ulkomaalaislain säännösten kanssa ilman, että ulkomaalaislakia oli tarvetta muuttaa.

Samanaikaisesti kansallisen valmistelun kanssa ulkoasiainministeriö järjesti laajan edustustokyselyn selvittääkseen perhe- ja puolisosopimusten tarvetta ja edellytyksiä. Edustustokyselyä on selostettu edellä jaksossa 2.4 Nykytilan arviointi.

Perhe- ja puolisosopimusneuvottelut käytiin Suomen mallisopimuksen perusteella, joka pohjautuu Euroopan neuvoston mallisopimukseen (Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus nro R (87) 2, annettu 12 päivänä helmikuuta 1987). Neuvottelut käytiin pääosin edustustojen välityksellä siten, että ulkoasiainministeriö antoi oikeudellista tukea neuvotteluihin.

Vuosien 2014–2015 aikana allekirjoitettiin viisi sopimusta: Argentiina, Brasilia, Israel, Serbia ja Vietnam. Sekä mallisopimuksesta että neuvotelluista sopimuksista pyydettiin lausunnot sisäministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä ja Maahanmuuttovirastolta. Lausuntojen perusteella sopimuksiin sisältyvää perheenjäsenen määritelmää tarkennettiin.

Vuoden 2016 aikana allekirjoitettiin kaksi uutta sopimusta: Etelä-Afrikka (21 päivänä kesäkuuta 2016) ja Intia (1 päivänä elokuuta 2016). Myös Etelä-Afrikan ja Intian sopimuksista pyydettiin kommentit valmisteluvaiheessa työ- ja elinkeinoministeriöiltä, sisäministeriöltä sekä Maahanmuuttovirastolta ja esitetyt näkemykset on huomioitu sopimuksien valmistelussa.

Hallituksen esityksestä pyydettiin lausunnot oikeusministeriöltä, sisäministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä ja Maahanmuuttovirastolta. Lausunnon antoivat määräaikaan mennessä sisäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja Maahanmuuttovirasto, joista mikään ei nähnyt estettä sopimuksien hyväksymiselle.

Sisäministeriö esitti lausunnossaan muutosehdotuksen perustelutekstiin, josta käy ilmi, että nykyään EU-kansalaisten rekisteröintiasiat on siirretty poliisilta Maahanmuuttovirastolle.

Maahanmuuttovirasto esitti lausunnossaan, että oleskeluluvan hakumenettelyä tulisi kuvata hallituksen esityksessä tarkemmin niissä tilanteissa, joissa perhe- ja puolisosopimusten perusteella myönnetään henkilölle oleskelulupa ilman saatavuusharkintaa lähettäjävaltion edustustosta ulkoasiainministeriölle toimitetun pyynnön perusteella.

Hallituksen esityksen perusteluja on tarkennettu sisäministeriön ja Maahanmuuttoviraston lausuntojen perusteella.

Koska sopimukset sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Sopimusten sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön

Sopimusten keskeinen sisältö kuvataan alla asiakokonaisuuksittain. Kumpikin sopimus on Suomen ja sopimusvaltion kahdenvälisten neuvotteluiden tulos, mistä johtuen asiakokonaisuuksien jaottelu artikloihin sekä artiklanumerointi poikkeavat sopimusten välillä toisistaan. Kunkin asiakokonaisuuden kohdalle on merkitty, mihin artiklaan kyseinen asiakokonaisuus sopimuksissa sisältyy.

Johdanto, ansiotyön salliminen ja luvan myöntämisen vastavuoroisuus. Sopimusten johdannossa tai erillisessä asiaa koskevassa artiklassa ilmaistaan osapuolten tahto sallia vapaan ansiotyön tekeminen virallisissa tehtävissä alueillaan työskentelevien diplomaattisten tai konsuliedustustojen jäsenten sekä tietyissä tapauksissa kansainvälisissä järjestöissä toimivien edustustojen jäsenten perheenjäsenille. Työntekoluvan myöntämisessä noudatetaan vastavuoroisuutta.

Ansiotyön sallimista ja luvan myöntämisen vastavuoroisuutta koskevia määräyksiä on Suomen ja Etelä-Afrikan välisen sopimuksen johdanto-osassa ja 2 artiklan 1-4 kohdassa sekä Suomen ja Intian välisen sopimuksen 1 artiklan a, c ja d kohdassa.

Määritelmät.Artiklassa määritellään sopimuksen keskeinen termistö. Perhe- ja puolisosopimusten soveltamisen kannalta keskeisiä termejä ovat ”työntekijä”, ”perheenjäsen” ja ”ansiotyö”. Selkeyden vuoksi sopimuksissa on määritelty myös termi "työntekijä", jolla kuvataan tarkasti se lähetettyjen työntekijöiden piiri, jonka perheenjäsenten osalta kyseinen sopimus soveltuu.

”Perheenjäsenellä” tarkoitetaan lähetetyn työntekijän aviopuolisoa tai aviopuolisoon rinnastettavaa puolisoa lähettäjävaltion lainsäädännön mukaisesti, sekä työntekijän huollossa olevaa naimatonta alle 18-vuotiasta lasta. Viittauksella lähettäjävaltion lainsäädäntöön perheenjäsenen määritelmän sisältö muodostuu Suomen lähettämien työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä osalta Suomen lainsäädännön mukaisesti, ja vastaavasti Suomeen lähetettyjen sopimusvaltioiden työntekijöiden perheenjäsenten osalta näiden maiden lainsäädännön mukaisesti. Suomessa perheenjäsenen määritelmä ilmenee ulkomaalaislain 37 §:stä. Viittauksella lähettäjävaltion lainsäädäntöön on ennen kaikkea haluttu varmistaa suomalaisten samaa sukupuolta olevien parien yhdenvertaiset mahdollisuudet hakeutua Suomen edustustoihin eri puolilla maailmaa mahdollistamalla puolison työskentely asemamaassa myös silloin, kun vastaanottajavaltion lainsäädännössä ei tunnusteta samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhdetta.

Ulkomaalaislain 37 §:ssä (380/2006) perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. Perheenjäseneksi katsotaan myös samaa sukupuolta oleva henkilö, jos parisuhde on kansallisesti rekisteröity. Aviopuolisoihin rinnastetaan jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät henkilöt sukupuolestaan riippumatta. Tällaisen rinnastuksen edellytyksenä on, että he ovat asuneet vähintään kaksi vuotta yhdessä. Asumisaikaa ei edellytetä, jos henkilöillä on yhteisessä huollossa oleva lapsi tai jos on muu painava syy. Painavana syynä on käytännössä pidetty edustuston virallista ilmoitusta perhesiteestä. Lapseen rinnastetaan myös alle 18-vuotias naimaton lapsi, joka on huoltajansa tosiasiallisessa huollossa ja tosiasiallisen huollon tarpeessa oleskelulupahakemuksen ratkaisupäivänä, mutta jonka huoltosuhteesta ei ole saatavissa virallista

Suomen ja Etelä-Afrikan välisen sopimuksen 1 artiklassa ”puolisoksi” katsotaan henkilö, joka tarkoittaa työntekijän mukana seuraavaa henkilöä, jonka lähettäjävaltio tunnustaa puolisoksi kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Suomen ja Intian välisen sopimuksen 2 artiklassa ”perheenjäsenen” määritelmä on laajempi siten, että perheenjäsenen määritelmä tarkoittaa diplomaattisen tai konsuliedustuston jäsenen puolisoa, vastaanottajavaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja naimatonta huollettavaa lasta, jotka kuuluvat diplomaattisen ja konsuliedustuston jäsenen talouteen ja jotka kyseinen diplomaattinen tai konsuliedustusto ilmoittaa vastaanottajavaltiolle ja tämä valtio hyväksyy. Perheenjäsenen tarkempi määrittely jää tässä jälkikäteisen hyväksynnän varaan. Suomessa diplomaattisen henkilökunnan perheenjäsenten osalta tulkinnan lähtökohtana on ulkomaalaislain 37 §.  Koska perheenjäsen on määritelty Suomessa ulkomaalaislain 37 §:ssä, perheenjäsenen määritelmä kuuluu lainsäädännön alaan.

Työntekoon liittyvät hallinnolliset järjestelyt. Ansiotyön tekeminen perhe- ja puolisosopimuksen nojalla edellyttää lähettäjävaltion diplomaattisen tai konsuliedustuston tai kansainvälisessä järjestössä olevan edustuston tekemää ilmoitusta vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriön protokollapalveluille.

Lähettäjävaltio tai Suomessa sijaitsevan kansainvälisen järjestön edustusto ilmoittaa nootilla ulkoasiainministeriölle edustuston henkilön perheenjäsenen tai puolison aikomuksesta työllistyä Suomessa. Ulkoasianministeriö selvittää hakijan aseman perheenjäsenenä ja muut sopimuksen soveltamisen edellytykset sekä ilmoittaa nootilla lähettäjävaltiolle tai asianomaiselle kansainväliselle järjestölle työntekijän oleskeluluvan hakemisesta Maahanmuuttovirastolta. Hakija liittää ulkoasianministeriön lähettämän vastausnootin Maahanmuuttovirastolle toimitettavaan oleskelulupahakemukseen.

Perheenjäsen tai puoliso hakee Maahanmuuttovirastolta työntekijän oleskelulupaa normaalimenettelyn (ml. TE-toimiston osapäätös) mukaisesti, mutta hakemusmenettelyyn ei kuitenkaan liity saatavuusharkintaa. Maahanmuuttovirasto myöntää työ- ja elinkeinotoimiston myönteisen osapäätöksen jälkeen ulkomaalaiselle työntekijän oleskeluluvan, jollei ulkomaalaislain 36 §:stä muuta johdu. Jos päätös on myönteinen, saa hakija oleskelulupakortin osoituksena voimassa olevasta oleskeluluvasta. Oleskelulupakortista ilmenee myös työnteko-oikeus.

Ulkoasiainministeriön ulkomaalaislain 69 §:n nojalla myöntämä oleskelulupa peruutetaan perheenjäsenen tai puolison aloittaessa ansiotyön, ja henkilölle myönnetään uusi henkilökortti, jossa ei ole mainintaa oleskeluoikeudesta. Käytäntö noudattaa yhden luvan periaatetta, ja sillä on pyritty ehkäisemään kahden oleskeluluvan samanaikaisesta voimassaolosta mahdollisesti seuraavia epäselvyyksiä.

Suomessa noudatettavia oleskelu- ja työlupakäytäntöjä on selostettu myös Nykytilaa koskevassa jaksossa 2.2.

Lupa tehdä ansiotyötä lakkaa pääsääntöisesti olemasta voimassa silloin, kun luvanhaltija ei ole enää perheenjäsenen asemassa, kun luvan perusteena ollut työsuhde tai tehtävä päättyy, kun lähetetyn työntekijän virkatehtävä vastaanottajavaltiossa päättyy, tai kun jompikumpi perhe- ja puolisosopimuksen osapuolista irtisanoo sopimuksen. Perheenjäsenen diplomaattinen asema Suomessa päättyy kuitenkin aina, kun lähetetyn työntekijän virkatehtävä päättyy ja hän poistuu maasta.

Perhe- ja puolisosopimuksen perusteella tehtävä ansiotyö ei oikeuta perheenjäsentä jatkamaan oleskeluaan vastaanottajavaltiossa, eikä pysymään sellaisessa ansiotyössä tai ryhtymään toiseen ansiotyöhön vastaanottajavaltiossa sen jälkeen, kun luvan voimassaolo on päättynyt. Diplomaatin perheenjäsenenä tapahtunutta tilapäistä oleskelua ei huomioida myöskään pysyvän oleskeluluvan myöntämiseen ulkomaalaislain 56 §:n nojalla vaadittavaksi oleskeluksi, mikäli perheenjäsen myöhemmin hakisi pysyvää oleskelulupaa.

Ansiotyön tekemistä koskevia hallinnollisia järjestelyjä käsitteleviä sopimusmääräyksiä sisältyy Suomen ja Etelä-Afrikan välisen sopimuksen 2 artiklan 2-4 kohtaan ja 7 artiklaan sekä Suomen ja Intian välisen sopimuksen 1 artiklan c-d kohtaan ja 3 artiklaan. Työntekoon liittyvistä luvista ja niitä koskevasta menettelystä on säädetty ulkomaalaislain 5 luvussa. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

Tutkintojen tunnustaminen, erityispätevyyttä edellyttävät ja kansallisen turvallisuuden perusteella rajatut tehtävät. Perhe- ja puolisosopimus ei merkitse tutkintojen, todistusten tai opintojen automaattista vastavuoroista tunnustamista osapuolten välillä. Tällainen tunnustaminen edellyttää vastaanottajavaltiossa voimassa olevien menettelyiden sekä asiaa koskevien lainsäädännöllisten ja hallinnollisten määräysten noudattamista. Sopimusmääräyksellä pyritään turvaamaan kansallisesti yhdenmukaisten ammatillisten vaatimusten noudattaminen hakeuduttaessa erityispätevyyttä edellyttäviin tehtäviin.

Perheenjäsenelle sopimuksen perusteella myönnetty lupa tehdä ansiotyötä ei myöskään merkitse henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, ammattipätevyyteen tai muihin syihin perustuvaa vapautusta työsuhteeseen tavanomaisesti sovellettavista vaatimuksista, menettelyistä tai maksuista. Ansiotyön luonteelle tai lajille ei lähtökohtaisesti ole sopimuksissa asetettu rajoituksia.

Intian kanssa tehdyn sopimuksen 1 artiklan b kohdassa vastaanottajavaltiolle on varattu oikeus evätä luvan myöntäminen työhön, jota turvallisuussyistä voi tehdä vain vastaanottajavaltion kansalainen. Ilman nimenomaista tämänsisältöistä sopimusmääräystäkin on katsottava, ettei vastaanottajavaltiolla ole velvollisuutta myöntää lupaa ansiotyöhön perhe- ja puolisosopimuksen nojalla silloin, kun on kyse tehtävistä, joihin kansallisen lainsäädännön mukaan voidaan nimittää vain vastaanottajavaltion kansalainen. Suomen ja Etelä-Afrikan välisessä sopimuksessa ei ole nimenomaisia määräyksiä turvallisuuden työlle asettamista rajoitteista, mutta Suomen lainsäädännössä asetetut rajoitteet tulevat kuitenkin Suomessa työskentelyn osalta sovellettaviksi.

Tutkintojen tunnustamista sekä erityispätevyyttä asettamia rajoitteita käsitteleviä sopimusmääräyksiä sisältyy Suomen ja Etelä-Afrikan välisen sopimuksen 2 artiklan 5 ja 6 kohtaan sekä Suomen ja Intian välisen sopimuksen 1 artiklan b kohtaan. Tutkintojen tunnustamisesta vastaa Suomessa Opetushallitus, joka toimii EU:n yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän kansallisena yhteyspisteenä. Opetushallitus jakaa tietoa tunnustamisjärjestelmästä sekä tutkintojen tunnustamismenettelyistä. Tutkintojen tunnustamisesta on Suomessa säädetty esimerkiksi laissa ulkomailla suoritettujen korkeakouluopintojen tuottamasta virkakelpoisuudesta (1385/2015) sekä laissa ammattipätevyyden tunnustamisesta (1093/2007). Valtion virkamieslaissa (750/1994) luetellaan virat, joihin voidaan nimittää vain Suomen kansalainen, ja jotka siten muodostavat niiden tehtävien rungon, joihin ei myönnetä työlupaa sopimusten kansallisen turvallisuuden perusteella rajoitettuja tehtäviä koskevien määräystenHE 70/2017 vp) esitetään muutettavaksi luetteloa niistä viroista, joihin voidaan nimittää vain Suomen kansalainen.

Siviili- ja hallinto-oikeudellinen koskemattomuus. Sopimusmääräyksen nojalla perheenjäsenet, jotka nauttivat lainkäytöllistä koskemattomuutta Wienin diplomaattisopimuksen, Wienin konsulisopimuksen tai muun sovellettavan kansainvälisen asiakirjan perusteella, ja jotka tekevät ansiotyötä perhe- ja puolisosopimuksen mukaisesti, eivät nauti koskemattomuutta siviili- ja hallinto-oikeudellisesta lainkäytöstä tai tuomioiden täytäntöönpanosta sellaisten tekojen ja laiminlyöntien osalta, jotka on tehty kyseisen ansiotyön yhteydessä, ja jotka kuuluvat vastaanottajavaltion siviili- tai hallinto-oikeudelliseen lainkäyttövaltaan.

Sopimusmääräys ei merkitse luopumista siviili- ja hallinto-oikeudellisesta koskemattomuudesta muiden kuin ansiotyön yhteydessä tehtyjen tekojen tai laiminlyöntien osalta.

Siviili- ja hallinto-oikeudellista koskemattomuutta käsittelevät sopimusmääräykset sisältyvät Suomen ja Etelä-Afrikan välisen sopimuksen 3 artiklaan ja Suomen ja Intian välisen sopimuksen 4 artiklaan. Lainkäytöstä sekä etsinnästä, takavarikosta, menettämisseuraamuksesta ja muista pakkotoimenpiteistä säädetään Suomessa lailla. Lainkäytöllinen koskemattomuus merkitsee vapautusta tuomiovallasta. Omaisuuden vapautus pakkotoimista koskee erilaisia hallinnollisia ja prosessuaalisia pakkokeinoja ja turvaamistoimenpiteitä. Sopimusten siviili- ja hallinto-oikeudellista koskemattomuutta käsittelevät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Rikosoikeudellinen koskemattomuus. Wienin diplomaattisopimukseen, Wienin konsulisopimukseen tai muuhun sovellettavaan kansainväliseen asiakirjaan perustuvasta rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta luopuminen ei seuraa suoraan perhe- ja puolisosopimusten määräyksistä, vaan edellyttää nimenomaista toimenpidettä lähettäjävaltiolta.

Kun on kyse perheenjäsenestä, joka nauttii rikosoikeudellista koskemattomuutta jonkin edellä mainitun sopimuksen perusteella, ja on syytettynä työnsä yhteydessä tehdystä rikoksesta, vastaanottajavaltion on esitettävä virallinen, kirjallinen pyyntö lähettäjävaltiolle tämän perheenjäsenen rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta luopumiseksi, ja lähettäjävaltion on vakavasti harkittava, suostuuko se esitettyyn pyyntöön.

Lähettäjävaltion antama suostumus rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta luopumiseen ei sisällä suostumusta mahdollisesti annettavan tuomion täytäntöönpanon osalta. Tuomion täytäntöönpano edellyttää erillistä pyyntöä koskemattomuudesta luopumiseksi tuomion täytäntöönpanon osalta, ja lähettäjävaltion tähän antamaa suostumusta.

Rikosoikeudellista koskemattomuutta käsittelevät sopimusmääräykset sisältyvät Suomen ja Etelä-Afrikan välisen sopimuksen 4 artiklaan sekä Suomen ja Intian välisen sopimuksen 5 artiklaan. Rikosoikeudellista lainkäyttöä säännellään Suomessa rikoslailla (39/1889) ja rikosprosessilainsäädännöllä. Määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmät. Perhe- ja puolisosopimusten nojalla tehtävään ansiotyöhön sovelletaan työntekovaltion vero- ja sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmiä käsittelevät sopimusmääräykset sisältyvät Suomen ja Etelä-Afrikan välisen sopimuksen 5 artiklaan ja Suomen ja Intian välisen sopimuksen 6 artiklaan. Suomen ja Etelä-Afrikan välisen sopimuksen 6 artikla sisältää myös erityismääräyksen ansiotyössä saatujen varojen kotiuttamisesta. Myös Suomen ja Intian välisen sopimuksen 6 artiklassa on määräys vastaanottovaltion valuuttasäännöstelyjärjestelmän noudattamisesta ansiotyöhön liittyen. Suomen lainsäädäntö ei sisällä erityissäännöksiä varojen kotiuttamisesta tai valuuttasäännöstelystä ansiotyöhön liittyen. Verovelvollisuuden perusteista säädetään perustuslain (731/1999) 81 §:n mukaan lailla, ansiotulojen verotuksen osalta erityisesti tuloverolaissa (1535/1992). Sosiaaliturvaa koskevat säädökset ovat niin ikään yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin vaikuttavina laintasoisia (perustuslain 80 §).

Riitojen ratkaiseminen.Niiltä osin, kuin riitojen ratkaisemisesta on sovittu, sopimusten tulkintaa tai soveltamista koskevat erimielisyydet ratkaistaan diplomaattiteitse osapuolten keskinäisillä neuvotteluilla. Riitojen ratkaisemista käsittelevät sopimusmääräykset sisältyvät Suomen ja Etelä-Afrikan välisen sopimuksen 8 artiklaan sekä Suomen ja Intian välisen sopimuksen 7 artiklaan.

Sopimuksen muuttaminen.Suomen ja Etelä-Afrikan välisen sopimuksen 9 artiklaan sisältyy sopimuksen muuttamista koskeva määräys. Sopimusta voidaan muuttaa osapuolten keskinäisellä sopimuksella vaihtamalla diplomaattisia nootteja. Muutosten voimaantuloon sovelletaan samoja menettelyitä kuin koko sopimuksen voimaantuloon.  Suomen ja Intian väliseen sopimukseen ei sisälly erillistä sopimusmääräystä sopimuksen muuttamisesta.

Voimaantulo. Sopimukset edellyttävät voimaantullakseen, että kumpikin sopimuspuoli käsittelee sopimuksen kansallisten menettelyjensä mukaisesti.

Voimaantulomääräykset sisältyvät Suomen ja Etelä-Afrikan välisen sopimuksen 10 artiklaan ja Suomen ja Intian välisen sopimuksen 8 artiklaan.

2 Lakiehdotusten perustelut

1 § Lakiehdotusten 1 § sisältää säännöksen, jolla saatetaan voimaan sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Lainsäädännön alaan kuuluvista määräyksistä on tehty tarkemmin selkoa esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa.

2 § Sopimusten muut määräykset ja voimaansaattamislait ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Kunkin lain on tarkoitus tulla voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

3 Voimaantulo

Suomen ja Etelä-Afrikan sekä Suomen ja Intian välinen sopimus tulee voimaan toiseksi seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun jälkimmäinen ilmoitus sopimuksen voimaantulon edellyttämien sisäisten menettelyjen päättämisestä on otettu vastaan.

Suomi vastaanotti ilmoituksen sopimuksen voimaansaattamiseksi tarpeellisten kansallisten menettelyiden saattamisesta päätökseen Etelä-Afrikalta 25 päivänä lokakuuta 2016. Intia ei ole vielä ilmoittanut omien sisäisten menettelyjen loppuunsaattamisesta.

Kumpaakin sopimusta koskeva voimaansaattamislaki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti kyseisen sopimuksen kanssa.

Sopimukset eivät sisällä Ahvenanmaan lainsäädäntövaltaan kuuluvia määräyksiä, eikä sopimusten voimaansaattamislaeille ole siten tarpeen hankkia Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntää.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Määräykset luetaan kuuluviksi lainsäädännön alaan, jos (1) määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, (2) määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, (3) määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, (4) määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai (5) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Eduskunnan hyväksyttäväksi esitetyt perhe- ja puolisosopimusten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset koskevat työntekoon liittyviä hallinnollisia järjestelyitä, siviili- ja hallinto-oikeudellista sekä rikosoikeudellista lainkäyttöä ja siitä luopumista, tutkintojen tunnustamista sekä kansallisesta turvallisuudesta johtuvia rajoitteita työlupien myöntämiseen. Myös sopimusten keskeiset määritelmät sisältävän artiklan on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan siltä osin, kuin sopimuksissa määritellyt käsitteet koskevat lainsäädännön alaan kuuluvia asioita. Tällöin määritelmät vaikuttavat välillisesti näiden lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen ja kuuluvat siksi itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp ). Lainsäädännön alaan kuuluviksi määritelmiksi voidaan edellä olevan perusteella katsoa perheenjäsenen määritelmä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi Suomen tasavallan ja Etelä-Afrikan tasavallan hallituksen välillä niiden diplomaattisten tai konsuliedustustojen tai kansainvälisissä hallitustenvälisissä järjestöissä toimivien edustustojen työntekijöiden puolisoiden ansiotyöstä Pretoriassa 21 päivänä kesäkuuta 2016 tehdyn sopimuksen, sekä

eduskunta hyväksyisi Suomen tasavallan hallituksen ja Intian tasavallan hallituksen välillä diplomaattisen tai konsuliedustuston jäsenten perheenjäsenten ansiotyöstä New Delhissä 1 päivänä elokuuta 2016 tehdyn sopimuksen.

Lakiehdotukset

1.

Laki diplomaattisten tai konsuliedustustojen tai kansainvälisissä hallitustenvälisissä järjestöissä toimivien edustustojen työntekijöiden puolisoiden ansiotyöstä Etelä-Afrikan kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Diplomaattisten tai konsuliedustustojen tai kansainvälisissä hallitustenvälisissä järjestöissä toimivien edustustojen työntekijöiden puolisoiden ansiotyöstä Suomen tasavallan ja Etelä-Afrikan tasavallan välillä Pretoriassa 21 päivänä kesäkuuta 2016 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.


2.

Laki diplomaattisen tai konsuliedustuston jäsenten perheenjäsenten ansiotyöstä Intian kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Diplomaattisen tai konsuliedustuston jäsenten perheenjäsenten ansiotyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Intian tasavallan hallituksen välillä New Delhissä 1 päivänä elokuuta 2016 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.  


Helsingissä 28 päivänä syyskuuta 2017

Pääministeri
Juha Sipilä

Ulkoasiainministeri
Timo Soini

Sopimusteksti
SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA ETELÄ-AFRIKAN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ NIIDEN DIPLOMAATTISTEN TAI KONSULIEDUSTUSTOJEN TAI KANSAINVÄLISISSÄ HALLITUSTENVÄLISISSÄ JÄRJESTÖISSÄ TOIMIVIEN EDUSTUSTOJEN TYÖNTEKIJÖIDEN PUOLISOIDEN ANSIOTYÖSTÄAGREEMENT BETWEEN THE GOVERNMENT OF THE REPUBLIC OF FINLAND AND THE GOVERNMENT OF THE REPUBLIC OF SOUTH AFRICA ON GAINFUL OCCUPATION OF SPOUSES OF EMPLOYEES OF THEIR DIPLOMATIC MISSIONS, CONSULAR OFFICES OR MISSIONS TO INTERNATIONAL GOVERNMENTAL ORGANISATIONS
Johdanto-osaSuomen tasavallan hallitus ja Etelä-Afrikan tasavallan hallitus (jäljempänä yhdessä "osapuolet" ja erikseen "osapuoli"), jotkaPreambleThe Government of the Republic of Finland and the Government of the Republic of South Africa (hereinafter jointly referred to as the "Parties" and separately as a "Party");
tahtovat sallia vastavuoroisesti ja osapuolten valtioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ansiotyön tekemisen toistensa diplomaattisten tai konsuliedustustojen tai kansainvälisissä hallitustenvälisissä järjestöissä toimivien edustustojen työntekijöiden puolisoille, kun työntekijät on määrätty virkatehtävään toisen osapuolen alueelle, sopivat seuraavasta: desiring to authorise, on the basis of reciprocity and subject to the domestic law of the respective countries of the Parties, gainful occupation of the spouses of employees of diplomatic missions, consular posts or missions to international governmental organisations of one of the Parties assigned to official duty in the territory of the other Party, hereby agree as follows:
1 artikla MääritelmätArticle 1 Definitions
Jollei asiayhteys osoita muuta, tässä sopimuksessa"konsulisopimus" tarkoittaa vuonna 1963 tehtyä konsulisuhteita koskevaa Wienin yleissopimusta;In this Agreement, unless the context indicates otherwise:"Consular Convention" means the Vienna Convention on Consular Relations of 1963;
"diplomaattisopimus" tarkoittaa vuonna 1961 tehtyä diplomaattisia suhteita koskevaa Wienin yleissopimusta; "työntekijä" tarkoittaa lähettäjävaltiosta tullutta henkilöä (joka ei ole vastaanottajavaltion kansalainen eikä asu pysyvästi vastaanottajavaltiossa), joka on määrätty virkatehtävään vastaanottajavaltioon diplomaattisen tai konsuliedustuston jäsenenä tai kansainvälisessä hallitustenvälisessä järjestössä toimivan edustuston jäsenenä;"Diplomatic Convention" means the Vienna Convention on Diplomatic Relations of 1961; "Employee" means a person from the sending State (who are not nationals or permanent residents of the receiving State) assigned to official duty in the receiving State as members of a diplomatic mission or consular post or as members of a mission to an international governmental organisation;
"ansiotyö" tarkoittaa(a) puolison tekemää yksityisoikeudelliseen työsopimukseen perustuvaa työtä; (b) puolison itsenäistä ammatinharjoittamista; tai(c) puolison itsenäistä yksityisen yritystoiminnan harjoittamista;ja ansiotyön ulkopuolelle jää puolison työskentely lähettäjävaltion tai muun valtion diplomaattisessa tai konsuliedustustossa tai kansainvälisessä järjestössä toimivassa edustustossa;"Gainful Occupation" means(a) the carrying out by a Spouse of work under a private contract of service; (b) the independent practice of a profession by a Spouse; or (c) the independent operation of a private enterprise by a Spouse,and excludes service of Spouses in a diplomatic mission or a consular post of the sending State or other states or a mission to an international organisation;
"puoliso" tarkoittaa työntekijän mukana seuraavaa henkilöä, jonka lähettäjävaltio tunnustaa puolisoksi kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. "Spouse" means a person whom the sending State recognises as such in accordance with its domestic law, accompanying an Employee;
2 artikla EdellytyksetArticle 2 Conditions
(1) Lupa tehdä ansiotyötä vastaanottajavaltiossa annetaan ansiotyöhön haluaville puolisoille vastavuoroisesti.(2) Puolisoille voidaan antaa lupa tehdä ansiotyötä siitä ajankohdasta alkaen, jona kyseinen työntekijä saapuu vastaanottajavaltioon, siihen ajankohtaan saakka, jona työntekijä poistuu vastaanottajavaltiosta tehtäviensä päätyttyä.(1) Authorisation to engage in Gainful Occupation in the receiving State shall be granted to Spouses who wish to do so, on a reciprocal basis.(2) Spouses may be authorised to engage in Gainful Occupation from the time of arrival of the Employee in the receiving State until the time of departure of the latter upon termination of his or her duties.
(3) Puolison lupa tehdä ansiotyötä lakkaa olemasta voimassa, jos puoliso ei enää täytä puolisoa koskevia vaatimuksia tai ei enää seuraa työntekijän mukana ja asu hänen kanssaan.(3) Authorisation for a Spouse to engage in Gainful Occupation shall lapse if the Spouse no longer meets the requirements of a Spouse or no longer accompanies and lives with an Employee.
(4) Tämän sopimuksen perusteella tehtävä ansiotyö ei oikeuta puolisoa jatkamaan oleskeluaan vastaanottajavaltiossa eikä pysymään sellaisessa ansiotyössä tai ottamaan vastaan muuta ansiotyötä vastaanottajavaltiossa sen jälkeen, kun luvan voimassaolo on päättynyt.(4) Gainful Occupation in accordance with this Agreement shall not entitle the Spouse to continue to reside in the receiving State, nor shall it entitle the said Spouse to remain in such Gainful Occupation or enter into other Gainful Occupation in the receiving State after the authorisation has lapsed.
(5) Puolison lupaa tehdä ansiotyötä ei katsota henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai ammattipätevyyteen perustuvaksi vapautukseksi sellaisista vaatimuksista, joita työsuhteeseen voidaan tavanomaisesti soveltaa. (5) Authorisation for a Spouse to engage in Gainful Occupation shall not be regarded as exemption from any requirements which may ordinarily apply to any employment, whether relating to personal characteristics, or professional or trade qualifications.
(6) Tämän sopimuksen mukainen puolison ansiotyö ei merkitse, että vastaanottajavaltio tunnustaa virallisesti puolison todistukset tai tutkinnot tai muun pätevyyden, jotka hän on saanut lähettäjävaltiossa.(6) Gainful Occupation of a Spouse in terms of this Agreement shall not mean that the receiving State gives official recognition to diplomas, degrees or other qualifications obtained by a Spouse in the sending State.
3 artikla Siviili- ja hallinto-oikeudellinen koskemattomuusArticle 3 Immunity from Civil and Administrative Jurisdiction
Jos ansiotyötä tekevä puoliso nauttii vastaanottajavaltiossa siviili- ja hallinto-oikeudellista koskemattomuutta diplomaattisopimuksen, konsulisopimuksen tai muun hallitusten välillä sovellettavan sopimuksen mukaisesti, hän ei diplomaattisopimuksen 31 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti nauti vastaanottajavaltiossa siviili- ja hallinto-oikeudellista koskemattomuutta tai mahdollisen tuomion täytäntöönpanoon liittyvää koskemattomuutta kyseisen ansiotyön yhteydessä syntyvässä asiassa.A Spouse enjoying immunity from the civil and administrative jurisdiction of the receiving State in accordance with the Diplomatic Convention, the Consular Convention or any other agreement which may apply between the Governments, and who engages in Gainful Occupation shall not, in accordance with Article 31.1(c) of the Diplomatic Convention, enjoy immunity from the civil and administrative jurisdiction of the receiving State or the execution of a possible judgment with respect to any matter arising from such Gainful Occupation.
4 artikla Rikosoikeudellinen koskemattomuusArticle 4 Immunity from Criminal Jurisdiction
Jos puoliso nauttii vastaanottajavaltiossa rikosoikeudellista koskemattomuutta diplomaattisopimuksen, konsulisopimuksen tai muun hallitusten välillä sovellettavan sopimuksen mukaisesti,(a) lähettäjävaltiota pyydetään harkitsemaan luopumista puolison rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta vastaanottajavaltiossa ansiotyön yhteydessä tehtävän teon tai laiminlyönnin osalta; ja (b) rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta luopumisen ei tulkita koskevan tuomion täytäntöönpanoon liittyvää koskemattomuutta, jonka osalta edellytetään erillistä luopumista.In the case of a Spouse enjoying immunity from the criminal jurisdiction of the receiving State in accordance with the Diplomatic Convention, the Consular Convention or any other agreement which may apply between the Governments:(a) the sending State shall be requested to consider waiving the immunity of the Spouse from the criminal jurisdiction of the receiving State in respect of any act or omission arising from the Gainful Occupation; and(b) a waiver of immunity from criminal jurisdiction shall not be construed as extending to immunity from execution of the sentence, for which a separate waiver shall be required.
5 artikla Verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmätArticle 5 Taxation and Social Security Regimes
Puolisoon sovelletaan vastaanottajavaltiossa sovellettavia verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmiä kaikissa asioissa, jotka liittyvät vastaanottajavaltiossa tehtävään ansiotyöhön.A Spouse shall be subject to the taxation and social security regimes applicable in the receiving State for all matters connected with the Gainful Occupation in the receiving State.
6 artikla Varojen kotiuttaminenArticle 6 Repatriation of Funds
Puolisot, joilla on lupa tehdä ansiotyötä, saavat kotiuttaa tästä ansiotyöstä saamansa palkan vastaanottajavaltion alueelta vastaanottajavaltion sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti sekä vastaanottajavaltiossa sovellettavien verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmien mukaisesti.Spouses authorised to enter into Gainful Occupation may repatriate their remuneration for such Gainful Occupation out of the territory of the receiving State in accordance with the applicable domestic law of the receiving State and subject to the taxation and social security regimes applicable in the receiving State.
7 artikla MenettelytArticle 7 Procedures
Ennen kuin puoliso voi tehdä ansiotyötä vastaanottajavaltiossa, lähettäjävaltion asianomainen edustusto ilmoittaa vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriön protokollaosastolle, että kyseinen puoliso haluaa tehdä ansiotyötä vastaanottajavaltiossa. Todettuaan, ettei laillisia esteitä ole, ulkoasiainministeriö ilmoittaa viipymättä ja virallisesti lähettäjävaltion asianomaiselle edustustolle, että puolisolla on lupa tehdä ansiotyötä vastaanottajavaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.Before a Spouse may engage in Gainful Occupation in the receiving State, the mission or consular post concerned of the sending State shall notify the Protocol Department of the Ministry for Foreign Affairs of the receiving State that such Spouse wishes to engage in Gainful Occupation in the receiving State. Upon verification of the absence of legal impediments, the Ministry for Foreign Affairs shall promptly and officially inform the mission or consular post concerned of the sending State that the Spouse is authorised to engage in Gainful Occupation, subject to the domestic law of the receiving State.
8 artikla Riitojen ratkaiseminenArticle 8 Settlement of Disputes
Mahdolliset osapuolten väliset riidat tämän sopimuksen tulkinnasta tai täytäntöönpanosta ratkaistaan sovinnollisesti osapuolten välisillä keskusteluilla tai neuvotteluilla.Any dispute between the Parties arising out of the interpretation or implementation of this Agreement shall be settled amicably through consultation or negotiations between the Parties.
9 artikla Sopimuksen muuttaminenArticle 9 Amendment
Tätä sopimusta voidaan muuttaa osapuolten keskinäisellä suostumuksella siten, että osapuolet vaihtavat keskenään nootteja diplomaattiteitse. Muutos tulee voimaan 10 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti.This Agreement may be amended by mutual consent of the Parties through an Exchange of Notes between the Parties through the diplomatic channel. The amendment shall enter into force in accordance with the procedure established in Article 10.
10 artikla Voimaantulo, voimassaolo ja irtisanominenArticle 10 Entry into Force, Duration and Termination
(1) Tämä sopimus tulee voimaan, kun kumpikin osapuoli on ilmoittanut toiselle osapuolelle kirjallisesti diplomaattiteitse täyttäneensä valtiosääntönsä mukaiset vaatimukset sopimuksen saattamiseksi voimaan. Sopimuksen voimaantulopäivä on toiseksi seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun jälkimmäinen ilmoitus on vastaanotettu.(1) This Agreement shall enter into force when each Party has notified the other in writing through the diplomatic channel of its compliance with the constitutional requirements necessary for the implementation thereof. The date of entry into force shall be on the first day of the second month following the receipt of the last notification.
(2) Tämä sopimus on voimassa toistaiseksi, mutta kumpikin osapuoli voi irtisanoa sopimuksen ilmoittamalla aikomuksestaan irtisanoa sopimus toiselle osapuolelle kirjallisesti diplomaattiteitse kuusi kuukautta etukäteen.(2) This Agreement shall remain in force for an indefinite period, but may be terminated by either Party by giving six months` written notice in advance through the diplomatic channel to the other Party of its intention to terminate the Agreement.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, hallitustensa asianmukaisesti valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet ja sinetöineet tämän sopimuksen kahtena alkuperäiskappaleena suomen ja englannin kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.In witness whereof, the undersigned, being duly authorised thereto by their respective Governments, have signed and sealed this Agreement, in two originals, in the Finnish and English languages, all texts being equally authentic.
Tehty Pretoriassa 21 päivänä kesäkuuta 2016Done at Pretoria on this 21st day of June 2016
SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN PUOLESTA FOR THE GOVERNMENT OF THE REPUBLIC OF FINLAND
Suurlähettiläs Petri SaloAmbassador Petri Salo
ETELÄ-AFRIKAN TASAVALLAN HALLITUKSEN PUOLESTAFOR THE GOVERNMENT OF THE REPUBLIC OF SOUTH AFRICA
Kansainvälisten suhteiden ja yhteistyön ministeri Maite MashabaneMinister of International Relations and Cooperation Maite Mashabane
SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA INTIAN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ DIPLOMAATTISEN TAI KONSULIEDUSTUSTON JÄSENTEN PERHEENJÄSENTEN ANSIOTYÖSTÄBETWEEN THE GOVERNMENT OF THE REPUBLIC OF FINLAND AND GOVERNMENT OF THE REPUBLIC OF INDIA ON GAINFUL OCCUPATION FOR FAMILY MEMBERS OF MEMBERS OF A DIPLOMATIC MISSION OR CONSULAR POST
Suomen tasavallan hallitus ja Intian tasavallan hallitus, jotkapanevat merkille ne vaikeudet, joita diplomaattisen tai konsuliedustuston jäsenen talouteen kuuluvat perheenjäsenet kohtaavat tahtoessaan tehdä ansiotyötä,ymmärtävät, että useat tällaisiin talouksiin kuuluvat, erityisesti puolisot, voivat tahtoa tehdä työtä siinä valtiossa, johon diplomaattisen tai konsuliedustuston jäsen on määrätty tehtävään,tahtovat helpottaa näiden perheenjäsenten ansiotyön tekemistä vastaanottajavaltiossa,ovat sopineet seuraavasta:The Government of the Republic of Finland and the Government of the Republic of India:Noting the difficulties encountered by members of the family forming part of the household of a member of a diplomatic mission or a consular post who wish to engage in a gainful occupation:Realizing that many members of such households, in particular spouses, may wish to work in the State where the member of a diplomatic mission or consular post is assigned to duty;Desirous of facilitating the engagement of such family members in a gainful occupation in the receiving State;Have agreed as follows:
1 artiklaArticle 1
Lupa tehdä ansiotyötäAuthorization to engage in a gainful occupation
a. Lähettäjävaltion diplomaattisen tai konsuliedustuston jäsenen talouteen kuuluville perheenjäsenille annetaan vastavuoroisesti lupa tehdä ansiotyötä vastaanottajavaltiossa tämän valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.a. The members of the family forming part of the household of a member of a diplomatic mission or consular post of the sending State shall be authorized, on a reciprocal basis, to engage in a gainful occupation in the receiving State, in accordance with the national legislation of the receiving State.
b. Tehtävän ansiotyön luonteelle tai lajille ei aseteta rajoituksia. Erityistä pätevyyttä edellyttävässä ammatissa tai toiminnassa perheenjäsenen on kuitenkin noudatettava vastaanottajavaltion määräyksiä kyseisen ammatin tai toiminnan harjoittamisesta. Lupa ansiotyön tekemiseen voidaan myös evätä tapauksessa, jossa turvallisuussyistä ainoastaan vastaanottajavaltion kansalainen voidaan ottaa ansiotyöhön. Tämä sopimus ei merkitse todistusten ja tutkintojen tai opintojen tunnustamista osapuolten valtioiden välillä.b. There shall be no restrictions as to the nature or type of gainful occupation to be performed. However, it shall be understood that in such professions or activities as require special qualifications, it shall be necessary for the member of the family to comply with the rules that govern the practice of that profession or activities in the receiving State. In addition, the authorisation may be withheld in such cases where, by reasons of security, only nationals of the receiving State can be employed. This Agreement does not imply recognition of diplomas and degrees or studies between the two countries.
c. Luvan tehdä ansiotyötä tämän sopimuksen mukaisesti katsotaan lakkaavan olemasta voimassa ilman ennakkoilmoitusta, kun kyseisen diplomaattisen tai konsuliedustuston jäsenen tehtävä vastaanottajavaltiossa päättyy tai kun jompikumpi hallitus irtisanoo tämän sopimuksen. Tämän sopimuksen perusteella tehty ansiotyö ei oikeuta perheenjäsentä jatkamaan oleskeluaan vastaanottajavaltiossa, eikä se oikeuta häntä pysymään sellaisessa ansiotyössä tai ryhtymään muuhun ansiotyöhön vastaanottajavaltiossa sen jälkeen, kun luvan voimassaolo on päättynyt. c. The authorisation for gainful occupation under this Agreement is deemed to be terminated without prior notification upon the termination of the assignment of the member of a diplomatic mission or consular post in the receiving State, or upon the termination of this Agreement by either Government. Gainful occupation engaged in accordance with this Agreement shall not entitle the member of the family to continue to reside in the receiving State, nor shall it entitle the said member of the family to remain in such gainful occupation or to enter into other gainful occupation in the receiving State after the authorisation has terminated.
d. Palvelussuhteen tai työtehtävän muutos edellyttäisi uutta lupaa vastaanottajavaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.d. Change in employment/occupation would require new authorisation in accordance with the national legislation of the receiving State.
2 artiklaArticle 2
MääritelmäDefinitions
Tässä sopimuksessa;a. “diplomaattisen tai konsuliedustuston jäsen” tarkoittaa lähettäjävaltion työntekijää, joka ei ole vastaanottajavaltion kansalainen eikä asu pysyvästi vastaanottajavaltiossa ja joka on määrätty toimimaan virallisessa tehtävässä vastaanottajavaltiossa olevassa diplomaattisessa tai konsuliedustustossa;b. “perheenjäsen” tarkoittaa diplomaattisen tai konsuliedustuston jäsenen puolisoa, vastaanottajavaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja naimatonta huollettavaa lasta, jotka kuuluvat diplomaattisen tai konsuliedustuston jäsenen talouteen ja jotka kyseinen diplomaattinen tai konsuliedustusto ilmoittaa vastaanottajavaltiolle ja tämä valtio hyväksyy.For the purposes of this Agreement;a. “A member of a diplomatic mission or consular post” means any employee of the sending State who is not a national of or a permanent resident of the receiving State and who is assigned to official duty in the receiving State in a diplomatic mission or consular post;b. “A member of the family” means the spouse of a member of a diplomatic mission or consular post, in accordance with the national legislation of the receiving State, and any unmarried and dependent children who form part of the household of a member of a diplomatic mission or consular post and who are communicated to the receiving State by the respective diplomatic mission or consular post approved by such state.
3 artiklaArticle 3
MenettelytProcedures
a. Lähettäjävaltion diplomaattinen tai konsuliedustusto lähettää perheenjäsenen puolesta virallisen ilmoituksen ansiotyön tekemistä koskevasta luvasta vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriön protokollaosastolle.b. Noudatettavat menettelyt ovat sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaiset, ja niitä sovelletaan siten, että perheenjäsen voi ryhtyä ansiotyöhön mahdollisimman pian.a. An official notification regarding authorisation to engage in a gainful occupation shall be sent on behalf of the member of the family by the diplomatic mission or consular post of the sending State to the Protocol Division of the Ministry of Foreign/External Affairs of the receiving State.b. The procedures followed shall be in accordance with the relevant national legislation and applied in a manner so as to enable the member of the family to engage in a gainful occupation as soon as possible.
4 artiklaArticle 4
Siviili- ja hallinto-oikeudelliseen lainkäyttöön liittyvät erioikeudet ja vapaudetCivil and Administrative Privileges and Immunities
Jos perheenjäsen nauttii vastaanottajavaltion siviili- ja hallinto-oikeudelliseen lainkäyttöön liittyvää koskemattomuutta vuoden 1961 diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen, vuoden 1963 konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen tai muun sovellettavan kansainvälisen asiakirjan mukaisesti, tätä koskemattomuutta ei sovelleta sellaiseen ansiotyön yhteydessä tehtyyn tekoon tai laiminlyöntiin, joka kuuluu vastaanottajavaltion siviili- tai hallinto-oikeudellisen lainkäytön alaan, eikä sellaiseen tuomioon, joka kuuluu sen täytäntöönpanovallan alaan.In the case of members of the family who enjoy immunity from the civil and administrative jurisdiction of the receiving State in accordance with Vienna Convention on Diplomatic Relations of 1961 or Vienna Convention on Consular Relations, 1963 or under any other applicable international instrument, such immunity shall not apply in respect of any act or omission carried out in the course of the gainful occupation and falling within the civil or administrative jurisdiction of the receiving State or in respect of any judgement falling within its executive power.
5 artiklaArticle 5
Rikosoikeudellinen koskemattomuusCriminal Immunity
Jos perheenjäsen nauttii vastaanottajavaltion rikosoikeudelliseen lainkäyttöön liittyvää koskemattomuutta vuoden 1961 diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen tai muun sovellettavan kansainvälisen asiakirjan mukaisesti,In the case of members of the family who enjoy immunity from the criminal jurisdiction of the receiving State in accordance with the Vienna Convention on Diplomatic Relations of 1961 or under any other applicable international instrument:
a) määräyksiä vastaanottajavaltion rikosoikeudelliseen lainkäyttöön liittyvästä koskemattomuudesta sovelletaan edelleen tekoon, joka on tehty ansiotyön yhteydessä. Vakavien rikosten ollessa kyseessä lähettäjävaltio kuitenkin harkitsee vastaanottajavaltion pyynnöstä asianmukaisesti luopumista kyseisen perheenjäsenen koskemattomuudesta, joka liittyy vastaanottajavaltion rikosoikeudelliseen lainkäyttöön;a) The provisions concerning immunity from the criminal jurisdiction of the receiving State shall continue to apply in respect of any act carried out in the course of the gainful occupation. However, in the case of serious offences, upon the request of the receiving State, the sending State shall give due consideration to waiving the immunity of the member of the family concerned from the criminal jurisdiction of the receiving State.
b) lähettäjävaltio harkitsee myös asianmukaisesti luopumista perheenjäsenen koskemattomuudesta tuomion täytäntöönpanon osalta.b) The sending State shall also give due consideration to waiving the immunity of the member of the family from the execution of a sentence.
6 artiklaArticle 6
Verotus-, sosiaaliturva- ja valuuttasäännöstelyjärjestelmätFiscal, social security and exchange control regimes
Ansiotyötä tämän sopimuksen mukaisesti tekeviin perheenjäseniin sovelletaan vastaanottajavaltion verotus-, sosiaaliturva- ja valuuttasäännöstelyjärjestelmiä asioissa, jotka liittyvät heidän vastaanottajavaltiossa tekemäänsä ansiotyöhön, jollei muilla sovellettavilla kansainvälisillä sopimuksilla toisin määrätä.Members of the family engaging in gainful occupation under this Agreement shall be subject to the fiscal, social security and exchange control regimes of the receiving State for matters connected with their gainful occupation in that State, unless otherwise regulated by any other applicable international agreement.
7 artiklaArticle 7
Riitojen ratkaiseminenSettlement of Disputes
Mahdolliset erimielisyydet tai riidat tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta ratkaistaan osapuolten välisillä keskusteluilla.Settlement of any differences or disputes regarding the interpretation or application of this Agreement shall be carried out through mutual consultations between the Parties.
8 artiklaArticle 8
VoimaantuloEntry into operation
Tämä sopimus on voimassa toistaiseksi. Kumpikin hallitus voi irtisanoa sopimuksen milloin tahansa ilmoittamalla asiasta kirjallisesti toiselle hallitukselle kuusi (6) kuukautta etukäteen. Osapuolet ilmoittavat toisilleen diplomaattiteitse, kun ne ovat toteuttaneet tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansalliset toimet. Sopimus tulee voimaan toiseksi seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun jälkimmäinen ilmoitus on vastaanotettu.This Agreement shall remain in force for an indefinite period. Either Government may terminate it any time by giving six (6) months' notice in writing to the other Government. The Parties shall notify each other through diplomatic channels of the completion of the national measures necessary for the entry into force of this Agreement. The Agreement shall enter into force on the first day of the second month following the receipt of the later notification.
Tämän vakuudeksi asianmukaisesti valtuutetut osapuolten edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.In witness whereof, the duly authorized representatives of the Parties have signed this Agreement.
Tehty New Delhissa 1 päivänä elokuuta 2016 kahtena alkuperäiskappaleena suomen, hindin ja englannin kielellä, kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset. Jos tästä sopimuksesta syntyy tulkintaeroja, englanninkielinen teksti on ratkaiseva.In New Delhi on 1st of August 2016 in two original copies, in the Finnish, Hindi and English languages, all texts being equally authentic. In case of any divergence of interpretation of this Agreement, the English text shall prevail.
SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN PUOLESTAFOR THE GOVERNMENT OF THE REPUBLIC OF FINLAND
Va. asiainhoitaja Seija KinniChargé d’Affairs a.i Seija Kinni
INTIAN TASAVALLAN HALLITUKSEN PUOLESTAFOR THE GOVERNMENT OF THE REPUBLIC OF INDIA
Osastopäällikkö (Keski-Eurooppa)Subrata BhattacharjeeJoint Secretary (Central Europe) Subrata Bhattacharjee

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.