Finlex ®

Kameravalvonta nuorisokodissa

Tietosuojavaltuutetun kannanotto 25.5.2004

ASIA
Sosiaali- ja terveysministeriö pyysi tietosuojavaltuutetun lausuntoa kameravalvonnan sallittavuudesta nuorisokodissa. Kyseinen nuorisokoti tuottaa yksityisiä lastensuojelun palveluja moniongelmaisille nuorille ja perheille. Nuorten taustalla voi olla päihde-, väkivalta- ja/tai mielenterveysongelmia ja/tai vakavia käytöshäiriöitä. Kyse on ympärivuorokautisesta laitoshoidosta, jossa asiakkaina ovat yli 12-vuotiaat lapset ja nuoret sekä lapsiperheet.

TIETOSUOJAVALTUUTETUN VASTAUS
Tietosuojavaltuutettu katsoi, että asiassa on ensisijaisesti kyse siitä, onko kameravalvonnan järjestäminen nuorisokodin vastaanottoyksikön asuinhuoneissa ja nuorisokodin muissa tiloissa yleensä sallittua perusoikeussäännösten, rikoslain ja nuorisokodin asukkaita koskevan erityislainsäädännön nojalla. Tältä osin sosiaali- ja terveysministeriö on toimivaltainen ottamaan
asiaan kantaa. Asiassa on vasta toissijaisesti kyse siitä, onko henkilötietolain (523/1999) mukaan sallittua käsitellä asukkaiden henkilötietoja kameravalvonnan avulla. Jos erityisviranomaisten mielestä kameravalvonta ei ole suositeltavaa tai lainmukaista, ei myöskään henkilötietojen käsittely kameravalvonnan avulla voi olla asiallisesti perusteltua eikä tarpeellista henkilötietolain kannalta arvioituna.

Mikäli kyse on ei-nauhoittavasta kameravalvonnasta, ei kyse ole henkilötietolain tarkoittamasta henkilötietojen käsittelystä eikä tietosuojavaltuutetun toimivaltaan kuuluvasta asiasta. Annettu lausunto koskee nauhoittavaa kameravalvontaa.

Suomessa ei ole yleistä lainsäädäntöä, jossa olisi säädetty, millä edellytyksillä kameravalvonta yleensä on sallittua. Tämän vuoksi kameravalvonnan sallittavuutta arvioitaessa joudutaan ottamaan huomioon mahdollisen erityislainsäädännön lisäksi perusoikeussäännökset ja että kyse ei saa olla rikoslaissa kielletystä salakatselusta tai –kuuntelusta. Lisäksi joudutaan arvioimaan, onko kameravalvonta henkilötietolain mukaisesti asiallisesti perusteltua ja tarpeellista rekisterinpitäjän toiminnan kannalta.

Tietosuojavaltuutetun käsityksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriön tulisi valmistella säännökset tai ohjeet siitä, millä edellytyksillä kameravalvonta on sallittua sosiaali- ja terveydenhuollossa. Aiheeton kameravalvonta voi olla varsin syvästi henkilön yksityisyyttä loukkaavaa erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, jossa kameravalvontaa voi olla ihmisen kotina olevassa laitoksessa. Tämän vuoksi tietosuojavaltuutetun käsityksen mukaan on tärkeää, että lainsäädännöstä tai muusta ohjeistuksesta selvästi ilmenisi, milloin kameravalvonta on sallittua ja milloin ei.

Kameravalvonta sellaisenaan ei lisää turvallisuutta, ellei joku myös seuraa kameran välittämää kuvaa ja ryhdy tarvittaessa toimenpiteisiin, mikäli tarvetta ilmenee. Aina ennen kameravalvonnan käyttöönottoa tulee miettiä, onko olemassa muita vähemmän yksityisyyttä loukkaavia keinoja, joilla voidaan päästä samaan tulokseen. Jos tällaisia keinoja on, tulee niitä käyttää kameravalvonnan sijasta. Kameravalvonnan käytössä tulee myös noudattaa suhteellisuusperiaatetta.

Nuorisokodin palvelut käsittävät vastaanottopalvelut alkukartoituksineen terveydenhuollon yksikössä, tarvittaessa myös päihdekatkaisun ja vieroituksen, sekä osastohoidon kahdella eritasoisella nuorisokotiosastolla. Vastaanottoyksikössä nuori saa oman kameralla varustetun huoneen. Nuorelle kerrotaan kamerasta ja sen toimintaperiaatteista. Huoneessa on oma wc ja suihku, johon kameravalvonta ei ulotu.

Tietosuojavaltuutetun käsityksen mukaan kameravalvonta asuinhuoneessa on hyvin epätavallista ja poikkeuksellista ja se tulisi sallia vain hyvin perustellusta syystä.

Tietosuojavaltuutetun toimivaltaan ei kuulu arvioida, onko kyse kotirauhan piiriin kuuluvasta tilasta. Mikäli tulkittaisiin olevan kyse kotirauhan piiriin kuuluvasta tilasta, tulisi kotirauhan piiriin kuuluvista toimenpiteistä, kuten esim. kameravalvonnasta, säätää lailla. Tällaista lakia ei kuitenkaan ole säädetty, joten tällöin kameravalvonta vastaanottoyksikössä olevan nuoren huoneessa ei olisi mahdollista. Erikseen tulisi vielä arvioida, voidaanko perusoikeutta rajoittaa asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa suostumuksella.

Asukkaan suostumuksellakaan ei tietosuojavaltuutetun käsityksen mukaan voida syrjäyttää vaatimusta siitä, että kameravalvonnan tulee olla lain sallimaa ja henkilötietojen kerääminen sen
avulla asiallisesti perusteltua ja tarpeellista rekisterinpitäjän toiminnan kannalta. Nuorista saa kameravalvonnankin avulla kerätä vain sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeellisia ja välttämättömiä palvelun tai hoidon antamisessa.

Kameravalvonnan tarpeellisuutta vastaanottoyksikön huoneissa on arvioitava kunkin nuoren osalta erikseen. Joidenkin nuorten osalta kameravalvonnan sallittavuuden edellytykset vastaanottohuoneessa saattavat täyttyä ja jonkun toisen kohdalla ei. Jos kameravalvonta on tarpeen nuoren terveyden, hoidon tai turvallisuuden takaamiseksi tai työntekijän turvallisuuden takaamiseksi, voitaneen se katsoa myös henkilötietolain kannalta arvioituna tarpeelliseksi ja asiallisesti perustelluksi. Tällöin kameravalvonta tulee myös toteuttaa siten, että kyseisiin tavoitteisiin päästään. Kameravalvonta tulee lopettaa siinä vaiheessa, kun se ei enää ole tarpeen. Kameravalvontaa ei saa käyttää sellaisten nuorten kohdalla, joiden osalta tällaisia syitä ei ole. Kameravalvonnasta tulee myös selvästi kertoa ja jos kameravalvonta ei ole kaiken aikaa toiminnassa, tulee sen alkaminen ja päättyminen ilmoittaa.

Lausunnossa käsiteltiin vielä erikseen kameravalvontaa osastojen käytävillä ja eristystilassa sekä työntekijöiden kameravalvontaa.

SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET
Henkilötietolaki: 5 §, 6 §, 9 §, 11 §, 12 § 10 k, 24 §
Suomen perustuslaki 10 § 1 mom. ja 3 mom., 19 §
Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 13 §
Laki yksityisyyden suojasta työelämässä 16 § ja17 §

Sisällysluettelo

25.5.2004