8.1.2020

Apulaisoikeuskansleri kehottaa sosiaali- ja terveysministeriötä korjaamaan lainsäädäntötoimin toimeentuloturvan muutoksenhakulautakuntien jäsenten sidonnaisuuksien rekisteröinnissä ilmenneet puutteet. Nykyinen muutoksenhakulautakuntien jäsenten sidonnaisuusilmoitusten rekisteröinti- ja säilytystapa on vaikeaselkoinen.

Oikeuskanslerille tehdyssä kantelussa kantelija kertoi, ettei ollut löytänyt Oikeusrekisterikeskuksen ylläpitämästä tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä hakemiaan sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan eli Samun asiantuntijajäsenten tietoja. Tämän perusteella kantelija arveli, että lähes kaikki lautakunnan asiantuntijajäsenet olivat laiminlyöneet laissa säädetyn velvollisuutensa ilmoittaa sidonnaisuuksistaan.

Samun asiantuntijajäsenten on lain mukaan ilmoitettava sidonnaisuuksistaan siten kuin tuomioistuinten asiantuntijajäsenten, jotka ilmoittavat sidonnaisuutensa tuomioistuimelle. Tuomioistuin tallentaa sidonnaisuustiedot Oikeusrekisterikeskukseen, josta ne ovat kaikkien tarkastettavissa. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä oikeusministeriö toteavat apulaisoikeuskanslerille antamissaan selvityksissään, että sidonnaisuuksien ilmoitusvelvollisuus ja rekisteröintivelvollisuus ovat kaksi eri asiaa eikä laissa ole säädetty Samun asiantuntijoiden sidonnaisuuksien rekisteröimisvelvollisuudesta. Tämän ja eräiden käytännön ongelmien vuoksi sosiaali- ja terveysministeriö oli päättänyt, että sidonnaisuusilmoitukset toimitetaan sosiaali-ja terveysministeriölle, jossa niitä myös säilytetään ja josta ne ovat pyydettäessä saatavissa. Sama menettelytapa koski myös työeläkeasioiden sekä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntien asiantuntijajäseniä.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan käytäntö on epäselvä eikä sidonnaisuustietojen pyytäjä voi tietää, että kyseisten lautakuntien asiantuntijajäsenten tietoja tulee Oikeusrekisterikeskuksen asemesta pyytää ministeriöstä. On myös sangen todennäköistä, että tietoja Oikeusrekisterikeskuksesta hakenut tekee tietojen puuttumisesta virheellisiä johtopäätöksiä lautakuntien jäsenten ilmoitusvelvollisuuden noudattamisesta, kuten kantelijakin oli tehnyt.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että ministeriöiden sopima, lakiin perustumaton käytäntö ei ole selkeä eikä palvele lainkäytön avoimuutta tai toteuta kansalaisten mahdollisuutta valvoa julkisen vallan käyttöä.