Lausunto hallituksen esityksen luonnoksesta genomilaiksi
- Asiasanat
- Henkilörekisteri, Henkilötiedot, Terveydenhuolto, Tietosuoja
- Tapausvuosi
- 2018
- Antopäivä
- Diaarinumero
- OKV/37/20/2018
- Ratkaisija
- Oikeuskansleri
Hallituksen esitys linkittyy eduskunnassa valiokuntavaiheessa oleviin hallituksen esityksiin sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä (niin sanottu toisiolaki) ja EU:n yleistä tietosuoja-asetusta täydentäväksi lainsäädännöksi (tietosuojalaki) sekä ministeriössä valmisteilla olevaan biopankkilain kokonaisuudistukseen.
Genomitietojen tallentaminen lailla perustettavan Genomikeskuksen genomitietorekisteriin merkitsee oikeudellisesti EU:n tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen (arkaluonteiset tiedot) käyttötarkoituksen muutosta kohdistuen erittäin laajaan tietojoukkoon. Suomen asukkaiden terveydenhuollossa, biopankkitoiminnassa, lääketieteellisessä tutkimuksessa ja yritystoiminnassa syntyvän genomitiedon ja siihen liittyvän metatiedon tallentaminen ei perustuisi luonnollisen henkilön suostumukseen vaan tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuun tärkeää yleistä etua koskevaan syyhyn laissa tarkemmin säädetyllä tavalla.
Oikeuskanslerin mukaan genomilain lähtökohta yleisen edun mukaisen käyttötarkoituksen osalta on lähtökohtaisesti perusteltu liittyen vahvasti Genomikeskuksen edistämistehtäväksi säädettävään Suomen asukkaiden genomitiedon käyttöön terveydenhuollossa ottaen huomioon muun ohessa sen, että genomitietoa on jo olemassa ja se on hajallaan tallennettuna erilaisin tietoturva- ja tietosuojaratkaisuin.
Oikeuskanslerin lausunnossa on todettu, että tietosuoja-asetuksen ja sen soveltamista koskevien perustuslakivaliokunnan tuoreiden kannanottojen (esim. PeVL 15/2018 vp–HE 16/2018 vp, HE 15/2018 vp) mukaisesti tietosuoja-asetusta täydentävän sääntelyn tarvetta on arvioitava käsittelyn aiheuttamien uhkien ja riskien näkökulmasta. Tämä yleislähtökohta tuodaan sinänsä hyvin esille esitysluonnoksessa. Esityksessä olisi kuitenkin perusteltua vielä tarkemmin ja selkeämmin arvioida eri tyyppisen genomitiedon ja sen eri tyyppisen käytön perusoikeusriskejä. Genomilain tarkoittamat käsittelytilanteet eivät ole riskien näkökulmasta laisinkaan samankaltaisia ja osassa ei varsinaisesti ole kysymyksessä edes henkilötietojen käsittely.
Genomikeskuksen yhdeksi tehtäväksi säädetyn kehittämis- ja innovaatiotoiminnan edistämisen osalta viitattiin perustuslakivaliokunnan toisiolaista antamaan lausuntoon (PeVL 1/2018 vp–HE 159/2017 vp), jonka mukainen tarkempi kehittämis- ja innovaatiotoiminnan jaottelu tieteellisen tutkimuksen kriteerein tehtävään soveltavaan tutkimukseen sekä kaupalliseen tutkimus- ja innovaatiotoimintaan ja perustuslakivaliokunnan edellyttämät sääntelyn täsmennykset on perusteltua sisällyttää soveltuvin osin myös genomilakiin ja sen perusteluihin.