28.03.2014

Esitutkinta - Ilmoitusvelvollisuus - Poliisi - Virkarikos

Poliisin menettely tuomaria koskevassa virkarikosasiassa

Keskusrikospoliisissa toiminut tutkinnanjohtaja teki tuomarin (käräjäoikeuden laamannin) tekemäksi epäillyssä virkarikosasiassa esityksen esitutkinnan rajoittamiseksi. Tutkinnanjohtaja toimitti kyseisen rajoittamisesityksen syyttäjänvirastolle, joka lähetti sen edelleen oikeuskanslerinvirastoon. Oikeuskansleri ei hyväksynyt rajoittamisesitystä koska tutkinnanjohtajan esittämän säännöksen (esitutkintalain 4 §:n 4 momentin) nojalla esitutkintaa ei voinut rajoittaa jättämällä se kokonaan toimittamatta, vaan tässä rajoittamisessa kyse on aina jo aloitetun esitutkinnan lopettamisesta. Esitutkintaa ei ollut asiassa aloitettu, joten sitä ei olisi ollut mahdollista määrätä lopetettavaksi kyseisen säännöksen nojalla. Oikeuskansleri päätti omasta aloitteestaan selvittää tarkemmin poliisin menettelyn asiassa.

Tutkinnanjohtaja myönsi selvityksessään, että esitutkintaa käräjäoikeuden laamannin menettelyn osalta ei olisi edes voinut aloittaa syyteoikeuden vanhentumisen vuoksi ja että rajoittamisesitys näin ollen oli ollut tältä osin aiheeton. Keskusrikospoliisi piti lisäksi todennäköisenä, että asiassa oli senpoikkeuksellisen monitahoisuuden vuoksi epähuomiossa toimitettu rajoittamisesitys kokonaisuudessaan syyttäjänvirastolle, vaikka laamannia koskeva osa olisi tullut toimittaa oikeuskanslerinvirastolle.

Oikeuskanslerilla ei ollut oikeudellisia perusteita arvioida asiaa toisin. Oikeuskanslerin mukaan asiassa ei siis olisi tullut tehdä laamannin menettelyn osalta rajoittamisesitystä vaan tutkinnanjohtajan olisi tullut tehdä päätös olla aloittamatta esitutkintaa, kuten tutkinnanjohtaja sittemmin tekikin oikeuskanslerin päätettyä olla hyväksymättä rajoittamisesitystä. Selvää oikeuskanslerin mukaan myös oli, että kun tutkinnanjohtaja kuitenkin teki rajoittamisesityksen laamannin menettelyn osalta, olisi se tältä osin tullut toimittaa oikeuskanslerinvirastoon, eikä syyttäjänvirastoon. Oikeuskansleri saattoi tutkinnanjohtajan tietoon käsityksensä tämän virheellisestä menettelystä.

Lisäksi ilmeni, että keskusrikospoliisi ei alun perin ollut ilmoittanut oikeuskanslerinvirastolle mainitussa asiassa tehdystä laamannin tekemäksi epäiltyä virkarikosta koskeneesta tutkintapyynnöstä.

Poliisin ylijohto oli vuonna 2000 lähettänyt silloisille poliisin lääninjohdoille tiedoksi ja noudatettavaksi sekä alaisen hallinnon tietoon saatettavaksi apulaisoikeuskanslerin sisäasiainministeriölle lähettämän kirjeen. Kirjeessään apulaisoikeuskansleri totesi, että poliisin ilmoitusvelvollisuus tuomareiden tekemiksi epäiltyjen virkarikosasioiden osalta olisi parasta järjestää siten, että oikeuskanslerinvirastoon ilmoitettaisiin aina tällaisesta tutkittavaksi tulleesta asiasta.

Oikeuskansleri kiinnitti päätöksessään keskusrikospoliisin huomiota velvollisuuteen ilmoittaa oikeuskanslerinvirastolle tutkittavakseen tulleista tuomarin tekemäksi epäillyistä virkarikoksista.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.