24.02.2014

Esitutkinta - Perusteleminen - Syyttäjä

Esitutkinnan rajoittamista koskevan päätöksen perusteleminen

Syyttäjä oli tutkinnanjohtajan esityksestä esitutkintalain 4 §:n 3 momentin ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 7 §:n perusteella päättänyt olla suorittamatta esitutkintaa asianomistajan ilmoittamassa asiassa. Käytettävissä olevan asiakirja-aineiston perusteella apulaisoikeuskanslerilla ei ollut sinänsä aihetta epäillä, että päätöksen tehnyt kihlakunnansyyttäjä ja päätöksen sittemmin muutosharkintaratkaisussaan hyväksynyt apulaisvaltakunnansyyttäjä olisivat ratkaisuja tehdessään ylittäneet harkintavaltansa. Syyttäjä oli kuitenkin päätöksensä perusteluissa viitannut tutkinnanjohtajan esittämiin perusteluihin, jotka olivat osittain harhaanjohtavia.

Kanteluasiassa esiin nostetun tutkinnanrajoittamispäätöksen perustelujen mukaan ”teon haitallisuutta arvioitaessa on haitallisuutta vähentävänä huomioitava se, että asianosaisilla on riidanalainen lapsen tapaamisoikeusprosessi vireillä.” Valtakunnansyyttäjän antaman selvityksen mukaan lapsen huoltajuusriidalla voi olla vaikutusta ja yhteyttä pikemminkin tekijän syyllisyyteen kuin teon haitallisuuteen. Apulaisoikeuskanslerille antamassaan selvityksessä valtakunnansyyttäjä nimitti teon haitallisuuden ja siitä ilmenevän tekijän syyllisyyden keskenään sekoittamisen päätösperusteluissa ”dogmaattiseksi epätarkkuudeksi”, mikä on omiaan antamaan vaikutelman siitä, ettei asialla olisi juurikaan käytännön merkitystä.

Apulaisoikeuskanslerin käsityksen mukaan kysymys on kuitenkin periaatteellisemmasta asiasta kuin pelkästään ”dogmaattisesta epätarkkuudesta”. Tutkinnanrajoittamispäätöksen perustelujen perusteella asianomistajalla on mahdollisuus harkita, kannattaako hänen ryhtyä käyttämään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 14 §:ssä säänneltyä toissijaista syyteoikeuttaan. Harkintavaiheessa asianomistajalle voi olla tosiasiallisesti merkityksellistä tietää, ovatko poliisi- ja syyttäjäviranomaiset arvioineet jonkun tapahtuman haitallisuuden, eli vahingollisuuden ja vaarallisuuden, vähäiseksi, vai ovatko ne arvioineet vain tekijän syyllisyyden vähäiseksi, vaikka teko sinänsä on voinut olla merkittävästi haitallinen.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan on tärkeätä, että esitutkinnan rajoittamispäätöksessä esitetyt perustelut eivät ole harhaanjohtavia. Tämä on erityisen tärkeätä tilanteessa, jossa syyttäjä ratkaisussaan ainoastaan viittaa tutkinnanjohtajan ilmoittamiin perusteluihin, niitä enemmälti tarkentamatta. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa asianomistajalle oli muodostunut käsitys, että paikallissyyttäjän lisäksi myös Valtakunnansyyttäjänvirasto muutosharkintaratkaisussaan oli hyväksynyt tutkinnanjohtajan osittain harhaanjohtavat päätösperustelut sellaisinaan.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.