9.9.2010

Kantelijan kertoman mukaan rikosylikonstaapeli oli kieltäytynyt kirjaamasta tutkintailmoitusta omaisuusrikosasiassa ja ajanut hänet ulos poliisilaitokselta.

Esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen 1 §:n mukaan kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle rikoksesta tai tapahtumasta, jota hän pitää rikoksena, ilmoitus on viipymättä kirjattava.

Kanteluun antamassaan selvityksessä rikosylikonstaapeli oli kertomansa mukaan ymmärtänyt kantelijan yrittävän selittää, että hänen pankkitililtään häviää rahaa, vaikka kortin salainen tunnusluku oli vain hänen itsensä tiedossa. Rikosylikonstaapelin mukaan kantelijan kertomus puuroutui sekavaksi hänen vaihdellessa välillä puheenaihetta, ryhtyen puhumaan vuosikymmenten takaisista asioista. Rikosylikonstaapeli myönsi ymmärtäneensä kantelijan puheesta ainakin sen, että hän katsoi joutuneensa jonkinlaisen oikeudettoman omaisuudenmenetyksen kohteeksi, mutta jättäneensä kirjaamatta rikosilmoitusta. Hän kertoi kehottaneensa kantelijaa toimittamaan tiliotteen, josta tilitapahtumat ilmenisivät. Rikosylikonstaapeli kiisti ajaneensa kantelijan ulos, mutta kertoi kehottaneensa häntä menemään kotiin.

Apulaisoikeuskanslerin käsityksen mukaan kantelija oli kertoessaan, että hänen pankkitililtään häviää rahaa selittämättömällä tavalla yksilöinyt rikoksena pitämänsä tapahtuman sillä tavalla, että sen perusteella olisi ollut mahdollista ja perusteltua kirjata tutkintailmoitus. Apulaisoikeuskansleri piti myös hyvänä poliisin lääninjohdon suosittelemaa toimintamallia, jonka mukaan ilmoituksen kirjaamisen jälkeen ilmoittajaa olisi voitu vielä tarvittaessa kehottaa täydentämään ilmoitustaan.

Apulaisoikeuskansleri saattoi ilmoituksen kirjaamisesta esittämänsä näkemyksen poliisiviranomaisten tietoon.