17.2.2010

Tuomari - Ilmoitus - Ratkaisu

Päätös käräjätuomarin epäillyn virkarikoksen johdosta

Keskisavolaisen poliisilaitoksen rikoskomisario oli tehnyt oikeuskanslerinvirastoon ilmoituksen käräjäoikeuden käräjätuomariin kohdistuvasta tutkintapyynnöstä. Tutkintapyyntö ja sen perusteella toimitettu esitutkinta koskivat epäiltyä tuottamuksellista virkarikosta, jossa epäiltynä oli käräjätuomari ja käräjäoikeuden toimistosihteeri sekä kaupungin talous- ja velkaneuvoja.

Käräjätuomari oli tehnyt päätöksen velkajärjestelyasiassa. Velallinen oli saanut tiedon päätöksestä vasta valitusajan umpeuduttua käräjätuomarin lähetettyä päätöksen virheelliseen (kaupungin talous- ja velkaneuvojan) prosessiosoitteeseen. Hovioikeus oli velallisen hakemuksesta palauttanut menetetyn määräajan katsoen ratkaisussaan, että velallisen prosessiosoite oli hänen oma osoitteensa, jonne käräjäoikeuden olisi tullut lähettää kyseinen ilmoitus.

Kaupungin talous- ja velkaneuvoja oli laatinut velallisen pyynnöstä kirjallisen lausuman käräjäoikeudelle kyseisessä velkajärjestelyasiassa. Käräjätuomari oli esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä kuultuna kertonut jääneensä käsitykseen, että talous- ja velkaneuvoja toimi velallisen asiamiehenä asiassa ja että velallisen prosessiosoite oli talous- ja velkaneuvojan toimiston osoite. Velallisen esitutkintakertomuksesta ilmeni, että myös velallinen oli jäänyt tähän käsitykseen.

Mainitussa talous- ja velkaneuvojan laatimassa kirjallisessa lausumassa oli todettu, että ”kutsut kehotukset ja ilmoitukset voi lähettää velalliselle”. Käräjätuomarin pyynnöstä toimistosihteeri oli kuitenkin toimittanut mainittua päätöstä koskevan ilmoituksen talous- ja velkaneuvojan toimiston osoitteeseen.

Talous- ja velkaneuvoja on esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä kertonut, että hän ei ollut toimittanut ilmoitusta päätöksestä edelleen velalliselle, koska hän oli katsonut ainoastaan laatineensa lausuman velallisen puolesta toimimatta kuitenkaan velallisen asiamiehenä asiassa. Talous- ja velkaneuvoja on lisäksi kertonut, että hän oli ilmoittanut kirjallisessa lausumassaan velallisen prosessiosoitteen käräjäoikeudelle ja olettanut, että käräjäoikeudesta oli lähetetty ilmoitus tiedoksi myös ilmoitettuun velallisen prosessiosoitteeseen.

Oikeuskansleri katsoi, että käräjätuomarin menettely ei ollut täyttänyt käräjätuomarin työlle asetettavia huolellisuusvaatimuksia. Käräjätuomari oli laiminlyönyt lähettää oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen velallisen prosessisoitteeseen. Käräjätuomarin menettelyn seurauksena velallinen oli menettänyt puhevaltansa asiassa. Kyse oli periaatteellisesti merkittävästä asiasta, joka on vaarantanut perustuslain 21 §:ssä turvatun oikeuden saada asia käsitellyksi tuomioistuimessa asianmukaisesti.

Asiaa kokonaisuutena arvioidessaan oikeuskansleri otti huomioon, että käytettävissä olevan selvityksen perusteella kyse on ollut inhimillisestä erehdyksestä. Jälkikäteisesti arvioiden käräjätuomarin menettely ei ollut johtanut oikeudenmenetyksiin hovioikeuden palautettua velallisen hakemuksesta menetetyn määräajan. Asian käsittely oli kuitenkin jossain määrin pitkittynyt käräjätuomarin virheen vuoksi ja velallisen oli täytynyt itse hakea määräajan palauttamista hovioikeudelta. Tästä oli voinut aiheutua velalliselle myös taloudellista vahinkoa.

Talous- ja velkaneuvojan menettelyä arvioidessaan oikeuskansleri totesi, että esitutkinta-aineistossa oli ristiriitaista tietoa siitä, mitä talous- ja velkaneuvoja ja velallinen olivat keskenään sopineet käräjäoikeuden ratkaisusta ilmoittamisesta. Velallisen mukaan talous- ja velkaneuvojan oli määrä ottaa yhteyttä päätöksen jälkeen velalliseen. Talous- ja velkaneuvoja oli tämän esitutkinnassa kiistänyt. Mitä keskustelua asiasta oli mahdollisesti käyty, ei ollut enää oikeuskanslerin selvitettävissä. Asiakirjanäyttö puhui sen puolesta, että talous- ja velkaneuvojan tarkoituksena ei ollut toimia velallisen asiamiehenä. Väärinkäsityksen mahdollisuus olisi poistunut, mikäli talous- ja velkaneuvojan olisi ollut yhteydessä velalliseen saatuaan käräjäoikeuden päätöksen. Oikeuskansleri piti yllättävänä, että talous- ja velkaneuvojan ei mitenkään reagoinut saatuaan käräjäoikeuden päätöksen asiassa, jossa hän oli velallisen puolesta toiminut.

Asiaa rikosoikeudellisesti arvioidessaan oikeuskansleri katsoi, että käräjätuomarin teko oli huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat rikoslain 40 luvun 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Käräjätuomarin menettely ei näin ollen täyttänyt tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista koskevaa tunnusmerkistöä.

Oikeuskansleri totesi kuitenkin, että käräjätuomari oli päätöksessä mainituin perustein menetellyt valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin vastaisesti. Menettelyn moitittavuutta arvioitaessa oli kuitenkin otettava huomioon, että erehtyminen oli vallinneissa olosuhteissa ollut jossakin määrin ymmärrettävissä eikä teko siten ilmentänyt sellaista moitittavaa huolimattomuutta, joka olisi antanut aiheen valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 6 §:n tarkoittamaan huomautukseen. Tämän vuoksi oikeuskansleri katsoi riittäväksi, että saattoi päätöksessään käräjätuomarin menettelystä esittämänsä käsityksen hänen tietoonsa lähettämällä päätöksensä käräjätuomarille tiedoksi.

Käytettävissä olleen aineiston perusteella ei käräjäoikeuden toimistosihteerin eikä kaupungin talous- ja velkaneuvojan todettu syyllistyneen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen tai muuhunkaan lainvastaiseen menettelyyn. Oikeuskansleri saattoi päätöksessä esittämänsä näkökohdat kuitenkin tiedoksi talous- ja velkaneuvojalle lähettämällä hänelle jäljennöksen päätöksestään.

Perustuslaki 21 §
Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti ja 45 § 1 momentti
Oikeudenkäymiskaari 8 luku 11 § 2 momentti

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.