26.1.2010

Kaksi poliisia oli pysäyttänyt kantelijan liikennevalvonnan yhteydessä. Poliisit olivat toimineet poliisilaitoksella, jonka toimialue oli täysin suomenkielinen. Kantelijaa oli kuulusteltu suomeksi ja rangaistusmääräys oli kirjoitettu samalla kielellä. Kantelija katsoi kantelussaan, että hänellä olisi ruotsinkielisenä tullut olla oikeus puhua ruotsia poliisien kanssa.

Niin perustus-, kieli- kuin esitutkintalaki sisälsi kantelijan kielellisiä oikeuksia koskevia määräyksiä. Muun muassa kielilaissa korostui viranomaisten velvollisuus viran puolesta huolehtia yksilön kielellisten oikeuksien toteutumisesta ilman, että niihin tarvitsi erikseen vedota. Epäillyn oli ilman mitään painostusta voitava valita oma kieli, joko ruotsi tai suomi, jota hän esitutkinnassa halusi käyttää. Selvää siis on, että kantelijalla oli tapauksessa ollut oikeus käyttää omaa kieltään (ruotsia) rangaistusmääräysmenettelyssä, mikäli hän oli näin halunnut.

Kantelijan kertomus tapahtumainkulusta poikkesi joiltakin osin poliisien selvityksissään kertomasta. Apulaisoikeuskanslerin mukaan keskustelun sisältö, joka oli johtanut siihen, että osapuolet olivat päätyneet käyttämään suomea, jäi jossain määrin epäselväksi. Kielivalinta ei kaikesta päätelleen kuitenkaan ollut tapahtunut määräysten edellyttämällä kantelijankielellisiä oikeuksia ajatellen neutraalilla tavalla. Käytettävissä olleen aineiston perusteella ja huomioiden erityisesti päätöksessä esitetyt näkökohdat apulaisoikeuskansleri katsoi, etteivät kantelijan laissa turvatut kielelliset oikeudet olleet tapauksessa asianmukaisesti toteutuneetkäytännössä.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti poliisien huomiota päätöksessä esittämiinsä näkökohtiin, jotka koskivat kantelijan kielellisiä oikeuksia.

Suomen perustuslaki 17 § 1 mom.
Esitutkintalaki 37 §
Laki rangaistusmääräysmenettelystä 5 §
Kielilaki 2, 6, 10 ja 18 §