13.1.2010

Holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 91 §:n mukaisen edunvalvontailmoituksen maistraatille oli tehnyt henkilö (edunvalvonnan tarkoittaman henkilön poika), jolla saman lain 72 §:n 1 momentin mukaan on maistraatin ohella mahdollisuus tehdä edunvalvojan määräämisestä itsenäinen hakemus käräjäoikeudelle.

Maistraatti oli ilmaissut päätöksen muodossa käsityksensä siitä, että edunvalvontaan ei ollut aihetta ja että maistraatti ei tulisi tekemään hakemusta käräjäoikeudelle.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että kyseessä ei ollut hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin tarkoittama valituskelpoinen hallintopäätös, jolla edunvalvonnan tarve olisi holhouslain säännöksiä soveltaen ratkaistu tai jätetty tutkimatta vaan viranomaisen suorittaman harkinnan lopputuloksen ilmaiseminen päätöksen muodossa.

Hallintolain 48 §:n mukaan valituskelvottomaan päätökseen on sisällytettävä ilmoitus siitä, että päätökseen ei saa hakea muutosta. Yksiselitteisen sananmuotonsa perusteella säännös kattaa kaikki päätökseksi nimetyt ratkaisut. Myös hallintolain (434/2003) ja sen taustalla olevan perustuslain mukaiseen hyvään hallintoon kuuluu, että viranomaisessa asioivat henkilöt eivät jää epätietoisiksi annetun päätöksen luonteesta ja vaikutuksesta. Oikeuskanslerille tehdystä kantelusta ilmeni ilmoituksen tekijän olleen päätöksen saatuaan siinä käsityksessä, että edunvalvonta-asia oli maistraatin antamalla päätöksellä lopullisesti ratkaistu.

Sekä hallintolain pakottavien säännösten että hyvän hallinnon perusteiden nojalla apulaisoikeuskansleri katsoi, että maistraatin päätökseen olisi tullut sisältyä ilmoitus sen valituskelvottomuudesta sekä ohjaus mahdollisuudesta omatoimisesti käräjäoikeudelle tehtävään hakemukseen.

Koska nämä seikat oli maistraatin antaman selvityksen mukaan kantelun tarkoittamassa tapauksessa ja myös yleisesti korjattu, ei kantelu antanut aihetta toimenpiteisiin.