3.4.2009

Kantelija kertoi Viestintäviraston TV-maksutarkastuksesta lähettämän ennakkoilmoituksen ja sen mukana tulleen televisioilmoituslomakkeen saatuaan tehneensä erehdyksessä televisioilmoituksen palauttamalla lomakkeen täytettynä, vaikka hänellä ei ollut televisiota. Kantelija ei ollut ymmärtänyt, että lomaketta eiolisi tarvinnut lainkaan palauttaa, mikäli televisiota ei ollut. Ilmoittaakseen, ettei omistanut televisiota kantelija oli lomakkeen television sijaintiosoitetta koskevaan kohtaan kirjoittanut sanan ”ei”. Hän oli perustellut erehdystään korkealla iällään ja puutteellisella kielitaidollaan.

Perustuslain 21 §:n 2 momentin takaamasta oikeudesta hyvään hallintoon säädetään tarkemmin hallintolaissa, jonka säännökset velvoittavat viranomaista muun muassa neuvontaan, asianmukaiseen palveluun, hyvään kielenkäyttöön ja asian riittävään selvittämiseen. Hallintolain tarkoituksena on muun muassa varmistaa, että asiointia järjestettäessä ja palveluja tarjottaessa kiinnitetään riittävää huomioita asiakkaiden tarpeisiin. Yhdenvertaisuuslain 4 § velvoittaa viranomaista vakiinnuttamaan sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan yhdenvertaisuuden edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Perustuslaki ja yhdenvertaisuuslaki kieltävät syrjinnän muun muassa iän, etnisen alkuperän tai kielen perusteella.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että Viestintäviraston tulisi laatia ohjeensa ja lomakkeensa mahdollisimman yksiselitteisiksi niin, että myös kieltä osaamattomat tai muita rajoituksia omaavat henkilöt voivat yhdenveroisesti suoriutua hallintoasiansa hoitamisesta. Jotta yhdenvertaisuus voitaisiin tosiasiallisesti taata myös niille henkilöille, jotka jonkin henkilöönsä liittyvän seikan vuoksi tarvitsevat asiansa hoitamiseen tavallista enemmän viranomaisen myötävaikutusta, on viranomaisen järjestettävä käytännön asiakastyönsä siten, että tällaisten tilanteiden havaitsemiseen ja yksilölliseen hoitamiseen on tarvittavat valmiudet. Kantelijan palauttamalleen lomakkeelle tekemien, tavallisuudesta poikkeavien merkintöjen vuoksi Viestintäviraston olisi pitänyt ennen laskuttamista pyrkiä oma-aloitteisesti hankkimaan lisäselvitystä asiakkaan tarkoituksesta sekä television tosiasiallisesta olemassaolosta.

Valtion televisio- ja radiorahastosta annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan Viestintävirasto perii ilmoituksen television käytöstä saatuaan televisiomaksua television käyttäjäksi ilmoitetulta tekemättä erillistä päätöstä maksuvelvollisuudesta. Televisio- ja radiopalvelujen käyttäjäksi pääsee siten ilmoituksella ja palvelun tarjoaja hyväksyy ilmoittajan käyttäjäksi lähettämällä tälle palvelusta perittävää maksua koskevan laskun.

Palvelun käyttäjäksi hyväksymistä on pidettävä julkisen palvelun toteuttamiseksi tehtävänä tosiasiallisena ratkaisuna eikä valituskelpoisena hallintopäätöksenä. Vaikka laskuun ei sen valituskelvottomuudesta johtuen tarvitsisikaan liittää valitusosoitusta tai -kieltoa, apulaisoikeuskansleri katsoi perustusoikeutena taatun oikeusturvan ja sitä osaltaan toteuttavan viranomaisen neuvontavelvollisuuden edellyttävän, että asiakkaalle kuitenkin annetaan ohjausta laskua koskevista muutoksenhakumahdollisuuksista. Apulaisoikeuskansleri katsoi myös, että koska hallinnon asiakkailla on perustuslain 21 §:n 1 momentin ja asianomaisten hallintolain säännösten perusteella oikeus saada asiansa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä käsitellyksi viranomaisessa, olisi Viestintäviraston toistuvan asiakkaan kirjeisiin vastaamisen asemasta kohtuullisessa ajassa tullut osaltaan ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, että laskua koskeva erimielisyys olisi voitu saattaa puolueettoman lainkäyttöelimen ratkaistavaksi.

Apulaisoikeuskansleri saattoi Viestintäviraston tietoon käsityksensä viranomaisen asian selvittämistä, palvelua, neuvontaa ja hyvää kielenkäyttöä koskevista velvollisuuksista sekä viranomaisen velvollisuudesta yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan takaamiseen ja edistämiseen.

Perustuslaki 21 § ja 22 §
Yhdenvertaisuuslaki 4 §
Hallintolaki 6-9 § ja 31 § 1 mom