20.12.2005

Hovioikeus oli pyytänyt oikeuskanslerilta lausuntoa asianomistajan käräjätuomaria vastaan nostamassa virkasyyteasiassa.

Asiassa oli kysymys Sveitsin oikeusviranomaisten luovuttamien tietojen ja asiakirjojen käyttämisestä käräjäoikeudessa vireillä olleessa rikosasiassa.

Sveitsin oikeusvirasto oli kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain nojalla toimittanut tietoja Suomen esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisille. Käräjäoikeus oli pyytänyt Sveitsin liittovaltiota ilmoittamaan, oliko Sveitsin aikanaan luovuttamia tietoja ja asiakirjoja mahdollista käyttää käräjäoikeudessa vireillä olleessa törkeää kavallusta koskeneessa rikosasiassa. Tietoja oli pyydetty ns. kaksoisrangaistavuusedellytyksen täyttymisen osalta.

Sveitsin oikeusvirasto oli käräjäoikeudelle toimittamassaan vastauksessa rajannut oikeusapuna annettujen tietojen käyttöä siten, ettei tietoja voitu käyttää vastaajan syyksi tämän puolison kuoleman jälkeen tehdyiksi epäiltyjen rikosten tutkimiseen. Käräjäoikeus oli kuitenkin tehnyt päätöksen, jonka mukaan tietoja ja asiakirjoja voitiin käyttää oikeudenkäynnissä todisteina ja muuna oikeudenkäyntimateriaalina. Hovioikeus oli puolestaan katsonut, että suomalaiset tuomioistuimet olivat velvollisia noudattamaan Sveitsin aikaisemmin asettamien ehtojen ohella myös Sveitsin käräjäoikeudelle antamassa vastauksessa asetettuja ehtoja.

Oikeuskansleri on hovioikeudelle antamassaan lausumassa todennut, että rikosapulain 27 §:n 2 momentti velvoittaa Suomen viranomaiset noudattamaan oikeusapua antaneen valtion rajoituksia tietojen käytölle. Toimivalta tulkita Sveitsin lainsäädäntöä ja sen mukaisesti toimivalta päättää oikeusapuna annettujen tai annettavien tietojen käytöstä kuuluu yksinomaan Sveitsin oikeusviranomaisille. Kuten hovioikeus oli ratkaisussaan todennut, yleissopimuksesta ei ollut johdettavissa sellaista kieltoa, että oikeusapua antanut valtio ei voisi myöhemmin täsmentää ja oikaista asettamiaan ehtoja tietojen käytön rajoituksista.

Oikeuskansleri oli lausunnossaan todennut, että käräjäoikeuden tuomioon oli haettu muutosta hovioikeudelta. Hovioikeus oli päätynyt siihen, ettei kysymyksessä olevaa aineistoa olisi saanut käyttää törkeää kavallusta koskevassa oikeudenkäynnissä todisteena. Asiakirjojen mukaan syyttäjä oli käräjäoikeuskäsittelyssä esittänyt myös toissijaisen syytteen törkeästä kiskonnasta, jonka tekoaika syytteen mukaan oli ennen vastaajan puolison kuolemaa. Käräjäoikeus oli tosin jättänyt tämän syytteen käsittelemättä, mutta tältä osin hovioikeus tuli antamaan ratkaisunsa ensisijaista syytettä koskevan ratkaisunsa yhteydessä. Samoin hovioikeuden tutkittavaksi asia oli saatettu valituksella siltä osin, kuin kysymyksessä olevat tiedot, joita ei hovioikeuden mielestä olisi saanut ottaa todisteluna vastaan, ovat vaikuttaneet syyksi lukemiseen rangaistustuomiossa. Edellä esittämäänsä viitaten oikeuskansleri oli päätynyt siihen, ettei hänellä ollut perusteita yhtyä hovioikeuden lausuntopyynnössä tarkoitettuun käräjätuomarin menettelyyn kohdistuneeseen rangaistusvaatimukseen.