13.01.2005

Asiakirjan antaminen - Tiedonantovelvollisuus

Ministeriön velvollisuudesta antaa asiakirja

Valtiovarainministeriön virkamies ei ollut toimittanut kirjallisesti pyydettyä asiakirjaa sitä pyytäneelle eikä ollut antanut pyytäjälle julkisuuslaissa edellytettyä päätöstä kieltäytymisestään.

Oikeuskansleri katsoi, että lain menettelysäännösten noudattamisella on oleellinen merkitys asianosaisen oikeusturvan kannalta, koska viranomaisen tekemä valituskelpoinen päätös on edellytys viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 33 §:n muutoksenhaulle. Lisäksi tilanne, jossa kieltäytymisen johdosta ei tehdä kirjallista päätöstä eikä tiedon pyytäjä sitä osaa pyytää, sisältää riskin ratkaisusta, joka on lainvastainen tai epäasiallisesti perusteltu.

Kantelukirjoitukseen oheistettu kirjallinen asiakirjapyyntö osoitti, että tämä oli koskenut yksinomaan nk. autoveron laskentamallia eikä muita asiakirjoja ollut siinä pyydetty. Ministeriön lausunnosta ilmenee, että kirjallisen pyynnön ohella kantelija oli esittänyt suullisen pyynnön kysymyksessä olevalle ministeriön vero-osaston virkamiehelle Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä 10.11.2001 olleiden lehtikirjoitusten perusteella koskien sitä materiaalia, jonka tämä oli esitellyt Autoalan toimitusjohtajapäivillä. Lupaus toimittaa asiakirjoja kantelijalle ja seminaarin osanottajille olisi lausunnosta päätellen koskenut kuitenkin yksinomaan autoverotuksen laskentamallia.

Mitä tulee ministeriön virkamiehen velvollisuuteen luovuttaa myös kantelijalle seminaarin osallistujille antamansa tiedot, joiden sisältöä ministeriö ei ollut yksilöinyt lausunnossaan, asia oli julkisuuslain näkökulmasta tulkinnanvarainen. Oikeuskansleri katsoi, että ottaen huomioon perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen ja julkisuuslain 17 §:n tasapuolista kohtelua edellyttävän vaatimuksen sekä sen, että perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen, olisi käsiteltävänä olleessa tilanteessa ollut paikallaan harkita seminaarissa esitettyjen, mahdollisesti kirjallisessa muodossa olleiden tietojen luovuttamista myös niitä pyytäneelle julkisuuslain 6 §:ää ja 9 §:n 2 momenttia noudattaen. Ministeriön lausunnosta ilmenevä viittaus julkisuuslain 5 §:n 3 momentin 2 kohtaan koskien virkamiehen hallussa olevia keskeneräisiä asiakirjoja, ei oikeuskanslerin mielestä ollut riittävä peruste tietojen luovuttamatta jättämiseen olosuhteissa, joissa samat tiedot jo oli esitetty ulkopuoliselle taholle ministeriön aktiiviseen tiedottamiseen liittyen ja johon tilaisuuteen virkamies oli osallistunut esimiehen hiljaisella hyväksynnällä. Voitiin kyseenalaistaa se, olivatko muistiinpanot tässä vaiheessa enää virkamiehen omaan käyttöön laadittuja, vaikkakin virkamiehen esimiestaho olisikin ollut epätietoinen esityksen sisällöstä.

Julkisuuslain 5 luvun säännökset viranomaisen velvollisuudesta edistää tiedonsaantia huomioon ottaen, tallentamattomienkaan tietojen osalta ei oikeuskanslerin käytettävissä olleen selvityksen perusteella näyttänyt olleen oikeudellisia perusteita kohdella tietoja pyytänyttä yksityishenkilöä eri tavalla kuin Autoalan seminaariin osallistuneita.

Saadun selvityksen perusteella oli todettavissa, että kantelija oli suullisesti pyytänyt seminaarin asiakirjamateriaalia, mutta kirjallisesti esittänyt rajatumman pyynnön saada yksinomaan edellä mainitun laskelman. Kantelukirjoituksesta eikä hankitusta selvityksestä tosin ilmennyt missä järjestyksessä pyynnöt oli esitetty. Oikeuskansleri katsoi mahdottomaksi täysin sulkea pois sitä vaihtoehtoa, etteikö kirjallinen pyyntö olisi voitu tulkita koskeneen yksilöidysti autoveron laskentamallia eikä kaiken kaikkiaan sitä tietoa, joka oli jaettu Autoalan toimitusjohtajien seminaarissa. Toisaalta, jos suullinen pyyntö oli esitetty sellaisissa olosuhteissa, ettei kirjallisen pyynnön voitaisi katsoa sitä kumonneen, pyynnön osalta olisi tullut menetellä julkisuuslain mukaisesti ilmoittamalla tiedon pyytäjälle kieltäytymisen syy ja antamalla tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi.

Oikeuskansleri saattoi käsityksensä asiakirjan antamisesta päättämistä koskevan, julkisuuslain mukaisen menettelyn noudattamisesta valtiovarainministeriön tietoon.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.