20.02.2004

Esitutkinnan joutuisuus - Perus - ja ihmisoikeudet

Talousrikostutkinnan tila Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksessa

1. Tarkastushavaintoja

Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen rikospoliisin toimintayksikköön 22.1.2003 tekemässäni tarkastuksessa ilmeni, että esitutkinnan toimittaminen talous- ja omaisuusrikosyksikössä on erityisesti talousrikosten osalta pahoin ruuhkautunut.

Otin esitutkintatilanteen Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksessa ja erityisesti sen talous- ja omaisuusrikosyksikössä omana aloitteena tutkittavaksi.

Poliisilaitos katsoo siltä asian johdosta pyydetyssä 27.11.2003 päivätyssä selvityksessä tilanteen talousrikostutkinnassa johtuvan pääasiassa henkilöstöresurssien puutteesta. Selvityksessä todetaan, että "samaan aikaan, kun esitutkinnalle asetetut vaatimukset ovat erityisesti rikosoikeudenkäyntiuudistuksen vuoksi kasvaneet, on talousrikostutkintaa tekevien henkilöiden määrä oleellisesti vähentynyt yksikössä. Tutkintaan tulleet jutut ovat myös yhä suunnitelmallisempia ja laajempia" ja edelleen, että "Talousrikostutkijoiden lukumäärä on vähentynyt jatkuvasti vuosista 1996-1998". Saadun selvityksen perusteella avoinna olevien talousrikosjuttujen määrä on kasvanut päätoimisilla talousrikostutkijoilla niin, että vuonna 1998 niitä oli 249 ja vuonna 2003 yli kaksi kertaa enemmän eli 550. Myös tutkinta-ajat ovat jatkuvasti pidentyneet niin, että vuonna 2003 keskimääräinen tutkinta-aika talousrikosjutuissa oli noin 500 päivää.

Vuoden 2003 tulossuunnitelmassa Helsingin poliisilaitoksen talous- ja omaisuusrikosyksikölle asetetuista tavoitteista on jouduttu tinkimään. Seurantamittarina on ollut muun muassa, ettei vuoden 2003 lopussa olisi enää ennen 1.1.2000 tutkintaan tulleita juttuja. Talous- ja omaisuusrikosyksikön johtajalta saadun 10.2.2004 päivätyn lisäselvityksen mukaan talousrikostutkinnanjohtajilla oli 4.2.2004 yhteensä 740 avointa juttua (joista osa on muita kuin talousrikoksiksi luokiteltuja R-ilmoituksia).

Ennen 1.1.2000 tutkintaan tulleita juttuja oli avoimena vielä 39. Osa näistä jutuista on sellaisia, joissa esitutkintaa ei ole päästy toimittamaan esimerkiksi sen vuoksi, ettei rikoksesta epäiltyä henkilöä ole onnistuttu tavoittaman. Mukana on kuitenkin myös sellaisia asioita, joissa esitutkinnan toimittamiselle ei näyttäisi olevan mitään tähän verrattavaa "teknistä" estettä. Esimerkiksi vuodelta 1996 on vielä avoinna kaksi juttua, joissa on "pyydetty syyttäjältä kannanottoa siitä, onko kyseessä törkeä vai tavallinen tekomuoto velallisen rikoksessa". Vuodelta 1998 on joitakin juttuja, joissa "tutkinnan pitkittyminen johtuu tutkijan toimimattomuudesta", vuodelta 1999 on useita juttuja, joissa "tutkintaa on jouduttu resurssipulan vuoksi siirtämään useamman kerran". Kaikissa tutkintaan vuonna 2000 tulleissa jutuissa tutkintaa ei ole vielä päästy edes aloittamaan.

Saadun selvityksen perusteella on ilmeistä, että perusoikeutena turvattu oikeus saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä on edellä kerrotunlaisessa tilanteessa pahasti uhattuna. Esitutkinta-aikojen kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon se, että kysymys on (useissa tapauksissa) vasta asian käsittelyn ensimmäisestä vaiheesta, jonka jälkeen seuraa vielä syyteharkinta ja mahdollinen oikeuskäsittely eri oikeusasteissa.

Rikosoikeudellisen järjestelmän toimivuuden ja yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta on ongelmallista, että huono tutkintatilanne on saadun selvityksen mukaan vaikuttanut myös siihen, kuinka paljon talousrikosjuttuja voidaan ottaa oma-aloitteisesti tutkittavaksi ja jopa siihen, tekevätkö esimerkiksi veronviranomaiset rikosilmoituksia kaikista epäilemistään jutuista.

Minulla ei käytettävissäni olevan selvityksen perusteella ole mahdollista arvioida, mistä Helsingin poliisilaitoksen talousrikostutkinnan ongelmissa perimmältään on kysymys (resurssien riittämättömyys tai niiden jakautuminen poliisilaitoksen sisällä/tutkinnan järjestelyjen puutteellisuus/juttujen vaikeuden ja erityisosaamisen välinen epäsuhta?).

2. Kysymys on perus- ja ihmisoikeudesta

Oikeus saada asiansa käsitellyksi kohtuullisessa ajassa on niin perustuslaissa kuin kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattu oikeus. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on toistuvasti korostanut ratkaisuissaan sitä, että rikosasioiden kokonaiskäsittelyajat eivät saa nousta liian pitkiksi.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käsitteli asiaa Suomen osalta aivan äskettäin tapauksessa Kangasluoma vastaan Suomen valtio (48339/99). Ihmisoikeustuomioistuin katsoi Suomen valtion loukanneen kyseisen talousrikosasian käsittelyssä ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa, koska asian käsittely esitutkinnassa, syyteharkinnassa ja tuomioistuimissa kesti ihmisoikeustuomioistuimen mielestä kohtuuttoman kauan. Käsittelyn kokonaiskestoaika esitutkinnan aloittamisesta lainvoimaiseen tuomioistuinratkaisun oli siinä tapauksessa 7 vuotta ja neljä kuukautta. Ihmisoikeustuomioistuin totesi päätöksessään, että sen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan henkilön katsotaan olevan syytteessä mm. silloin, kun esitutkinta häntä vastaan on aloitettu ja hän on saanut virallisen tiedon esitutkinnasta tai sillä on alkanut olla häneen kohdistuvia vaikutuksia.

Selvää on, ettei ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa turvattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa voi toteutua, jos yksinomaan esitutkinnan toimittaminen kestää vuosikausia. Myös kotimaiset laillisuusvalvojat ovat tämän tästä joutuneet kiinnittämään huomiota esitutkintojen viipymisiin.

Helsingin talousrikostutkinnassa nyt vallitseva tilanne, jossa aktiivitutkinnassa on jopa kahdeksan vuotta vanhoja asioita ja tutkinta on kokonaan aloittamatta jopa neljä vuotta vanhoissa asioissa, on perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta kestämätön. Erityisen huolestuttavaa on se, että tutkintatilanne Helsingin talousrikostutkinnassa on viime vuosina jatkuvasti huonontunut. Esimerkiksi tammikuussa 2004 tutkintaan tuli yli 30 juttua, kun samaan aikaan päätettiin vain 7 juttua.

Kaikesta päätellen talousrikostutkinnan ongelmat ovat valtakunnallisesti pahimmat Helsingin poliisilaitoksella, mutta havaintojeni mukaan vastaavanlaisia ongelmia on muuallakin. Tästä kertoo muun muassa oheinen äskettäin ratkaisemani kanteluasia, joka koskee Länsi-Uudenmaan alueellisen rikostutkinnan menettelyä talousrikosasian tutkinnassa. Aktiivisen tutkinnan odotusaika on myös siinä tapauksessa ollut huomattavan pitkä.

Tutkinnanjohtaja perusteli antamassaan selvityksessä tilannetta erityisesti talousrikostutkinnan puutteellisissa resursseilla, jos kohta hän toi esiin myös mm. esitutkintamenetelmien kehittämisen keinona talousrikosjuttujen tutkintojen nopeuttamiseen.

Tiedossani on, että esitutkinnan viipymisiin yleensä ja erityisesti talousrikostutkintojen pitkiin aikoihin on eri yhteyksissä kiinnitetty huomiota. Esimerkiksi Rikostutkinnan tila - selvityshankkeen loppuraportti (Poliisiosaston julkaisu 4/2003) on analysoinut talousrikosten tutkintatilannetta, sen seurauksia ja syitä. Raportissa mm. todetaan, että verottajan kynnys rikosilmoitusten tekemiseen olisi noussut merkittävästi, koska "uusia meneillään olevia talousrikoksia ei saada minkään poliisin talousrikoksia tutkivan yksikön tutkittavaksi".

Raportista ilmenee, että kyseessä on monitahoinen ongelma, mutta siinä myös todetaan, että talousrikostutkintaa tulisi tarkastella prosessina, jonka "kestoon voidaan merkittävästi vaikuttaa".

3. Toimenpiteeni

Esitutkinnan kestolla on vahva ja konkreettinen yksilön oikeusturvaan ulottuva laillisuuskytkentä, kyse ei ole vain abstraktista rikosoikeudellisen vastuun toteutumisesta. Kysymys on yksittäisen ihmisen oikeudesta saada häntä koskeva asia käsitellyksi kohtuullisessa ajassa. Jos talousrikosjuttujen tutkinta jo esitutkintavaiheessa kestää vuosikausia, on kokonaiskäsittelyaika vaarassa muodostua pelkästään tästä syystä isossa jutussa helposti niin pitkäksi, että se on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen soveltamiskäytännön valossa kestämätöntä. Erityisen pahalta tilanne tässä suhteessa näyttää tarkastushavaintojen perusteella olevan Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksessa. Pidän laillisuusvalvojana välttämättömänä, että tilanteen korjaamiseksi ryhdytään toimenpiteisiin.

Saatan tässä esittämäni sisäasiainministeriön poliisiosaston tietoon ja harkittavaksi, millaisin sen käytettävissä olevin keinoin tilanne on saatettavissa vastaamaan perustuslain 21 §:n 1 momentin ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1. kohdan asettamia vaatimuksia. Pyydän poliisiosastoa ilmoittamaan tämän vuoden loppuun mennessä, mihin konkreettisiin toimiin se on asian suhteen ryhtynyt.

Lähetän tämän kirjeeni myös tiedoksi Helsingin kihlakunnan poliisilaitokselle.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.