24.11.2003
Virkarikos - Tuomarin käyttäytyminen - Viranomaistoiminnan luotettavuus
| Diaarinumero: | 12/31/03 |
|---|---|
| Antopäivä: | 24.11.2003 |
| Ratkaisija: | OKA |
Syyteharkinta käräjätuomarin epäillyn virkarikoksen johdosta
Käräjäoikeuden laamannilta tulleen ilmoituksen mukaan rikosasiassa puheenjohtajana toiminut käräjätuomari oli ollut istunnossa alkoholin vaikutuksen alaisena. Käräjätuomarille oli tehty noin kaksi tuntia istunnon päättymisen jälkeen puhalluskoe. Ensimmäinen puhallus oli antanut lukeman 1.6 promillea ja vähän ajan kuluttua tehty uusintapuhallus lukeman 1.7 promillea.
Koska laamannilta saadun muistion ja oikeuskanslerinvirastoon hankitun selvityksen perusteella oli syytä epäillä virkarikosta, oikeuskansleri pyysi keskusrikospoliisia toimittamaan asiassa esitutkinnan.
Käräjätuomari kiisti esitutkinnassa syyllistyneensä rikokseen. Käräjätuomari korosti sitä, ettei alkoholin vaikutuksen alaisena tapahtuneesta istumisesta ollut hänen mielestään aiheutunut mitään vahinkoa asianosaisille. Käräjätuomari epäili myös puhalluskokeesta saadun tuloksen luotettavuutta.
Oikeuskansleri totesi päätöksessään, ettei toimitetussa esitutkinnassa ollut tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella hänellä olisi aihetta epäillä puhalluskokeista saatujen tulosten oikeellisuutta. Laamannin ja käräjäoikeuden sihteerin käräjätuomarista puhallusta tehtäessä tekemät havainnot eivät myöskään olleet ristiriidassa puhalluskokeen tulosten kanssa. Kun käräjätuomari ei ollut edes väittänyt nauttineensa alkoholia istunnon päättymisen jälkeen, oli hänen verensä alkoholimäärä istunnon aikana ollut vielä huomattavasti korkeampi kuin puhalluskoetta tehdessä. Näin ollen oikeuskansleri katsoi tulleen näytetyksi, että käräjätuomari oli ollut päihtynyt toimiessaan käräjäoikeuden istunnon puheenjohtajana.
Rikosoikeudellisesti käräjätuomarin menettelyä tuli oikeuskanslerin mielestä arvioida ennen muuta rikoslain 40 luvun 9 §:n virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistön valossa. Kyseisen säännöksen mukaan "jos virkamies virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla kuin edellä tässä luvussa säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi".
Tämän tapauksen arvioimisen kannalta oli oikeuskanslerin mielestä tarpeen kiinnittää huomiota kolmeen seikkaan:
1) oliko käräjätuomari toimiessaan päihtyneenä oikeuden puheenjohtajana rikkonut jonkun säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa,
2) jos käräjätuomari oli rikkonut säännöksen tarkoittamalla tavalla virkavelvollisuutensa, onko teko kuitenkin ollut vähäinen, ja
3) onko kysymys ollut tahallisesta menettelystä eli onko käräjätuomari ollut tietoinen päihtymystilastaan ja siitä, että hän toimimalla päihtyneenä oikeuden puheenjohtajana rikkoo säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa.
1) säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuuden rikkominen
Valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.
Oikeuskäytännössä (KKO 2000:40) on katsottu, ettei kyseisellä virkamiehen yleisiä velvollisuuksia käsittelevällä säännöksellä ole muista säännöksistä riippumatonta itsenäistä asemaa. Säännöstä on oikeuskirjallisuudessa pidetty ongelmallisena rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta, johon sisältyy vaatimus rikossäännöksen täsmällisyydestä. Rangaistusvastuun on katsottu edellyttävän tarkkarajaisesti määritellyn virkavelvollisuuden rikkomista. (Nuutila, Ari-Matti: KKO:n ratkaisut kommentein I 2000, s.249) Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että on käytännössä mahdotonta kuvata kaikkia virkavelvollisuuksia yksityiskohtaisesti säännöksissä ja määräyksissä. (Viljanen, Veli-Pekka: LM 4/2000 s.615) Sen, että virkavelvollisuuden on perustuttava säännöksiin tai määräyksiin, ei ole katsottu edellyttävän sitä, että velvollisuus sellaisenaan olisi kuvattava säännöksissä tai määräyksissä. Velvollisuuden tarkempi sisältö on johdettava jostakin säännöksestä tai määräyksestä. (Rautio, Ilkka: Virkarikokset ja julkisyhteisön työntekijän rikokset teoksessa "Rikosoikeus" 2002, s.1294)
Kielto toimia päihtyneenä oikeuden puheenjohtajana on oikeuskanslerin mielestä johdettavissa virkamiesten yleisiä velvollisuuksia sääntelevän virkamieslain säännöksen lisäksi tuomarille tuomiovallan käyttäjänä kuuluvista velvollisuuksista.
Riippumattomat tuomioistuimet käyttävät niille perustuslain mukaan kuuluvaa tuomiovaltaa soveltamalla lainsäädäntöelinten antamia säännöksiä yksittäistapauksiin. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu tuomiovaltaan sisältyvän myös eräitä sellaisia "oikeutuksia", joilla ei ole itsenäistä merkitystä, mutta jotka ovat välttämättömiä tuomioistuinvaltaa käytettäessä. Näihin kuuluvat esimerkiksi tuomareiden prosessinjohto- ja kurinpitovalta. (Tirkkonen, Tauno Suomen siviiliprosessioikeus I 1961, s.117-118).
Rikosasioiden käsittelyn osalta prosessinjohdosta säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 5 §:ssä, jonka mukaan tuomioistuimen tehtävä on valvoa, että asian käsittelyssä noudatetaan selvyyttä ja järjestystä. (1 momentti). Tuomioistuimen tulee myös valvoa, että asia tulee asianmukaisesti käsitellyksi eikä asiaan sekoiteta mitään siihen kuulumatonta. Tuomioistuimen tulee kysymyksin poistaa asianosaisten lausuntojen epäselvyyksiä ja puutteellisuuksia. (2 momentti) Näihin säännöksiin perustuvat tuomioistuimen puheenjohtajan velvollisuudet voidaan myös nähdä perustuslain 21 §:ssä tarkoitetun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamisen takeina.
Kurinpitovallasta säädetään oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 6 §:ssä, jonka mukaan oikeuden puheenjohtaja on velvollinen valvomaan järjestyksen noudattamista istunnossa. Hänen tulee sen vuoksi keskeyttää sopimaton lausuma ja oikaista jokaista, joka käyttäytyy häiritsevästi tai asiattomasti.
Arvioitavaksi tuli tässä tapauksessa oikeuskanslerin mielestä se, onko käräjätuomarin fyysinen ja psyykkinen kunto ollut päihtymyksen vuoksi istunnon aikana siinä määrin alentunut, ettei hän ole ollut kykenevä hoitamaan puheenjohtajalle oikeudenkäynnissä kuuluvia tehtäviä.
Verenalkoholin vaikutuksia käyttäytymiseen, suorituskykyyn ja mielentilaan on yleisesti kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa seuraavasti:
"Alkoholipitoisuuden noustessa veressä hermoston toiminnan lamaantuminen käy ilmeisemmäksi. Veren alkoholitason ollessa yli yhden promillen humaltuminen on jo selvästi havaittavissa. Tämä ilmenee liikkeiden ja kävelyn kömpelyytenä, puheen äänekkyytenä ja sammalteluna, kuulon heikentymisenä, valppauden huonontumisena, hikoilun lisääntymisenä, silmien punoituksena, reagoinnin hidastumisena ja henkisten toimintojen, kuten arvostelukyvyn, suoritustason alentumisena. Kun veren alkoholipitoisuus nousee yli kahden promillen, alkoholin vaikutus alkaa muistuttaa nukutusaineen vaikutusta kivun tunteen kadotessa ja tajunnan heikentyessä". (Kiianmaa, Kalervo: Alkoholi teoksessa "Päihdelääketiede" 1998, s.103)
Esitutkinnassa todistajana kuultujen istunnossa mukana olleiden lautamiesten, syyttäjän ja käräjäsihteerin kertomusten perusteella käräjätuomarin päihtymyksellä oli tässä tapauksessa myös ollut selvästi havaittavaa vaikutusta hänen käyttäytymiseensä. Todistajat olivat kiinnittäneet huomiota mm. käräjätuomarin puhetyyliin.
Oikeuskanslerin johtopäätös oli, että käräjätuomari oli toiminut oikeuden puheenjohtajana, vaikka hän ei ollut päihtymyksestä johtuneen fyysisen ja psyykkisen kunnon alentumisen vuoksi kykenevä asianmukaisesti hoitamaan puheenjohtajan tehtävää. Käräjätuomari oli näin menettelemällä laiminlyönyt noudattaa säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa.
2) teon vähäisyys
Käräjätuomarin menettelyn moitittavuusarvioinnissa ei oikeuskanslerin mielestä voitu lähteä (pelkästään) siitä käräjätuomarin esiin tuomasta seikasta, ettei hänen päihtymyksestä ollut aiheutunut käsiteltävänä olleiden juttujen asianosaisille mitään konkreettista vahinkoa. Menettelyn moitittavuutta oli arvioitava laajemmasta näkökulmasta. Riippumattomat tuomioistuimet ja sitä kautta yksittäiset tuomarit käyttävät laajaa kansalaisiin kohdistuvaa yhteiskunnallista valtaa. Laajojen valtaoikeuksien vastapainona tuomareilta voidaan edellyttää virkatehtävien hoitamisessa oman käyttäytymisensä osalta erityistä nuhteettomuutta. Nuhteettoman käytöksen merkitys korostuu silloin kun kysymys on puheenjohtajana toimimisesta istunnossa. Tältä osin on erityisen tärkeää se, minkä käsityksen tuomioistuinlaitoksen ulkopuoliset saavat sen toiminnasta. Kysymys on viime kädessä tuomioistuinlaitoksen menettelyn asianmukaisuutta kohtaan tunnettavan luottamuksen ylläpitämisestä. Tätä taustaa vasten käräjätuomarin teon haitallisuutta ja vahingollisuutta ei voitu lainkohdassa tarkoitetulla tavalla pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Veren alkoholipitoisuus oli ollut varsin korkea ja alkoholin vaikutus oli selvästi havaittu käräjätuomarin käyttäytymisessä istunnossa. Käräjäoikeuden laamanni oli vielä noin kaksi tuntia istunnon päättymisen jälkeen todennut, ettei käräjätuomari ollut työkunnossa.
3) teon tahallisuus
Käräjätuomarilla täytyy koulutuksensa ja työnsä takia olla keskimääräistä parempi käsitys alkoholin palamisnopeudesta. Käräjätuomari oli istuntoa edeltävänä iltana (ja yönä) nauttinut varsin suuren määrän alkoholia tietoisena seuraavana aamuna pidettävästä istunnosta. Todistajina kuultujen henkilöiden kertomusten perusteella käräjätuomarin käyttäytyminen istunnossa oli ollut poikkeuksellista. Oikeuskansleri katsoi, että käräjätuomarin oli juomansa alkoholimäärän ja omasta käyttäytymisestään tekemiensä havaintojen perusteella täytynyt ymmärtää olevansa päihtynyt ja ettei hän päihtymyksen vuoksi alentuneen fyysisen ja psyykkisen kuntonsa vuoksi kyennyt moitteettomasti hoitamaan puheenjohtajan velvollisuuksia.
Oikeuskanslerin mielestä käräjätuomarin olisi joka tapauksessa asiaa huolellisesti harkittuaan pitänyt ymmärtää olevansa päihtynyt ja että hänen edellytyksensä puheenjohtajan tehtävien hoitamiseksi olivat olennaisesti alentuneet. Käräjätuomarin menettely täytti siten ainakin rikoslain 40 luvun 10 §:ssä säädetyn tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistön.
Oikeuskansleri pyysi Valtakunnansyyttäjää nostamaan syytteen käräjätuomaria vastaan virkavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.