4.12.2002

Kantelijat olivat vaatineet kunnalta korvausta omakotirakennuksensa perustusten paalutuskustannusten aiheuttamista ylimääräisistä kuluista. Kunnanhallitus oli päätöksellään myöntänyt kunnan korvausvelvollisuuden, mutta kiista oli korvausmäärästä. Seuraavana päivänä osapuolet olivat neuvotelleet, mutta sopimukseen ei ollut päästy. Kantelijat olivat n. 4 kuukauden kuluttua tiedustelleet kunnanhallitukselta asian etenemistä. Vasta tuolloin oli hankittu asiassa ulkopuolinen asiantuntijalausunto, jonka rakennustarkastaja oli toimittanut kantelijoille tiedoksi. Kunta ei ollut lausunnon perusteella tehnyt minkäänlaista korvausmäärää koskevaa esitystä kantelijoille. Asiassa oli esitetty ristiriitaista selvitystä siitä, olivatko osapuolet olleet tämän jälkeen neuvotteluyhteydessä. Korvausasiaa valmistellut rakennustarkastaja oli olettanut kantelijoiden luopuneen enemmistä vaatimuksista. Kunnanhallitus oli omalta osaltaan tehnyt ratkaisun vasta kantelijoiden ilmoitettua kantelevansa oikeuskanslerille.

Asiassa oli tullut ilmi myös, että kantelijoiden kunnanhallitukselle osoittamaa, kunnanjohtajalle lähettämää tiedustelukirjettä asiassa noudatettavasta jatkomenettelystä ei ollut kirjattu kunnan diaariin eikä siihen ollut vastattu, vaikka kirjeessä oli nimenomaan pyydetty kirjallinen vastaus määräpäivään mennessä.

Kunnanhallituksen esittelijänä oli toiminut kunnanjohtaja, jota asian valmistelussa oli avustanut rakennustarkastaja.

1) Apulaisoikeuskansleri on päätöksessään todennut, että kunnan kannan muodostaminen sopimusosapuolena korvauskiistassa oli sellaista julkista toimintaa, jossa perustuslain mukaan on noudatettava lakia. Siten kunnan viranhaltijoiden oli asiassa noudatettava kunnan virkasäännön ja sittemmin voimaan tulleen kuntalain 44 a §:n säännöstä tehtäviensä asianmukaisesta suorittamisesta viivytyksettä.

Päätöksessä on todettu, että pelkkää asiantuntijalausunnon toimittamista kantelijoille tiedoksi ei voitu pitää kunnan puolelta sellaisena tarjouksena, johon vastaamatta jättämisestä voitaisiin vetää se johtopäätös, että kantelijat olivat luopuneet enemmistä vaatimuksista. Vasta kunnanhallituksen päätös on katsottava kuntaa sitovaksi tarjoukseksi, jonka vastapuoli voi osaltaan hyväksyä tai hylätä taikka jonka perusteella se voi harkita mahdollisen oikeudenkäynnin tarvetta, jossa kiista lopullisesti ratkaistaisiin. Aikaa korvausvelvollisuuden myöntämisestä korvausta koskevan kunnan kannan sisältämään päätökseen oli kulunut n. 10 kuukautta. Korvauskiista oli sittemmin ratkaistu käräjäoikeudessa.

Kunnanhallituksen päätöksen valmistelusta oli vastuussa esittelijänä toiminut kunnanjohtaja. Hän oli myös valvontavastuussa asian valmistelussa toimineiden avustajiensa toimien osalta. Kunnanjohtajan huomiota kiinnitetty kuntalain 44 a §:n säännöksen noudattamiseen.

2) Kunnanjohtajaan tietoon oli saatettu myös apulaisoikeuskanslerin käsitys tiedustelukirjeeseen vastaamisen osalta. Päätöksessään apulaisoikeuskansleri on todennut, hallintomenettelylain 4 §:n neuvontavelvollisuuteen viitaten, että vakiintuneen hallintokäytännön mukaan viranomaiselle osoitettuun sen toimivaltaa koskevaan kirjalliseen tiedusteluun, joka ei ole täysin asiaton, tulee vastata kirjallisesti. Koska kantelijoiden kunnanhallitukselle osoittama tiedustelu ei koskenut kunnan lopullista kantaa asiaan, ei se edellyttänyt kunnanhallituksen vastausta. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että kunnanjohtajan olisi tullut asian valmistelusta vastaavana virkamiehenä kirjallisesti vastata kantelijoiden tiedusteluun asian jatkomenettelystä neuvottelujen kariuduttua.
Suomen hallitusmuoto 92 § 1 mom (94/1919)
Suomen hallitusmuoto 16 § (969/1995)
Suomen perustusL 2 § (731/1999)
Suomen perustusL 21 § (731/1999)
KuntaL 44a § (365/1995)