21.12.1999

Metsäntutkimuslaitoksen palveluksesta irtisanottu henkilö oli kannellut saamastaan kohtelusta. Apulaisoikeuskansleri on ratkaisussaan todennut, että kysymys irtisanomisen lainvastaisuudesta on nyttemmin lainvoimaisesti ratkaistu tuomioistuinmenettelyssä.

Harkittaessa rahoituksen katkaisemista hankkeilta olisi tullut huomiota kiinnittää myös hankkeissa mukana olevan työntekijän asemaan tarkemmin ottaen huomioon, että työntekijä oli vakinaisessa palvelussuhteessa itse laitokseen. Tapaukseen liittyi piirteitä siitä, että irtisanominen olisi johtunut muista kuin taloudellis-tuotannollisista syistä. Irtisanotulle ei ollut löytynyt Metsäntutkimuslaitoksen palveluksesta töitä senkään jälkeen, kun laitoksen rahoitustilanne ja henkilöstökehitys olivat valtiontilintarkastajien vuodelta 1998 olevan kertomuksen mukaan olennaisesti parantuneet. Suoranaista näyttöä siitä, että irtisanominen olisi johtunut henkilökohtaisista syitä, ei kuitenkaan ollut käynyt ilmi.

Metsäntutkimuslaitoksen toimivan johdon oli tullut toteuttaa johtokunnan päättämät säästötoimenpiteet asianmukaisesti. Tämä olisi antanut aihetta tarkemmin valmistella kysymystä henkilöstön mahdollisesta irtisanomisesta ja kohdentamisesta niin, että irtisanomisten edellytykset olisivat eri tapauksissa täyttyneet ja irtisanomiset olisi voitu toteuttaa lainmukaisesti. Virheellisten toimien johdosta oli aiheutunut laitokselle menoja, myös muissa kuin kantelussa tarkoitetussa tapauksessa, muun muassa laittomasti irtisanotuille maksettavista vahingonkorvauksista ja muista korvauksista.

Arvioidessaan sitä, mihin toimenpiteisiin Metsäntutkimuslaitoksen menettely antaa aihetta, apulaisoikeuskansleri on viitannut asiasta aikaisempien kanteluiden (dnrot 1116/1/95 ja 274/1/96) johdosta 12.9.1997 antamaansa päätökseen. Päätöksessä oli kiinnitetty laitoksen vakavaa huomiota arvosteluun, johon laitoksen toiminnassa tuolloin ilmenneet, päätöksestä lähemmin ilmenevät seikat ja näkökohdat olivat antaneet aihetta (OK:n kertomus vuodelta 1997 sivu 97). Päätöksen jälkeen loppuun saatetut oikeudenkäynnit ja muut toimenpiteet olivat osoittaneet tuolloin esitetyn arvostelun olleen oikeutettua. Sen vuoksi apulaisoikeuskansleri on päätynyt saattamaan edellä esitetyt seikat ja johtopäätökset laitoksen tietoon ja kiinnittänyt edelleen laitoksen huomiota toiminnan sopeuttamisen suunnittelun ja siinä asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi valittavien menettelytapojen lainmukaisuuden selvittämisen tärkeyteen.

Lopuksi apulaisoikeuskansleri on todennut, että kysymys siitä, miten Metsäntutkimuslaitoksen toiminnan sopeuttamisessa aiheutuneita taloudellisia menetyksiä tulisi arvioida ja olisiko niiden johdosta ryhdyttävä joihinkin toimenpiteisiin, jää laitosta valvovan maa- ja metsätalousministeriön harkintaan.