4.11.1997

Syyttäjä oli ei näyttöä- perusteella jättänyt syytteen nostamatta osakeyhtiön entistä kirjanpitäjää vastaan epäiltyä perätöntä lausumaa koskevassa asiassa. Todistajanlausumat oli annettu työsuhteen päättymistä koskeneessa riita-asiassa ja välimiesmenettelystä annetun lain (46/1928) 17 §:n mukaisessa todistajan kuulustelussa, joka oli pidetty osakekauppaan perustuvassa vahingonkorvausasiassa.

Päätöksensä perusteluissa syyttäjä oli selostanut todistajina esitutkinnassa kuultujen Oy:n uusien omistajien käsitystä siitä, oliko kirjanpitäjä antanut todistajankertomuksensa raastuvanoikeudessa vapaaehtoisesti vai oliko häntä painostettu siihen. Syyttäjä oli katsonut, että koska uusien omistajien kertomukset olivat tukeneet kirjanpitäjän kertomusta todistajanlausuntojen vapaaehtoisuudesta, ne olivat samalla tukeneet hänen syyttömyyttään perättömän lausuman osalta. Perätöntä lausumaan koskevasta syyttäjän ratkaisusta tulee ilmetä, mitä asianomainen on kertonut ja miten hänen lausuntonsa on väitetty olevan virheellinen. Nyt syyttäjä oli suoraan tehnyt johtopäätöksensä asiassa, mikä tässä tapauksessa oli ollut liian suoraviivainen perustelutapa. Myöskään sillä, montako kertaa riita-asia oli ollut esillä raastuvanoikeudessa, ei ollut merkitystä arvioitaessa todistajanlausuntojen perättömyyttä.

Kiinnitetty kihlakunnansyyttäjän huomiota riittämättömään näyttöön perustuvien syyttämättäjättämispäätösten perustelemiseen siten, että ne ovat yksilöidyt, avoimet ja uskottavat.