09.09.1994

Voimaantulo - ja siirtymissäännös

Moottoriajoneuvojen rakennetta ja varusteita koskevien voimaantulo-, siirtymä- ja soveltamissäännösten antaminen

Lyhennysote apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen liikenneministeriölle ja oikeusministeriölle osoittamista kirjeistä 9.9.1994, dnro 20/5/93.

"1. SÄÄNNÖKSISTÄ

Ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista 4.12.1992 annetun asetuksen (1256/92) 278 §:n mukaan mainittu asetus tuli voimaan 1.1.1993 ja se koskee voimaantulopäivänä tai sen jälkeen Suomessa ensi kertaa käyttöön otettua ajoneuvoa ja erillistä liikennetarviketta. Asetus sisältää yleisiä kaikkia ajoneuvoja koskevia säännöksiä ja eri ajoneuvolajeja koskevia yksityiskohtaisia määräyksiä. Asetuksen 277 §:n mukaan edellä mainittujen säännösten tai määräysten rikkomisesta rangaistaan niin kuin tieliikennelaissa säädetään.

Saman asetuksen 279 §:n mukaan tällä asetuksella kumottiin 26.3.1982 annettu ajoneuvoasetus (233/82) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen sekä liikenneministeriön sen nojalla antama päätös ajoneuvoasetuksen täytäntöönpanosta (150/83) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Ajoneuvoasetuksen 70 §:ssä oli vastaavanlainen rangaistussäännös kuin uudessakin asetuksessa.

Alussa mainitun asetuksen 280 §:n mukaan ennen sen voimaantuloa liikenteeseen hyväksyttyä ajoneuvoa saa edelleen käyttää liikenteessä, jos se on tuon asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten ja määräysten mukainen.

Ajoneuvojen käytöstä tiellä 4.12.1992 annetun asetuksen (1257/92) 1 §:n 1. kohdan mukaan po. asetuksen säännöksiä sovelletaan kaikkeen ajoneuvoliikenteeseen tiellä. Pykälän 2. kohdan mukaan asetuksen säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta ajoneuvoliikenteeseen tiellä sellaisilla ajoneuvoilla, joihin ei sovelleta ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annettua asetusta (1256/92). Asetuksen 57 §:n 3. kohdan mukaan ennen sen voimaantuloa liikenteeseen hyväksyttyä ajoneuvoa tai, jos erillistä hyväksymistä ei tarvita, liikenteessä käytettyä ajoneuvoa saa edelleen käyttää liikenteessä asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten ja määräysten tai asetuksen mukaisin ehdoin (1453/92). Rangaistussäännös on asetuksen 55 §:ssä.

Tieliikennelain 103 §:ssä on rangaistussäännös sanotun lain ja sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten rikkomisesta. Rikosnimike on liikennerikkomus ja rangaistukseksi on säädetty sakko.

3. LIIKENNEMINISTERIÖN LAUSUNTO (28.2.1994)

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tarkoitus oli ollut, että samoin kuin vanhat ajoneuvoja koskevat säännökset olivat, asetusten kumoamisesta huolimatta, edelleen osittain voimassa, myös vanhojen asetusten rangaistussäännöksiä sovellettaisiin näiden asetusten voimassaoloaikoina käyttöön otettuihin ajoneuvoihin. Koska ajoneuvoasetuksen (233/82) rangaistussäännös viittasi samaan vuonna 1981 annetun tieliikennelain (267/81) 103 §:ään kuin ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista sekä ajoneuvojen käytöstä tiellä annettujen asetusten rangaistussäännöksetkin, ei asiallista ongelmaa tästä tulkinnasta saattanut syntyä.

Sellainen menettely, jossa uusien ja vanhojen säännösten poiketessa toisistaan vanhojen säännösten soveltamisesta niiden voimassaoloaikana käyttöön otettuihin ajoneuvoihin määrättäisiin kunkin säännöksen osalta erikseen, ei olisi ollut käytännöllinen tässä nimenomaisessa tilanteessa. Koska kyseessä oli kokonaisuudistus, tämä olisi johtanut varsin laajan kokonaisuuden paisumiseen vielä merkittävästi laajemmaksi. Useimpien säännösten sekä rakenne, viittauksineen EY-direktiiveihin, että sisältö oli uudistettu. Menettely olisi tehnyt etenkin ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen vaikealukuiseksi.

4. OIKEUSMINISTERIÖN LAUSUNTO

Oikeusministeriö on todennut 28.2.1994 antamassaan lausunnossa, että ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen (1256/92, uusi asetus) soveltamisalasta säädetään asetuksen 1 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaista asetusta sovelletaan kaikkiin ajoneuvoihin ja niiden sekä raitiovaunujen varusteisiin. Asetuksen soveltamista ei ole rajattu ajoneuvon käyttöönoton ajankohdan perusteella. Asetuksen 280 § sallii ennen 1.1.1993 käyttöön otettujen ajoneuvojen käytön ja määrittää niiden rakennetta ja varusteita koskeviksi säännöksiksi esimerkiksi ajoneuvoasetuksen säännökset. Vanha ajoneuvoasetus on näin siirtynyt aineellisesti osaksi uutta asetusta.

Tuomittaessa rangaistukseen ajoneuvojen rakennetta tai varusteita koskevasta rikkomuksesta on sovellettava rangaistussäännös tieliikennelain 103 § siitä riippumatta, milloin ajoneuvo on otettu käyttöön tai hyväksytty liikenteeseen. Jos kuitenkin myös viittaussäännöksen mainitsemista pidetään tuomiossa tai rangaistusmääräyksessä tarpeellisena, on "sovellettava" viittaussäännös uuden asetuksen voimaantulon jälkeen tapahtuneisiin rikkomuksiin uuden asetuksen 277 § siitä riippumatta, onko varsinainen ajoneuvon rakennetta tai varustetta koskeva säännös vanhassa ajoneuvoasetuksessa tai uudessa asetuksessa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. APULAISOIKEUSKANSLERIN RATKAISU

5.1 Asian arviointia

Tietooni on tullut käytännössä esiintyneitä erilaisia tulkintoja tuomittaessa rangaistus ennen 1.1.1993 käyttöönotettuja ajoneuvoja koskevista varuste- ja rakennerikkomuksista. Varsinainen rangaistussäännös on kaikissa tapauksissa sama eli tieliikennelain 103 §. Epäselvyys on koskenut sitä, onko näihin tapauksiin sovellettava ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista 4.12.1992 annetun asetuksen (1256/92) ja samana päivänä ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen (1257/92) rangaistussäännöksiä, vaiko aikaisempia rangaistussäännöksiä. Siltä osin kuin rangaistavuuden alan ulottuvuuden määräävät uudet ja vanhat aineelliset säännökset eivät eroa toisistaan, asialla ei ole käytännön merkitystä. Se on kuitenkin tuottanut viranomaistoiminnassa vaikeuksia niissä tilanteissa, joissa uudet ja vanhat säännökset sisältävät erilaisia yksityiskohtaisia määräyksiä.

Edellä viitatut epäselvyydet johtuvat näkemykseni mukaan osaltaan myös omaksutusta lainsäädäntötavasta. Sen mukaan uudet ja vanhat säännökset ovat tavallaan voimassa rinnakkain, mutta vanhat säännökset, myös rangaistussäännös, on silti kumottu. Lausuntojen mukaan nyt omaksuttu lainsäädäntötapa perustuu pitkään jatkuneeseen käytäntöön. Muunlainen menettely olisi tehnyt säännökset vielä nykyistäkin pidemmiksi ja monimutkaisemmiksi.

Suositeltavana lainsäädäntötapana on mielestäni periaatteessa pidettävä sitä, että kaikkiin ajoneuvoihin nähden olisivat voimassa samat (uudet) niiden rakennetta ja varusteita koskevat säännökset. Niissä tilanteissa, joissa uudet ja vanhat säännökset poikkeavat toisistaan, vanhojen säännösten soveltamisesta niiden voimassaoloaikana käyttöön otettuihin ajoneuvoihin määrättäisiin erikseen.

Varsinaisen epäselvyyden nyt esillä olevassa asiassa lienee aiheuttanut, kuten oikeusministeriö toteaa, ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen 278 §:n säännös. Tuo säännös on otsikoitu voimaantulosäännökseksi, mutta sillä on sanamuotonsa mukaan merkitystä myös soveltamisalan osalta. Asetuksen 278 §:n 1 kohdasta saatetaan johtua toteamukseen, ettei asetus koske ennen 1.1.1993 käyttöön otettuja ajoneuvoja ja erillisiä liikennetarvikkeita. Asetuksen 1 §:n soveltamisalaa koskevan säännöksen voidaan puolestaan ymmärtää tarkoittavan ensisijaisesti asiallista soveltamisalaa, eikä ajallista ulottuvuutta.

Edellä sanotun perusteella totean, että määrättäessä rangaistusta ennen 1.1.1993 käyttöönotettua ajoneuvoa koskevasta liikennerikkomuksesta, rangaistavuuden ulottuvuuden alaa määrättäessä on otettava huomioon ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen (1256/92) 280 §:n ja ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen (1257/92) 57 §:n 3 kohdan poikkeussäännökset. Niiden nojalla vanhoja ajoneuvoja saa edelleen käyttää liikenteessä aikaisempien säännösten nojalla. Rangaistussäännös on tieliikennelain 103 §. Sillä, onko tuomiossa tai rangaistusmääräyksessä tämän lisäksi mahdollisesti viitattu myös joko uusien tai vanhojen asetusten rangaistussäännöksiin, ei mielestäni ole ratkaisevaa merkitystä. Kumpaakin tapaa voitaneen perustella, kuten annetuista lausunnoista ilmenee.

5.2 Johtopäätös

Saatan edellä lausumani käsityksen sekä liikenne- ja oikeusministeriön selvityksissä esitetyt näkökohdat puolin ja toisin liikenneministeriön ja oikeusministeriön tietoon."

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.