07.01.1994

Rakennussuojeluasiat - Ympäristöministeriö - Käsittelyn hitaus

Ympäristöministeriölle annettu huomautus rakennussuojeluasioiden käsittelyn hitaudesta

Lyhennysote oikeuskanslerin päätöksestä 7.1.1994:

Asian vireilletulo

Kanteluasian dnro 303/1/92 käsittelyn yhteydessä hankitun asiakirjaselvityksen mukaan ympäristöministeriön diaariin oli 9.6.1993 merkitty 15 kappaletta opetusministeriön 2.3.1988 ympäristöministeriölle siirtämää rakennussuojeluasiaa, jotka edelleen olivat avoinna.

Tällaisia asioita olivat:

Kohde Esitys/päätös
suojeluasiassa

1. Kraepelinin rakennuk- Vaasan LH 17.4.1985
set, Kristiinankaupunki 2. Villa Nordkap, Vaasan LH 17.7.1984
Pietarsaari 3. Jokelan asemarakennus, Esitys 4.4.1984
Tuusula 4. Otalammen asema, Esitys 25.11.1985
Vihti 5. Rakennus Unioninkatu Uudenmaan LH
43:ssa, Helsinki 22.10.1987 6. Solhem ym.rakennukset, Uudenmaan LH
Kirkkonummi 14.10.1985 7. Ent. Seurahuone, Turun ja Porin LH
Salo 29.11.1984 8. Paavo Nurmen talo, Turun ja Porin LH
Turku 15.3.1985 9. Rakennus Eteläka- Hämeen LH 24.10.1987
tu 13:ssa, Hämeenlinna 10. Otavan kyläkirkko, Mikkelin LH 4.12.1986
Mikkelin mlk. 11. Savonlinnan opettaja- Esitys 12.9.1985
koulutuslaitoksen
asuntola, Savonlinna 12. Kraepelinin talo, Vaasan LH 5.12.1984
ks. kohde 1 ja KHO 15.3.1985
(väliaikainen suojelu)

13. " Vaasan LH 26.4.1984 ja
KHO 26.7.1984
(väliaikainen suojelu) 14. Ent. Seurahuone, Turun ja Porin LH
ks. kohde 7 21.11.1983 ja
KHO 9.4.1984
(väliaikainen suojelu) 15. Vilppulan asemaraken- Esitys 27.1.1986
nus

Ottaen huomioon, milloin suojeluesitykset oli tehty ja lääninhallitukset olivat antaneet päätöksensä, oli aihetta epäillä, että puheena olevien asioiden käsittelyssä olisi tapahtunut viivästymistä, minkä vuoksi olen ottanut asiat tutkittavakseni. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 RATKAISU

Tämän asian olen tutkinut.

4.1 Eri rakennussuojeluasioiden arviointia

Totean, että puheena olevat rakennussuojeluasiat ovat olleet vireillä kauan, vanhimmat lähes 10 vuotta. Kun asiat ovat tulleet ympäristöministeriölle 2.3.1988, oli niiden käsittely opetusministeriössäkin kestänyt verraten pitkään. Osa asioista oli tullut vireille jo ennen kuin rakennussuojelulaki tuli voimaan 1.7.1985. Sanotulla lailla, joka koskee myös ennen sen voimaan tuloa vireille pantuja asioita, oli tarkoituksena muun muassa selkiinnyttää rakennussuojeluasioiden käsittelyä.

4.1.1 Valtion omistamien rakennusten suojelusta

Asiassa saadun selvityksen mukaan on museovirastossa ollut samanaikaisesti valmisteilla laaja-alaisia suojeluesityksiä, joihin puheena olevien yksittäisten suojeluesitysten (asiat 3, 4, 5, 11 ja 15) mukaiset kohteet ovat sisältyneet.

Näistä asioista on Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen asuntolaa koskevaa erillinen suojeluesitys (asia 11) ratkennut valtioneuvoston hyväksyttyä 17.6.1993 ympäristöministeriöstä tapahtuneesta esittelystä museoviraston valmisteleman ehdotuksen Mikkelin läänissä sijaitsevien eräiden valtion omistamien rakennusten suojelusta. Asemarakennuksia ja Helsingissä olevaa rakennusta koskevat esitykset (asiat 3, 4, 5 ja 15) ovat vielä ratkaisematta.

Ottaen huomioon sen, että rekisteröidyllä yhdistyksellä on lakiin perustuva oikeus suojeluesityksen tekemiseen, voidaan pitää kohtuullisena, että esitys ratkaistaan tai se muutoin ratkeaa sellaisella joutuisuudella kuin asian laatu edellyttää. Ministeriössä edellä luetelluissa asioissa (asiat 3, 4, 5, 11 ja 15) omaksuttua käsittelyjärjestystä voidaan kuitenkin pitää perusteltuna. Koska näiden asioiden käsittelyyn ei myöskään liity suojeluesitysten tekijöinä olevien yhdistysten oikeusturvaa vaarantavia näkökohtia eikä kohteiden säilyminen ole ilmeisestikään ollut uhattuna, katson, etteivät nämä asiat anna enää jäljempänä aihetta enempään puoleltani.

4.1.2 Asemakaava-alueella olevien yksityisten rakennusten suojelu

Totean, että Salon kaupungin entistä seurahuonetta koskeva rakennussuojeluasia (asiat 7 ja 14) on ratkaistu valtioneuvoston päätöksellä 17.6.1993.

Muita kohteita ovat Kraepelinin rakennukset, Villa Nordkap, Solhem ym., Paavo Nurmen talo ja rakennus Eteläkatu 13:ssa Hämeenlinnassa (asiat 1, 2, 6, 8 ja 9). Kraepelinin rakennuksiin ja Paavo Nurmen taloon liittyy lääninhallituksen suojelupäätöksen alistus ja omistajan valitus. Villa Nordkapiin liittyy alistus ja muun kuin omistajan valitus. Solhemin ym. rakennusten ja rakennuksen Eteläkatu 13:sssa osalta on lääninhallituksen hylkäävästä päätöksestä valittanut suojeluesityksen tekijä, joka ei ole omistaja. Näin ollen ovat Kraepelinin, Villa Nordkapin ja Paavo Nurmen talon suojeluasiat sellaisia, joihin liittyy rakennussuojelulain 5 §:n 2 momentin vaatimus alistuksen kiireellisestä käsittelystä, joskaan asiassa 2 ei vaatimus perustu omistajan oikeusturvaa korostaviin näkökohtiin. Muissa asioissa on lähinnä kysymys valitusten käsittelyyn liittyvistä mahdollisista viivästymisistä.

Näissä asioissa on ollut keskeisesti esillä kysymys rakennussuojelulain 3 §:n soveltamisesta. Rakennussuojeluviranomaisten ja kuntien kaavoitusviranomaisten välillä on ilmennyt erimielisyyttä siitä, onko rakennusten suojelu järjestettävä rakennussuojelulailla vai rakennuslain mukaisesti kaavalla.

Siitä, että erimielisyyttä ei ole saatu ratkaistuksi, on johtunut, että lääninhallitukset ovat antaneet suojelupäätöksiä eräiden asemakaava-alueilla sijaitsevien kohteiden osalta (asiat 1, 2 ja 8), vaikka rakennussuojeluviranomaiset ovat katsoneet, että suojelu tulisi ensisijaisesti toteuttaa kaavoituksen keinoin. Suojelupäätöksellä on ollut tällöin kohteen toistaiseksi turvaava vaikutus. Tällöin suojeluasiat ovat edenneet rinnakkain sekä rakennussuojelulain että rakennuslain mukaisessa järjestyksessä, mikä ei ilmeisestikään ole ollut lainsäätäjän tarkoitus.

4.1.3 Muut asiat

Mitä Otavan kyläkirkkoa koskevaan asiaan tulee (asia 10), niin koska noudatettu menettely selvityksen mukaan vastaa valittajan toiveita, katson, ettei tämäkään asia anna jäljempänä aihetta enempään puoleltani.

4.2 Yhteenveto ja päätöslausuma

Kohdassa 4.1.2 selostettujen asemakaava-alueella sijaitsevien kohteiden rakennussuojeluasioiden käsittely on mielestäni kestänyt kohtuuttoman kauan. Ympäristöministeriötä ei voida pitää yksinomaisesti vastuussa siitä, että rakennusten suojeltavaksi saattamista koskevat säännökset näissä tapauksissa toimisivat tarkoitetulla tavalla. Ministeriöllä on kuitenkin viime kädessä ylin viranomaisvastuu rakennussuojelu- ja kaavoitusasioissa sekä vastuu siitä, että ministeriölle kuuluvat yksittäiset asiat käsitellään ja ratkaistaan säännösten mukaisesti ja muutoinkin asianmukaisesti. Ministeriöllä on myös mahdollisuus toteuttaa käsityksensä rakennussuojeluasioiden oikeasta käsittelyjärjestyksestä rakennuslain 143 ja 143 a §:n mukaisin toimenpitein.

Kun lääninhallituksen alistaman suojelupäätöksen ratkaiseminen on jäänyt riippumaan etupäässä kunnallisten viranomaisten kaavoitustoimenpiteiden edistymisestä, seurauksena on ollut, ettei ympäristöministeriön käsiteltäviksi alistettuja rakennussuojeluasioita (asiat 1, 2 ja 8) ole voitu käsitellä rakennussuojelulain 5 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla kiireellisesti.

Mitä lääninhallitusten rakennussuojeluasioissa tekemiin hylkäyspäätöksiin ja niihin liittyvien valitusten käsittelyyn tulee (asiat 6 ja 9), totean, että vaikka kaavallista suojelua onkin pidetty asianmukaisena ratkaisuna, niin kunnallisten viranomaisten toimenpiteiden varaan jääneen asemakaavoituksen hitaus on näissäkin tapauksissa viivästyttänyt rakennussuojeluvalitusten ratkaisemista.

Tämän johdosta katson, ettei ympäristöministeriön asemakaavoitetuilla alueilla sijaitsevia rakennussuojelukohteita koskevaa menettelyä, vaikka sen tueksi on ollut esitettävissä erilaisia näkökohtia, voida pitää hyväksyttävänä. Tämän vuoksi ja koska rakennussuojeluasioiden käsittelyn hitauteen on eri yhteyksissä jo useaan otteeseen jouduttu kiinnittämään huomiota saatan edellä lausutun huomautuksena vastaisen varalle ympäristöministeriön tietoon.

Edellä lausutun huomioon ottaen ei ministeriön lausunnossaan esittämiä toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi voida mielestäni sellaisinaan pitää riittävinä. Sen vuoksi esitän, että ministeriö viipymättä harkitsee lisäksi muita tarpeellisiksi katsottavia toimenpiteitä, joilla rakennussuojeluasioiden käsittelyä voitaisiin nopeuttaa nykyisestään.

Tässä yhteydessä totean lopuksi, että 10.12.1993 annetulla ja 1.1.1994 voimaan tulleella lailla (1152/93) rakennussuojelulain muuttamisesta on rakennussuojelulain 5 §:n 2 momenttia muutettu niin, että suojeltavaksi määräämistä koskeva asia on alistettava ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Tämä korostaa entisestään ministeriön asemaa rakennussuojeluasioiden käsittelyssä sen joutuessa ratkaisemaan puheena olevat asiat. Ministeriön on käsiteltävä asia lain mukaan kiireellisenä.

Muihin toimenpiteisiin ei asia puoleltani ole antanut aihetta.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.